Harolan luontopolku Eurassa

Päivämäärä: 29.8.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 515
Reitin pituus: 1,2 km
Kohokohdat: Kiviröykkiöt, pähkinäpensaat, lehtoluonto, Pyhäjärven maisemat
Parkkipaikka: Pähkinistöntie 230. Tilava parkkipaikka. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Lähin pysäkki Kauttualla, n. 4 km päässä.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ainakin kesällä kuivaa. Pärjää lenkkareilla.
Helppo reitti
Ei tulipaikkaa

Euran kunnan luontopolut olivat vielä jääneet minulta väliin. Nyt oli hyvä aika ottaa myös Eura haltuun luontopolkujen osalta. Tavoitteena oli kävellä ainakin Koskeljärven luontoreitti, mutta sepä jäikin yllättäen väliin, kun lähtöpaikalle vievän kapean tien tukki kuorma-auto. Täyskäännös ja hetken mietintä. Minulla oli muistissa pari muutakin luontopolkua ja suuntasin seuraavaksi kohti Harolaa. Sinne vievä Pähkinistöntie on kapea ja mutkainen - kerran piti polkaista jarru pohjaan vastaantulevan auton takia, mutta perille selvittiin mainiosti. Parkkipaikka on isohko ja siellä on hyvä Harolan opastaulu. Alue on saanut nimensä Harolan torpasta, jonka ympäristö on ollut laidunmaata ja niittyä 1950-luvulle asti. Alue on liitetty lehtojensuojeluohjelmaan 1980-luvulla.

Pieni piirretty kartta näyttää luontopolun reitin.

Pähkinistöntietä kuljetaan vielä satakunta metriä eteenpäin. Luontopolku-kyltti näyttää suunnan.

Luontoon.fi -sivulla mainitaan reitin varrella olevat kohdeopasteet (välillä niitä kutsutaan info- tai luontotauluiksi, mutta käytetään tällä kertaa termiä kohdeopaste). Ensimmäisen aiheena on Harolan torppa. Se on aikoinaan kuulunut Kauttuan ruukille, nyt siitä on jäljellä vain raunioituneet perustukset, kaivo, omenapuu ja marjapensaita.

Sadan metrin jälkeen ollaan tienristeyksessä. Vasemmalle kääntyvä Pähkinistöntie vie talojen pihoihin - tässä kuuluu kulkea vielä hetki kapeampaa metsätietä, joka jatkuu suoraan.

Heti metsätien alussa on laidunaidan ylittävä portaikko. Jäin miettimään, kääntyisikö luontopolku sinne vai kuuluiko metsätietä jatkaa suoraan. Katsoin karttaa ja sen mukaan reitti kääntyisi pois tieltä näillä tienoilla. Taisin huomata myös punaisen reittimerkinnän portaikon takana noin kymmenen metrin päässä. Muuta opastetta tässä kohdalla en huomannut.

Ylitin aidan ja jatkoin matkaa. Sukelletaan heti ihastuttavaan pähkinäpensaslehtoon. Punaisia reittimerkintöjä oli näkyvillä, mutta niitä oli ehkä vähän turhan harvassa. Reitillä pysyminen vaati hieman tarkkaavaisuutta.

Reitin alkumetreillä. Ihastelin valoja ja varjoja pähkinäpensaiden alla.

En ollut aiemmin lukenut kovinkaan paljoa Harolasta. Minulla oli kuitenkin muistikuva, että täällä olisi muinaisjäännöksiä. Nyt panin merkille, että polun varrella on todella suuri määrä sammaloituneita kiviröykkiöitä.

Kohdeopaste kertoo kiviröykkiöistä. Kaikkien niiden tarkoitusta ei tiedetä. Niiden uskotaan olevan rautakaudelta - osa ehkä hautoja ja osa saattaa liittyä raudan valmistukseen tai viljelemiseen.

Mielenkiintoista faktaa oli myös tämä: puiden kaatuessa niiden juuret saattavat rikkoa röykkiöitä, siksi niitä kaadetaan pois kivikasojen päältä. Jäin kuitenkin miettimään: jos röykkiöt kärsivät puiden kaatumisesta, niin onko puiden kaataminen turvallisempaa? Ilmeisesti arboristit osaavat asiansa ja röykkiöt säilyvät vahingoittumattomina.

Kolmisensataa metriä takana. Tässä alkaa lyhyt ympyräreitti. Nuoli kehottaa kiertämään reitin vastapäivään.

Lehdossa oli myös muutama kaatunut puu. Nämä kaksi raitaa (jos oikein tunnistin) olivat kaatuneet suoraan reitille, mutta niiden läpi oli hauska kulkea.

Harolaan on istutettu kuusikkoa 1950-luvulla. Nyt kuusikkoa on taas harvennettu, jotta hautaröykkiöt ja niittykasvit pääsisivät esiin.

Tämän polun hankala kohta oli noin 450 metrin kohdalla. Polku katosi matalan vesakon alle. Kurvailin vasemmalle ja oikealle ja yritin nähdä seuraavaa punaista reittimerkintää.

Sinne oli jonkin verran matkaa, mutta lopulta se löytyi. Ohje: suoraan kohti rantaa (joka täällä jo vilahtelee puiden lomasta).

Rannalla ei ole taukopaikkaa. Pyhäjärven maisemaa kannattaa silti käydä ihailemassa. Noin tuntia myöhemmin kävelin melkein vastarannalla, Hiittenkarin luontopolulla.

Lyhyt matka rannan tuntumassa, sitten polku kääntyy takaisin kohti lähtöpistettä. Yksi viimeisistä kohdeopasteista kertoo liito-oravasta. Olin jo huomannut lehtometsässä monenlaista liikettä - olisikohan täällä mahdollista nähdä tämä harvinainen eläin?

No ei. Oravan bongasin - ja sain kuvattua sen muutaman metrin päästä. Kännykällä otetut luontokuvat onnistuvat harvoin, tämä lienee parhaita otoksiani mistään eläimestä luontopolkujen varrella. Kaukana ollaan valokuvanäyttelyjen tasosta...

Vielä toinen kuva loppumetreiltä. Harvoin tulee tähysteltyä ylös päin, tänään yritin katsella, mitä liikettä puiden latvoissa näkyy. Hämmästyin siitä, että näkyvillä oli useampikin korkea mänty. Sitäpä ei tullut ajatelleeksi, kun pähkinäpensaiden varjossa käveli. Korkeampaakin puustoa täällä on. Voi arvata, että eri lintulajien määrä tällaisessa maastossa on melkoinen.

Ympyräreitti päättyi, palasin laidunaidalle. Lampaita ei tänään näkynyt. Mietin, oliko niitä tänä kesänä mahdollisesti ollutkaan. Palailin parkkipaikalle. Mittauslaite kertoi matkan pituudeksi 1,2 kilometriä, aikaa käytin vain 29 minuuttia. En pitänyt evästaukoa. Muita kävelijöitä ei paikalla ollut.

Reitti on helppo, mutta toki matkalla on kaksi aidanylitystä ja muutama kaatunut puunrunko, joten esteetön reitti ei tietenkään ole. "Onpa söpö polku.", taisin sanoa loppumatkalla ääneen. Sitä tämä kyllä oli.

Sijainti: N=6782551.535, E=239689.045 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=61.091064, GEO:lon=22.170027

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Hiittenkarin luontopolku (tulossa)
Vaskijärven luonnonpuisto
Isosuon pitkospuut ja Harjureitti

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle