Suoluontopolku Napapiirin retkeilyalueella Rovaniemellä

Päivämäärä: 12.6.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 154
Reitin pituus: n. 10 km Vaattunkikönkäältä (tänään emme päässeet reittiä ympäri, joten kyseessä arvio)
Kohokohdat: Suoluonto, Säynäjäoja (joka tosin nyt tulvi ja sotki reittimme)
Parkkipaikka: Vaattunkikönkään parkkipaikka, hyvin tilaa
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Tänään joutui kahlaamaan. Reitti on kostea, joten vedenpitävät jalkineet varmasti aina hyvä valinta. 

Napapiirin retkeilyalue kiinnosti meitä niin paljon, että päätimme kävellä vielä kolmannen reitin - suoluontopolun. Suoluontopolulle pääsee samalta parkkipaikalta kuin Kivalonaavan niittykulttuuripolullekin. Lähtöportissa nimetkin ovat peräkkäin.

Reittikartta löytyy portin takaa. Suoluontopolku merkitty tässä vihreällä.

Alkumatkalla ylitimme taas jylisevän Vaattunkikönkään. Nautin siitä, miten ääni vahvistui jokaisella askeleella sitä lähestyessä. Desibelejä riittää.

Puolentoista kilometrin kohdalla saavutaan sitten risteykseen, jossa suoluontopolku kääntyy oikealle. Edellisenä päivänä olimme kävelleet tästä suoraan Könkäiden polkua.

Reitillä on paljon pitkospuuosuuksia, luonnollisesti. Muutamilla kangassaarekkeilla sai kävellä polkua pitkin, muuten kävellään pitkoksilla. Täälläkin oltiin juuri uusimassa pitkoksia, alkumatkalla ne olivat pääosin upouusia. 

Suoluontopolku alkaa noin 800 metrin janareitillä, sen jälkeen siirrytään ympyräreitille. Kyltti kehottaa kiertämään luontopolun vastapäivään.

Ympyräreitin alkumetreillä, noin kahden ja puolen kilometrin kohdalla tapasimme taas pitkospuita korjaavan porukan. Juttelimme hetken ja keskustelimme polun kunnosta. "Kyllä pärjäätte, kun teillä on kumisaappaat", oli arvio, joten jatkoimme matkaa.

Reitin varrella oli muutamia luontopolun opastauluja. Tässä kerrottiin ötököistä. Niistä puheen ollen, hyttysiä oli vielä varsin vähän (esim. verrattuna Hailuotoon, jossa olimme muutama päivä aiemmin). Ilmeisesti satuimme tänne parhaaseen mahdolliseen aikaan. Näin ainakin tässä kohtaa ajattelin...

Pittoreskin suo-osuuden (blogin pääkuvassa) jälkeen saavuttiin sitten Säynäjäojan laavulle. Täydellinen paikka aamukahveille ja eväsleiville. Istuimme aamun hiljaisuudessa ja nautimme suon tunnelmasta ja maisemasta. Matkaa takana aika tasan neljä kilometriä.

Sata metriä eteenpäin ja saavutaan Säynäjäojalle. Nyt näytti aika vaikealta. Oja tulvi ja oli noussut järveksi, jonka keskellä pitkokset kyllä näkyivät veden pinnalla. Kävelin muutaman metrin ja pitkokset keikahtivat uhkaavasti. Palasin takaisin kuivalle maalle (jos täällä nyt sellaista onkaan) ja käskin rohkeamman osapuolen mennä ensin. Hän otti pitkän kepin ja lähti kävelemään pitkoksia samalla pohjaa tunnustellen. Vettä oli alla puolisen metriä.

Tämä rasti vaikutti liian vaikealta. Olisi pitänyt kulkea satakunta metriä tulvajärven keskellä pohjaa tunnustellen ja toivoen, että pitkospuut eivät olisi kiikkeriä. Päätimme kääntyä takaisin ja palata ympyräreitin alkuun - sekä jatkaa sieltä reittiä takaperin lintutornille (jonne tästä olisi ollut noin kilometrin matka). Poistuin ja mietin, että olisi sittenkin pitänyt opetella niitä tukkilaistaitoja - niistä on joskus ollut puhetta.

Takaisin lähtöruutuun. Suolla tapasimme kaksi lenkkareissa kulkenutta daamia ja totesimme, että laavulle asti pääsette. Juttelimme pitkospuita korjanneen tiimin kanssa ja sieltä epäiltiin, ettemme pääse lintutornillekaan, kun siellä lienee myös melkoinen tulva. Päätimme kuitenkin käydä katsomassa. Matkalla kuvattiin pitkospuussa kasvavaa lakkaa. Melko sisukas ja peräänantamaton. Kuten mekin.

Kurvasimme ympyräreitin loppupätkälle ja tapasimme jo kolmannen pitkospuita korjaavan tiimin. Täällä saimme taas uutta tietoa, Metsähallituksen mies sanoi kävelleensä Vianaavan lintutornille kumisaappaissa ja väitti, että edellisenä päivänä sinne oli jo kävelty goretex-lenkkareissakin. No, päätimme testata. Suon ylityksessä oli kaksi mahdollisuutta - kävellä vanhoilla pitkoksilla, jotka olivat muutaman sentin veden alla (mutta ihan tukevia, ei ongelmaa) tai hyödyntää tänne tuotuja lankkuja, jotka oli aseteltu vapaasti (ei laitettu kiinni minnekään), mutta niitä pitkin pääsi kyllä kuivin jaloin jos halusi. Kokeilimme vähän molempia. Minun mieleeni tuli Linnanmäki ja Vekkula - tämä oli oikeasti ihan hauskaa. 

Vanhat pitkokset olivat osittain veden varassa. Niitäkin pitkin saattoi tosiaan kävellä.

Hyödynsimme vuorotellen "kävelysauvaa" eli keloutunutta männyn vartta. Jätin sen suon laitaan seuraavalle kävelijälle. Saa ottaa!

Suo ylitettiin helposti. Satakunta metriä kangasmetsää ja saavuttiin lintutornille metsäsaarekkeen laidassa.

Lintutornista on hieno maisema raidalliselle Vianaapa-suolle. Katselimme kiikareilla maisemaa, mutta keltavästäräkin lisäksi emme juuri nyt lintuja bonganneet. Keltavästäräkin äänen tunnistin jo hyvin, vaikka edellisenä päivänä olin kuullut sen ensimmäisen kerran elämässäni. Pitkospuut kuvassa veisivät Säynäjäojalle. Retkikaveri naureskeli, että varmaan kaksi daamia lenkkareissaan tulevat sieltä hetken päästä (vaikka me emme Säynäjäojasta selvinneet). Ei sentään.


Suolta palasimme Vekkulan kautta Vaattunkikönkäälle. Aikaa tähän eriskummalliseen kävelyyn meni noin neljä tuntia, matkaa meille kertyi melkein 11 kilometriä. Ilman edestakaisia osuuksia reitti olisi luultavasti noin kymmenen kilometrin pituinen. Tapasimme suoluontopolulla vain kaksi muuta retkeilijää, Vaattunkinkönkäällä oli jo huomattavasti enemmän porukkaa, kun oltiin kesäkuisen perjantai-iltapäivän alussa. Moni oli varmasti lähdössä ilta- tai viikonloppuretkelle. 

Sanoin matkalla, että jonkun kirjan aloituslause (A Tale of Two Cities)  "It was the best of times, it was the worst of times" sopi hyvin tähän kävelyyn. Kaunis keväinen heleys, ei hyttysiä, mutta myös hankalat tulvat. Silti uskon, että nämä reitit ovat parhaillaan juuri nyt, kun tulva vähän hellittää.

Napapiirin retkeilyalue tosiaan vakuutti meidät. Kaikkine kommelluksineen - tai ehkä juuri niiden takia - retkistä jäi tosi hyvä maku. Oli kivaa. Pari reittiä vielä kävelemättä, mutta ne jätetään seuraavaan kertaan - joka tulee varmasti!

Luontopolkumiehen muut reitit Rovaniemellä:
Kivalonaavan niittykulttuuripolku
Vaattunkivaaran luontopolku
Ounasvaaran luontopolku