Peurankierto Ellivuorella Sastamalassa

Päivämäärä: 10.8.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 508
Reitin pituus: 5,2 km
Kohokohdat: Reitin nähtävyydet - upea Pirunvuori, mielenkiintoinen Pirunluola, jännittävä Kivilinna
Parkkipaikka: Ellivuori Resort, suuri parkkipaikka. Ellivuorentie 131. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole
Opasteet/kyltit: Hieman puutteita. Lisätietoa tekstissä.
Varusteet/jalkineet: Kuivalla kelillä ei erikoisvaatimuksia. Sateen jälkeen suosittelisin veden- tai kosteudenpitävää ylle.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa Peurankierron varrella

Olen usein sanonut rajaavani blogini "nimettyihin ja merkittyihin" reitteihin. Mielestäni reitti pitää merkitä luontoon edes jollakin tavoin, jotta keskiverto retkeilijä pystyy sen kiertämään ympäri. Muutama poikkeus on tullut vuosien saatossa tehtyä. Jos reitin varrella on joku verraton nähtävyys, niin voin antaa periksi jommastakummasta säännöstä. Ellivuoren Peurankierron kohdalla kävi näin. Ellivuoren hienot nähtävyydet ansaitsevat tekstinsä - minä vaan satuin valitsemaan reitin, joka oli (muodikkaasti ilmaistuna) hieman haasteellinen kiertää ympäri. Kuten aina, yritän tässä kertoa, miten reitin voi kiertää suuremmin harhailematta. Lisäksi on vielä muistettava, että Ellivuorella on useita muitakin reittejä, jotka ovat todennäköisesti helpommin kierrettävissä kuin Peurankierto. Minä vaan satuin valitsemaan sen kävelyreitikseni. Mutta aloitetaanpa taas reitin kulku kronologisesti!

Sastamalassa on aika mukava määrä erilaisia luontoreittejä. Tutuksi olivat käyneet jo esimerkiksi Ritajärvi ja Otamus, mutta listalla oli kuitenkin useampikin polku, joita olen halunnut lähteä tutkimaan. Elokuiseen viikonloppuun näytti osuvan kävelyyn sopiva sunnuntai, mutta sateinen lauantai. Päätin ajella Sastamalaan lauantai-iltana ja seurata tilannetta, ehkä saisin yhden reitin onnistumaan jo lauantaina.

Saavuin Ellivuoreen seitsemän maissa. Olin varannut sieltä myös majoituksen. Seurailin hetken tilannetta. Sadetutka näytti sään olevan kirkastumassa kahdeksaan mennessä. Uskaltauduin ulos puoli kahdeksan maissa - ei muuta kuin reittejä etsimään. Minulla oli netistä printattu reittikarttakin apuna. Etsin kävelyreittien lähtöpisteen, joka löytyy Ellivuorentien pohjoispuolelta - jotakuinkin samasta kohdasta, missä hotellin pysäköintipaikka on tien eteläpuolella.

Lähtöpisteessä on komea opastaulu, joka kertoo mm. Ellivuoren nähtävyyksistä: Pirunvuoresta, Kivilinnasta ja Pirunluolasta. Kävelyreittejä on kuusi. Niistä olin valinnut käveltäväkseni keltaisella merkityn Peurankierron, jonka pituus olisi noin viisi kilometriä ja sen varrella olisivat myös seudun kaikki komeat nähtävyydet.

Kaikille reiteille lähdetään samaan suuntaan. Vain siniselle Pirunpolulle on väriopastus heti alkumetreiltä.

Alkumatkalla kuljetaan leveää ja jopa valaistua väylää. Täällä voi varmasti hiihtää talvella. Reitti nousee aika reippaasti kohti Ellivuorta ja Pirunvuorta, hetkessä nousua on kertynyt kolmisenkymmentä metriä.

Myös luonnosta kertovia tauluja on reittien varrella. Ensimmäisten taulujen aiheena olivat mm. valkohäntäpeura, Suomen metsätyypit ja tässä metsänväki. Taulusta voi lukea niin menninkäisistä ja maahisista kuin Tapiosta ja Mielikistäkin - eli metsänkuninkaasta ja metsänemännästä.

Noin 600 metrin kohdalla saavuin risteykseen. Keltaista väriä ei ole näkyvissä. Olin hieman epävarma suunnasta ja steppailin hetken suuntaan jos toiseenkin. Katsoin printtaamastani kartasta, että Peurankierron kuuluisi tästä oikeastaan kääntyä vasemmalle.

Kun otin muutaman askeleen eteenpäin, bongasin keltaisen vinoneliön näyttämässä vasemmalle kääntyvää polkua. Olin taas kartalla ja kurvasin kapeammalle polulle.

Tästä alkoi hieman haastavampi osuus. Seuraavan sadan metrin aikana polulla oli muutama risteys. Keltaisia merkintöjä täällä ei ollut. Yritin pysyä suurinpiirtein suoraan itään menevällä polulla. Sateen jälkeen täällä oli myös kosteaa ja totesin kastuvani heti, kun paita osui kapean polun vieressä kasvaviin puiden oksiin.

Tiesinkö olevani oikealla reitillä? No en, mutta kuvassa näkyvän kallion päälle noustuani saavuin risteykseen, jossa nuoli vasemmalle kertoi sen olevan "Yhdyspolku" ja sen löysin myös kartasta. Se yhdistää vihreää Ellinkiertoa ja keltaista Peurankiertoa. Olin siis pysynyt hyvässä suunnassa.

Jatkoin mäntymetsässä kohti itää.

Hetken kuluttua näin vasemmalla puolellani hiekkatien, joka ilmeisesti vie Ellivuoren huipulle. Kartasta osasin tulkita, että reitin itäisimpään kohtaan kuljettaisiin hiekkatietä pitkin. Siirryin hiekkatielle ja laskeuduin melkein asfalttitielle (Karkunkyläntie). Täältä löytyi seuraava keltainen reittiopaste.

Viivasuora polku vie kohti lounasta. Polku oli muuttunut melkein puroksi. Hieman liukastakin oli.

Pari kilometria kävelyä takana. Mahtoiko täällä olla vanha talon paikka? Hetken aikaa tuntui, että kuljin vanhassa puutarhassa.

Suora polkuosuus, melkein puoli kilometriä, päättyy pellon laitaan. Tässä tehdään 90 asteen käännös ja kuljetaan muutama kymmenen metriä viljapellon laidassa.

Koko reitin vaikein osuus tuli pellon toisessa laidassa. Polku katosi saniaisten sekaan. Etsin sitä parista eri suunnasta ja lopulta turhauduin. Kello oli jo aika paljon ja minun olisi löydettävä täältä ennen pimeän tuloa pois. Kävelisinkö koko reitin takaisin - vai yrittäisinkö etsiä polkua vaikkapa seuraavan mäen laelta, jossa uskoin sen erottuvan paremmin kuin täällä rehevässä ja heinittyneessä pellon laidassa. Päätin jatkaa. Nousin parinkymmenen metrin nousun kallion laelle ja löysin sieltä taas melko selkeän polun. Kuljin sitä pitkin länteen ja saavuin kahden polun risteykseen. Toinen tuli mäeltä ja toinen ehkä pellon laidasta. Luulen kulkeneeni väärää polkua - todennäköisesti polku olisi jatkunut saniaisten alla vielä jonkin matkaa ja kurvannut tähän myöhemmin (kuvassa oikean puoleinen polku). No tehty, mikä tehty, nyt olin varma siitä, että olin taas oikealla reitillä.

Märkänä, mutta jo hieman paremmalla tuulella eteen päin.

Aurinkokin alkoi pilkistellä pilvien takaa. Tämä kivien ja pikku kumpujen peittämä mäntymetsä oli mieleeni. Mietin, olisiko Peurankierto saanut nimensä näistä metsistä, joihin saatoin helposti kuvitella peurat loikkimaan.

Kohta reitti putkahtaa taas leveämmälle väylälle. Sitä kuljetaan lähes kilometri. Noin kolmen ja puolen kilometrin kohdalla keltainen vinoneliö ohjaa taas kapeammalle polulle ja kohti Pirunluolaa ja -vuorta.

Suomen maantiedossa rittää Pirun mukaan nimettyjä kohteita. Täällä Pirun uskottiin asuvan luolan uumenissa ja siltä on käyty kysymässä neuvoa hankaliin kysymyksiin. Nykyään luola on sortumavaarassa ja kyltti varoittaa menemästä luolaan sisälle. Tyydyin ihailemaan sitä turvallisen välimatkan päästä.

Reitti nousee tämän polun korkeimmalle paikalle, Pirunvuoren laelle. Täällä ollaan 151 metriä merenpinnan yläpuolella ja peräti 91 metriä korkeammalla kuin Rautaveden pinta. Erikoista paikalle on se, että täältä saattaa hyvällä säällä nähdä viiden eri kirkon tornit.

Reitti laskeutuu hankalan kivikon läpi Kivilinnalle. Taidemaalari Emil Danielssonin vuonna 1906 luonnonkivistä rakennuttama ateljee oli vuosikymmenet Danielssonin ja hänen vaimonsa kesäasunto. Vuodesta 1976 se on ollut avoin nähtävyys. Muistelen käyneeni sisällä kesällä 2005, jolloin käväisin täällä retkellä lähistöllä asuvien ystävien seurassa. Nyt ovi oli lukossa, mutta olipa kellonaikakin jo myöhäinen.

Edellisellä käynnilläni täällä tuskin oli näin paljon nähtävää ja koettavaa. Kivilinnan lähellä oli taidetta - ja hieman alempana rinteessä mm. tämä rakennus, Peikonkanto.

Peikko johdatti minut viimeiselle osuudelle kohti Ellivuori Resortia.

Peurankierto palaa vielä kerran valaistulle kuntoradalle. Mietin kävellessäni sitä, että luonnon rauhasta täällä ei tänään saanut ihan toden teolla nauttia. Jo Pirunvuoren päälle kuulin musiikkia ja tässä pystyin kuulemaan jo senkin, mikä biisi jonkun huvilan tai asuntovaunun ämyreissä pauhasi. Loppumatkan kuuntelin Vesa-Matti Loirin (tai Jean-Pierre Kuselan) Nauravaa kulkuria, joka soi aika reippaalla volyymillä.

Palailin Ellivuoren parkkipaikalle. Kävelyä kertyi 5,2 kilometriä ja aikaa käytin puolitoista tuntia. Lopettelin kävelyä noin klo 21, joten valoa olisi vielä riittänyt ainakin tunniksi. Evästaukoa en tänään pitänyt, en ollut ottanut mukaan edes vesipulloa. Muita kävelijöitä en myöskään tavannut, varmastikin johtuen myöhäisestä ajasta ja juuri päättyneestä sateesta.

Reitti oli mielestäni melko vaativa. Varsinkin loppumatkalla polku on paikoin kivikkoinen ja siten myös hankala - ja sateen jälkeen se oli myös hieman liukas. Korkeuserojakin riittää. Minun mittaukseni mukaan korkeimman ja matalimman paikan välillä on noin 60 metirä.

Keltaista Peurankierron reittiä en ehkä voi suositella, jos et ole sinut kartanluvun kanssa. Uskoakseni antamillani ohjeilla tämänkin reitin voi kuitenkin kävellä ihan turvallisesti. Ehkäpä reitti olisi kivempi kävellä vaikkapa keväällä, kun saniaiset eivät ole vielä vallanneet polkuja pellon laidan tienoilla. Mutta loppukaneetti: Täällä voi luonnollisesti käydä katsomassa nähtävyydet lyhyemmälläkin lenkillä, Pirunpolulla. Se ainakin kannattaa kävellä!

Sijainti: N=6814149.558, E=289081.210 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=61.403576, GEO:lon=23.0482819

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ritajärven luonnonsuojelualue
Ristivuoren luontopolku
Vehmaanniemen luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle