Ounasvaaran luontopolku Rovaniemellä

Päivämäärä: 10.6.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 151
Reitin pituus: 5 km
Kohokohdat: Loistavat pitkospuut, vaaramaisemat
Parkkipaikka: Hiihtomajantiellä. Tilava parkkipaikka, mutta ainakin tällä kertaa melko täynnä - selvästi paljon ulkoilijoiden käytössä.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Kivikkoisella reitillä hyväpohjaiset jalkineet plussaa. Myös jokunen kostea kohta, mutta pärjäsimme varsikengillä.

Viikon pohjoisen kierros ja toinen kohde, Rovaniemi. Saavuimme Rovaniemelle keskiviikkoiltana kuuden maissa. Päätimme lähteä kävelemään yhden reitin, jossa olisi tulipaikka (koska meillä oli ostettu makkarapaketti) ja arvoimme kahden reitin välillä: Korkalonvaaran luontopolun ja Ounasvaaran luontopolun välillä. Tietoa saimme hyvin netistä, tässä esimerkiksi Ounasvaaran reittiseloste. Valinta kääntyi juuri Ounasvaaran eduksi, koska se on ympyräreitti ja aika mukavan mittainen, viitisen kilometriä. 

Ajelimme Hiihtomajantielle ja löysimme helposti parkkipaikan. Seutu tuntui vilisevän ulkoilijoita. Luontopolun lähtöportti löytyi helposti.

Portin alta löytyy myös kätevä reittikartta, josta otin kuvan. Siitä oli hyötyä ainakin kerran matkan aikana kun ihmettelimme polun linjausta.

Mittauslaitteet pistettiin päälle ja lähdettiin matkaan. Luontopolku alkaa hyvin leveänä polkuna. Polku on merkitty tolpilla, joissa on sininen käpymerkki. Niitä on riittävästi. Tässä kohtaa myös talvikävelyreitti kulkee samaa matkaa, toinen sininen merkki kuvastaa sitä (retkeilijän kuva ja lumihiutale).

Reitin varrella on melkoinen määrä infotauluja, joissa esitellään puulajeja, metsätyyppejä ja paljon muuta. Ensimmäisessä infotaulussa kerrotaan Rovaniemen varhaisimmasta asutuksesta.

Melko nopeasti polku kapenee ja siirrytään pitkospuille. Niitä reitillä on paljon.

Ja miten hyvässä kunnossa ne ovatkaan! Ne ovat leveää ja paksua lankkua - ja pitkospuiden liitokset ovat siistejä ja kauniita. Jossain kohdassa pitkospuissa luki HH-17, luulen, että tekijä on jättänyt puumerkkinsä. Kiitos sinulle HH todella hienoista pitkoksista.

Ensimmäinen hieno ja avara vaaramaisema koettiin noin kolmen-neljänsadan metrin kävelyn jälkeen.

Noin puolen kilometrin kävelyn jälkeen pitkoksilla oli myös hyvä istuskelupaikka. Penkin kieppeillä meitä tuli vastaan ryhmä lenkkeilijöitä ja pari suunnistajaa. Kohta vastaan tuli sauvakävelijä. Sanoin, että täälläpä harrastetaan kaikkia mahdollisia liikuntamuotoja, milloinkohan tulee vastaan maastopyöräilijä. No, sekin tapahtui parin kilometrin kohdalla laavulla...

Reitti mutkittelee, pieniä nousuja ja laskuja, pitkospuita ja kivikkoa. Puolentoista kilometrin kohdalla maisema vaihtuu ja noustaan kallioille. 

Kallioiden jälkeen seuraa kaunis pikku lehto lähteineen. 

Jonka jälkeen päästiin asiaan! Laavu. Polttopuuta oli hyvin tarjolla, joten saimme tulet aikaiseksi ja pidimme kunnon tauon makkaranpaistoineen.

Laavulla oli selkeä kyltti luontopolun jatkumisesta.

Matka jatkui ja nyt lähdettiin nousemaan kohti Ounasvaaran huippua. Jyrkkiä nousuja ei ole, reitti kohoaa pikku hiljaa mäen päälle. Yksi epäselvä kohtakin sattui tähän väliin, saavuimme risteykseen, jossa oli reittitolppa, mutta vain talvikävelyreitistä kertova merkki. Pyörimme hetken ympäri, mutta kartan avulla osasimme jatkaa talvikävelyreittiä ja heti seuraavassa tolpassa olikin taas sekä luontopolun että talvikävelyreitin merkit. Reitit risteilevät sikin sokin samassa maastossa ja välillä tosiaan hetken samallakin polulla, joten tarkkana on oltava. Nyt ylitetään hiihtolatu. Ei näkynyt Sami Jauhojärveä tai Hannu Mannista.

Kolmen kilometrin kohdalla kävellään suomaisemissa.

Suon jälkeen pitkospuuosuus vie reitin korkeimpaan kohtaan.

Saavutaan maisemapaikalle, josta voi ihailla eritysesti Kemijokea ja sen takana avautuvaa maisemaa, mutta myös Ounasjoki siintää vasemmalla. 

Maisemapaikalta kävelläänkin sitten melkeinpä alamäkeä lähtöpaikalle. Viimeinen kilometri on melko helppo ja nopeakulkuinen. Parkkipaikalle saavuimme takaisin klo 21 jälkeen. Siellä oli yhä muutamia autoja, mutta eipä oikeastaan ihme - iltakin oli lämmin ja valoisa. Emme pitäneet mekään kiirettä nukkumaan menolla.

Aikaa kävelyymme meni hieman yli kaksi tuntia. Reitillä oli tosiaan paljon muitakin liikkujia - ei niinkään retkeilijöitä vaan ulkoilijoita ja liikunnan harrastajia. Luontopolku oli mukava, infotauluja oli ehkä paikoitellen turhankin paljon (alkupuolella esim. monesta puulajista hyvin lyhellä matkalla), mutta hienot pitkospuut ja maisemat nostivat Ounasvaaran luontopolun kyllä yhden kaikkien aikojen suosikeikseni. Maltan tuskin odottaa huomista ja seuraavia Rovaniemen reittejä!

Luontopolkumiehen muita reittejä Rovaniemellä:
Kivalonaavan niittykulttuuripolku
Vaattunkivaaran luontopolku

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Meikonkierros Kirkkonummella

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa