Terassikierros Lauhanvuoren kansallispuistossa Isojoella

Päivämäärä: 28.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 145
Reitin pituus: 9,2 km
Kohokohdat: Todella kaunis ja valoisa mäntymetsä, hyvä polku, Spitaalijärven rannat.
Parkkipaikka: Tilava pysäköintipaikka Lauhanvuoren laella, Lauhanvuorentie 656
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Mukavat jalkineet melko pitkään kävelyyn. Ei muita vaatimuksia.

Retkipäivä Seinäjoen lähistöllä. Lähdimme kaverin kanssa tutustumaan Lauhanvuoren kansallispuiston maisemiin. Hän olikin kävellyt siellä jo aiemmin osia eri reiteistä, minä halusin luonnollisesti kävellä jonkun nimetyn ympyräreitin ja päädyin Terassikierrokseen, joka on noin 9 kilometrin reitti Lauhanvuoren maisemissa. Lisätietoa reiteistä löytyy mm. Luontoon.fi -sivustolta. Ajelimme aamupäivällä Isojoen keskustan kautta Lauhanvuorelle. Hiekkatieosuutta riittää kilometrikaupalla. Ajellessa huomaa myös tien nousevan koko ajan kohti mäen lakea - ja sieltä löytyy sitten lopulta parkkipaikka ja kahden eri reitin lähtöpiste. Mäen laella on myös näkötorni, mutta se oli tänään suljettu (koska korona). Tutustuimme opastauluihin.

Ja etsimme Terassikierroksen lähtöpisteen. Matkaan voi lähteä joko hiekkatien laidasta tai näkötornilta. Terassikierros on merkitty sinisellä pallukalla. Reittimerkintöjä ei ole matkan varrella kovinkaan usein, oikeastaan vain risteyskohdissa - mutta polku on niin selkeä ettei eksymisen vaaraa kyllä ole.

Matkaan. Hiekkatieltä suoraan polulle lähdettäessä ensimmäinen risteys on polku näkötornille. Me jatkoimme siis suoraan.

Terassikierroksen alkumatkalla on muutamia infotauluja. Ensimmäisessä kerrotaan Lauhanvuoren laen kasvillisuudesta, joka on siis rehevämpää kuin rinteiden kasvillisuus. 

Lauhanvuoren laella on myös kasvatettu perunaa, koska halla ei tänne ole ulottunut. Tähän paikkaan oli raivattu uusi perunamaa parikymmentä vuotta sitten.

Ensimmäiset kaksi ja puoli kilometriä ovat oikeastaan pelkkää loivaa alamäkeä mukavassa mäntymetsässä. Uskomatonta, mutta totta: korkeuseroa kertyy 60 metriä. En olisi uskonut, enkä myöskään lopun nousuosuudella huomannut tätä vastaavaa nousua. Rinne on tosiaan suurimmaksi osaksi hyvin loiva. Terassikierros on saanut nimensäkin siitä, että kuljetaan jääkauden jälkeisiä rantavalleja eli terasseja. 

Noin kolmen kilometrin kohdalla käännytään takaisin kohti etelää - ja luonnollisesti päästään pikku hiljaa kulkemaan taas ylämäkeen. Taukopaikkaa ei reitin varrella ollut. Päätimme juoda kahvit ja syödä eväsleivät vaikkapa kivellä tai puunrungolla istuen. Mutta mitä ihmettä: eihän täällä ole kiviäkään missään! Lopulta polun laidalta löytyi yksi kivi, jonka päällä istuimme hetken aikaa. Kuvan kivi ei tosin liity tapaukseen, muistuttaa vain siitä, että kivenmurikatkin ovat täällä harvassa.

Jos oli harvassa kivet, niin kyllä olivat harvassa myös lehtipuut. Vanhoja koivuja sentään löytyi jonkin verran - tässä ollaan ihailemassa kääpiä yhden puun vieressä. Kuva: Risto Känsälä.

Tämän reitin paras taukopaikka on Spitaalijärvi. Matkaa sinne tuli noin 7 km. Tässä käydään reitin eteläisimmässä pisteessä. Spitaalijärvi on ilmeisesti saanut nimensä siitä, että sen veden uskottiin parantavan ihotauteja, luultavasti alhaisen pH-arvon takia.

Tiedän, että tämä ei ole vuoden luontokuva (harmaanruskea lintu harmaanruskealla taustalla...), mutta enpä ollut aiemmin nähnyt töyhtötiaisen poikasen ensimmäisiä lentoharjoituksia. Kaksi poikasta teki pieniä pyrähdyksiä Spitaalijärven taukopaikalla ja emo valvoi niitä puiden oksilta käsin. Söpöjä olivat!

Spitaalijärvellä on parikin istuskelu- ja tulipaikkaa. Tänne voi myös kävellä läheiseltä parkkipaikalta, matkaa on vain parisataa metriä. Pidimme tässä toisen evästauon.

Spitaalijärveltä alkaa viimeinen pinnistys, puolentoista kilometrin aikana noustaan 60 metriä. Nousu on niin loiva, että sitä tuskin huomaa. Opastaulussa kerrotaan seudun eläimistä ja kasveista. Leppälintukin on mainittu - ja kas kummaa, melkein tämän kyltin kohdalla näin parin leppälinnun kurvailevan kaatuneen puun juurakon ympärillä - olisiko linnuilla ollut pesä jossain juurakon kolossa.

Kierros päättyi. Matkaa siis vähän yli yhdeksän kilometriä ja aikaa meni hieman yli kolme tuntia. Retkeilijöitä näimme vain Spitaalijärvellä, muuten saimme kävellä yhdeksän kilometrin matkan aika omissa oloissamme. Maisema oli kerrassaan mahtavan valoisaa ja avaraa ja polku mukavan pehmeä ja helppokulkuinen. Yhdeksän kilometriä meni tosi helposti! 

Lopuksi ajoimme muutaman kilometrin päähän ihastelemaan muinaisen reunajyrkänteen jäännöstä eli Kivijataa. Parkkipaikalta on vain noin sadan metrin matka tähän uskomattomaan kivikkoon, jossa voi helposti liikkua siltoja pitkin. Suosittelen käyntiä Terassikierroksen yhteydessä - ja toki tänne voi kävelläkin, muistaakseni matkaa olisi ollut reilut neljä kilometriä Spitaalijärveltä.

"It's huge!", sanoo Luontopolkumies. Kuva: Risto Känsälä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Meikonkierros Kirkkonummella

Lapakiston retkeilyreitit Lahden Nastolassa