Kivalonaavan niittykulttuuripolku Napapiirin retkeilyalueella Rovaniemellä

Päivämäärä: 11.6.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 152
Reitin pituus: 11 km (Vaattunkiköngäs - Kivalonaapa - Vaattunkiköngäs)
Kohokohdat: Aapasuot rimpine ja jänteineen, keltavästäräkki
Parkkipaikka: Vaattunkikönkään parkkipaikka, hyvin tilaa
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Tänään joutui kahlaamaan. Lenkkareissa liikkuvia oli kehotettu siirtymään muille reiteille. Reitti on muutenkin kostea, joten vedenpitävät jalkineet vahvasti suositeltavat aina.

Rovaniemen pääkohteeksi olin ajatellut Napapiirin retkeilyaluetta. Retkikaveri sai valita suosikkireittinsä, joka käveltäisiin ensin ja hän halusi lähteä aamutuimaan Kivalonaavan niittykulttuuripolulle. Tälle 1,3 kilometrin polulle ei pääse ihan suoraan parkkipaikalta, joten päätimme aloittaa reitin Vaattunkikönkään parkkipaikalta, josta on noin viiden kilometrin matka itse luontopolulle. Tämä viiden kilometrin matka on osa Könkäiden polkua (lisätietoa Napapiirin retkeilyalueen reiteistä saa luontoon.fi -sivustolta). Reitti oli värikäs ja tapahtumarikas, joten mukavaa, että jouduimme ja saimme sitäkin kävellä. Mutta aloitetaanpa alusta. 

Lähtöpaikalle pääsy: Rovaniemeltä ajetaan Sodankylän tietä koilliseen noin 21 kilometriä, kunnes oikealle kääntyy Vaattunkikönkääntie. Myös kyltitys retkeilyalueelle on selkeä. Pari kilometriä hiekkatietä ja ollaan perillä. Olimme jälleen kerran ensimmäisenä paikalla, parkkipaikka oli vielä tyhjä. Kello oli noin 8.30. Portista sisään ja matkaan.

Portin takana voi tutustua reittikarttoihin. Tässä kartassa lähtöpaikkamme on vasemmassa reunassa ja niittykulttuuripolku oikeassa reunassa.

Reitti alkaa komealla kosken ylityksellä riippusiltaa pitkin. Muistimme turvavälit (5 metriä).

Matkan varrella on oikeastaan monta luontopolkua, sillä heti ensimmäisen sillan jälkeen kävellään Könkäänsaaren luontopolkua pitkin. Täällä oli mukavia lapsille suunnattuja luontopolkukylttejä.

Könkäänsaaressa liikutaan pelkästään leveitä lankkupolkuja pitkin. Könkäänsaaressa oli myös hieno levähdyskeskus laavuineen ja halkoliitereineen. 

Könkäänsaarelta siirrytään taas komeiden Raudanjoen kuohujen yli siltaa pitkin seuraavaan saareen, Kielosaareen, jossa sielläkin on luontopolku. Tällä reitillä sai siis oikeastaan melkeinpä kolme luontopolkua yhden hinnalla. Jatkoimme kuitenkin matkaa Könkäiden polkua pitkin. Reilun kilometrin jälkeen ohitetaan Karhukummun laavu ja puolentoista kilometrin kohdalla saavutaan risteykseen, jossa voi joko jatkaa suoraan (kuten me teimme) tai kääntyä oikealle suoluontopolulle (joka jäi seuraavaan kertaan, ehkä tosin jo seuraavaan päivään, kuten mietimme tässä retken jälkeen). 

Pitkokset olivat täällä ihan "pränikät" eli upouudet ja syy selvisi kohta. Metsähallituksen tiimi oli tekemässä pitkoksia noin parin kilometrin kohdalla. Kyselimme työn edistymistä, kuulemma pitkoksia tulee noin 50 metriä päivässä (riippuen maastosta tietenkin). Samoin kysyimme pitkoksien käyttöikää - edelliset olivat kuulemma 2000-luvun alusta eli max 20 vuotta. Toinen tiimi oli kuulemma suoluontopolun pitkosten kimpussa.

Könkäiden polun pitkospuukorjaukset oli helppo havaita - monessa kohdassa uudet pitkokset olivat jo odottelemassa asennustaan. Näillä seuduilla oli myös pitkiä osuuksia ilman pitkoksia - reitti oli niiltä osin hidas kävellä juurien ja kivien takia.

Kolmen kilometrin jälkeen ylitettiin aapasuo ja täällä oli yksi erikoisimmista taukopaikoista, joissa olen koskaan eväskahveja juonut. Keskellä suota oli yksinäinen penkki, johon oli ihan pakko istahtaa. Tälle laajalle ja märälle suolle toivat väriä komeasti kukkivat raate ja suokukka. Ja Luontopolkumiehen paita.

Luimme myöhemmin niittykulttuuripolulla aapasuon raidoista, korkeat kohdat ovat jänteitä ja matalat vetiset kohdat rimpiä. Tällä suolla nuo raidat olivat tosi selvästi nähtävissä.

Neljän ja puolen kilometrin kohdalla alettiin lähestyä Vaattunkilampea, josta Kivalonaavan niittykulttuuripolun pitäisi sitten alkaa. Nyt lähestyttiin Raudanjoen rantaa ja katselin hämmästyneenä pitkosreitin katoavan tulvaveden alle. Ainakin melkein.

Epäilin, pääsisimmekö oikeasti jatkamaan matkaa, mutta retkikaveri kannusti. Ja niinpä kuljimme tämän noin 50 metrin matkan kieli keskellä suuta. Tässä oli pahin paikka, mutta tästäkin selvittiin. Mahdoimmeko olla tämän kevään ensimmäiset tällä sillalla kävelleet?

Ja vain muutama sata metriä tästä eteenpäin tultiin sitten Vaattunkilammen laavulle. Toinen kahvitauko.

Tästä lähdetään sitten niittykulttuuripolulle. Kivalonaavalla on siis ollut niittypalsta ja siihen liittyvä niittypirtti, jossa on yövytty. Reilun kilometrin matkalla on puolenkymmentä mielenkiintoista opastaulua.

Niittypirtti ei ole alkuperäinen vaan uusi, noin 15 vuoden takaa. Aiempi paloi todennäköisesti huonon tulenkäsittelyn takia. Kirjoitin niittypirtin vieraskirjaan Luontopolkumiehen (ja assarin) terveiset.

En totisesti osannut kuvitella niittykulttuuripolkua tällaiseksi. Suomaisema, pitkospuut ja yksinäinen lato suon keskellä.

Olimme ladon luona, kun kuuntelin lähistöllä jatkuvasti kuuluvaa "tsvie, tsvie"-ääntelyä. Katsoin kiikareilla pitkään lähistön matalia puita ja lopulta bongasin keltaisen linnun 30 metrin päässä männyssä. Keltavästäräkki! Se pysyi pitkään paikallaan ja kerkesimme kiikaroida ja ottaa kuvia. Olen muistaakseni kerran aiemmin nähnyt keltavästäräkin vilauksella, tämä oli minun kävelyni kohokohtia.

Olin niin äimän käkenä, että oli pakko istahtaa. Ja mikäs tässä istuessa, hieno paikka, hieno sää.

Lähdimme marssimaan takaisin kohti Vaattunkiköngästä. Ulkoilija koiran kanssa ja lenkkareissa tuli vastaan, varottelimme kosteaa reittiä - hän sanoi ottavansa kengät tarvittaessa jalasta. Bongasimme yhden poron raidallisella aapasuolla. Sää sen kun vain parani. Kuva loppumatkan uusilta pitkoksilta.

Raudanjoen ylitys taas loppumetreillä. Vettä näyttää riittävän.

Aikaa käytimme kävelyyn peräti neljä ja puoli tuntia. Kävely oli paikoitellen hidasta juurien ja kivien takia, pidimme useamman tauon ja välillä kiikaroimme keltavästäräkkiä ja muita ihmeitä pidemmän aikaa. Kannattaa todella varata aikaa täällä kävelyyn. Vastaantulijoita oli kaksi (molemmat lenkkareissa), mutta parkkipaikalle oli kuitenkin tullut puolenkymmentä autoa, kun sinne palasimme.

Reittejä Napapiirin retkeilyaluella riittää vaikka pariksi päiväksi. Mekin jatkamme toisen reitin kanssa hetimiten! Stay tuned! Loppuun vielä luontokuva pitkospuilta, isot hämähäkit odottelivat rauhassa kun ohitimme ne.

Luontopolkumiehen muita reittejä Rovaniemellä:
Ounasvaaran luontopolku
Vaattunkivaaran luontopolku