Rummakon patikkareitti Toivakassa

Päivämäärä: 3.8.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 504
Reitin pituus: 4,4 km
Kohokohdat: Metsä- ja lampimaisemat
Parkkipaikka: Muutaman auton parkkipaikka osoitteessa Ranta-Kankaistentie 82. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ruuhimäkeen, noin 5 km päähän, on yhteyksiä Jyväskylästä. Lisätietoa täältä.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät
Varusteet/jalkineet: Sateen jälkeen reitti oli todella kostea, varsinkin vaatteet kastuivat melko pusikkoisilla reiteillä. Pitkät lahkeet ja vedenkestävät jalkineet tarpeen.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Elokuinen lauantai. Päätin käväistä yhden päivän retkellä Toivakan ja Hankasalmen tienoilla. Molemmissa kunnissa oli reittejä, joita olin jo jonkin aikaa halunnut kävellä. Ensimmäinen kohde olisi Rummakon patikkareitti. Ajelin puolen päivän maissa Toivakkaan ja Ranta-Kankaistentielle. Parkkipaikka oli helppo löytää, se sijaitsee ihan tien laidassa. Lisäksi olin käynyt paikalla jo edellisenä kesänä, silloin kävelyn esti reitin alkupäässä käynnissä olleet metsähakkuut. Parkkipaikalla on hieman polttopuuta sekä opastaulu.

Opastaulussa kerrotaan reittimahdollisuuksista. Lyhyempi reitti on kolmisen kilometriä, pidempi taulun mukaan viisi kilometriä pitkä. Tässä mainitaan myös, että pidemmän reitin varrella on tehty hakkuita ja se saattaisi olla hieman huonommin merkitty.

Mittauslaitteet päälle ja matkaan. Ensimmäiset metrit kuljetaan mäntykankaalla. Reittimerkinnät pitkällä reitillä ovat punaisia, suurimmaksi osaksi punapäisiä tolppia.

Maisema vaihtuu hetimiten koivikoksi. Ala-Rummakon ranta on jo näkyvissä puiden takana.

Polku kulkee Ala-Rummakon rantamaisemissa parinsadan metrin ajan.

Täällä, noin 400 metrin kohdalla, oli hakkuut vuotta aiemmin. Silloin käväisin tässä kääntymässä. Nyt pääsin mukavasti alueen ohi, hakkuista ei ollut jäänyt reitille haittaa.

Nyt lähdetään kovaan nousuun, kohti Heinälammenvuorta. Nousu on sen verran jyrkkä, että tähän viritettyä köyttä oli todellakin tarpeen käyttää apuna. Sateen jäljiltä täällä oli melkoisen liukasta ja muutaman kerran liukastelin märille kiville tai puunjuurille astuttuani.

Kovan nousun päällä ollaankin noin kolmekymmentä metriä korkeammalla. Tästä alkaa ympyräreitti, joka kehotetaan kiertämään myötäpäivään. Minua nauratti "Varo vastaantulijaa"-kyltit. Varsinkin kun sain taas tänään kävellä yksikseni koko reitin.

Tässä oli myös kätevä kartta, johon on merkitty reitin varrella olevat näköalapaikat sekä infotaulut.

Ympyräreitin alkupätkä on nuorehkoa mäntymetsää. Ehkä täälläkin oli harvennettu, maassa oli jonkin verran puita. Saattoi olla kyse myös tuulenkaadoista.

Noin 800 metrin kohdalla on mahdollista oikaista ja kiertää vain lyhyempi kolmen kilometrin reitti. Mietin kovasti sitä, olisiko pidempi reitti mahdollisesti hankala kävellä, jos hakkuuaukeilta puuttuisi opasteita. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan ja käännyin vasemmalle, punaisen nuolen suuntaan. Oikoreitti on merkitty sinisellä.

Hakkuuaukea oli mielestäni ihan hyvin merkitty. En huomannut, että punapäisiä tolppia olisi puuttunut, niitä tuntui olevan riittävästi. Toki joissakin kohdissa piti olla tarkkana, kun tolpat tahtovat vähän jäädä taimikon ja heinien väliin. Reitti oli kuitenkin ihan hyvin käveltävissä.

Mutta: on myönnettävä, että kastuin melkein läpimäräksi. Polku on kapea ja reitillä on melko tiheästi puita ja heiniä. Oli mahdotonta kävellä osumatta koko ajan puiden lehtiin, kuusen oksiin tai heinikkoon. Aamun sade oli saanut sen aikaan, että ihan kaikki oli kosteaa.

Ensimmäinen näköalapaikka oli merkitty tänne, reitin luoteiskulmaan. Löysin blogitekstin vuodelta 2010, silloin täällä oli ehkä hieman enemmän maisemaa näkyvillä. Puut kasvavat - ja niinhän niiden kuuluukin tehdä.

Reitti kääntyy kohti itää. Saavutaan pienelle metsätien kääntöpisteelle, jota mielessäni kutsuin "bussin päättäriksi". Se ylitetään, reitti jatkuu kääntöpisteen toisella puolella. Seuraava punainen tolppa oli jäänyt hieman pajujen taakse piiloon - katkoin pajut mennessäni, jotta tolpat näkyisivät "päättärille" hieman paremmin.

Opasteet olivat täällä jääneet keskelle muurahaispesää.

Reitti käväisee toisen näköalapaikan luona. Täältä on rajoitettu maisema alhaalla siintävälle Heinälammille.

Jonkin aikaa kuljetaan Heinälamminvuoren itärinteillä.

Jälleen hakkuuaukea, jossa punaiset tolpat katoavat hieman heinikkoon. Ja Luontopolkumiehen housut kastuivat taas koivujen, horsmien ja pajujen osuessa jalkoihin.

Tähän loppuivat hakkuuaukeat. Nyt ollaan pisteessä, jossa oikoreitti yhtyy tähän pidempään kierrokseen. Kaksi ja puoli kilometriä kävelty.

Nyt reitti lähestyy Ylä-Rummakon lampea. Tullaan sen pohjoisrannalle. Tästä reitti kulkee kohti itärantaa, jossa pieni Rummakon laavu sijaitsee.

Laavulla oli mukava pitää kahvitaukoa. Tarjolla on yksinkertainen tulipaikka sekä laavu, jonka reunalla voi istuskella ja ihastella Ylä-Rummakon rauhaisaa tunnelmaa. Ranta vaikutti mutaiselta, uimaan ei tehnyt mieli.

Tauon jälkeen etsin reitin jatkoa. Tuntuisi helpolta lähteä kulkemaan rantaa pitkin eteenpäin - ja niin meinasin tehdäkin. Sitten huomasin, ettei täällä ollut punaisia merkintöjä. Nopea vilkaisu karttaan. Polku lähteekin jo hieman ennen laavulle tuloa kohti itää ja nousee kallion laelle laavun takana. Täällä on myös hauskan näköinen linnunpönttö/postilaatikko, jossa oli vanha vieraskirja.

Ympyräreitti käy vielä Ylä-Rummakon etelärannalla.

Tämän jälkeen kävellään vielä viimeiset viitisensataa metriä mäntykankaalla.

Ympyräkierros päättyy. Nelisen kilometriä takana. Arvelin, ettei pitkä kierros ehkä ole aivan viittä kilometriä. Liukastelin mäen alas ja palailin Ala-Rummakon rannalle. Parisenttinen sammakonpoika oli samalla polulla. Olinkin miettinyt, liittyykö Rummakko-lampien nimi jotenkin sammakoihin - ainakin niitä täällä todistetusti on.

Parkkipaikalla napsautin kellon kiinni. Minun mittaukseni mukaan pitkä lenkki oli hieman alle 4,5 kilometriä - ja käytin siihen noin puolitoista tuntia. Muita kävelijöitä en tavannut.

Reitti on melko vaativa. Kova nousu Heinälamminvuorelle ja laskeutuminen sieltä olivat molemmat liukkaalla kelillä melko vaikeita. Lisäksi polku on tosiaan kapea ja paikoin heinittynyt, mutta silti hyvin käveltävissä. Mukavinta täällä oli luonnon rauha ja kivat metsälammet idyllisine rantoineen.

Sijainti: N=6892904.632, E=458182.794 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=62.165798, GEO:lon=26.197139

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Jääskelän luontopolku
Sinivuoren luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle