Vuosaarenhuipun luontopolut Helsingissä

Päivämäärä: 9.10.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 374
Reitin pituus: 3,3 km (molemmat polut, lähtö Niinisaarenpolun parkkipaikalta)
Kohokohdat: Mielenkiintoiset luontopolut opasteineen sekä mahtavat maisemat Vuosaaren huipulta
Parkkipaikka: Esim. Niinisaarenpolun päässä. Paikka kartalla. (Lisätietoa tekstissä)
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Minulla oli muistikuva jostakin uutisesta, jossa kerrottiin Vuosaareen tehtävän pari uutta luontopolkua. En muistanut tarkkaan polkujen sijaintia. Mustavuoren metsäalueille vai Vuosaarenhuipulle. Vai molemmille. Molemmissa paikoissa olin pari kertaa käynyt kävelemässä, mutta mahdollisten uusien luontopolkujen sijainnista minulla ei ollut tarkkaa tietoa. Nettikään ei ihan auttanut, hakusanoilla "Vuosaari Mustavuori luontopolku" löysin tietoa vain vanhasta Mustavuoren luontopolusta, joka ei taida enää olla käytössä.

Lähdin siis luontoon tutustumismatkalle, ensin etsin luontopolkua Mustavuoresta ja sitten kävelin Niinisaarentien laitaan paikalle, josta olen joskus lähtenyt kävelemään Vuosaarenhuipulle. Ei edelleenkään mitään karttaa tai opasteita. Mutta sitten sattui onnenkantamoinen: kävelin Niinisaarenpolkua pitkin kohti Vuosaarenhuippua ja tulin pysäköintipaikalle, josta en ollut aiemmin tiennyt mitään. Sieltä löytyikin polkujen kartta! Käväisin pienellä kävelyllä polkujen tienoilla, mutta sää pakotti minut tekemään reippaan pyrähdyksen Itäväylän varteen, jonne olin jättänyt auton. Päätin heti, että teen uuden yrityksen oikealle paikalle lähipäivinä. Ja löysin myös vihdoin nettisivun, josta luontopoluista saa tietoa: Helsingin kaupungin puistosivusto vihreatsylit.fi.

Palasin siis Niinisaarenpolun parkkipaikalle varhain sunnuntaiaamuna. Parkkipaikalla oli kaksi autoa ja Vuosaarenhuippua kohti käveli jo ainakin yksi lintuharrastaja kiikarien ja kameran kanssa.

Parkkipaikan laidalla, polkujen aloituspisteessä, on kartta, jonka kuvasin. Tätä blogitekstiä aloitellessani löysin sitten yllätyksekseni tiedon, että Vuosaarenhuipun poluille on vielä parempi lähtöpaikka ja opastuspiste. Se näkyy kartan alareunassa ja se on Niinisaarentien varrella. Vuosaari-lehti on tehnyt aiheesta artikkelin, jonka voi lukea tästä. Täten lupaan käydä paikalla lähiaikoina ja lisätä oman kuvan myös tästä lähtöpaikasta blogiini.

Hyvä lähtöpaikka on tämäkin. Opasteet ohjaavat kohti luontopolun aloituspistettä. Sinne on viitisensataa metriä.

Ymmärtääkseni tässä kuljetaan entisen, vuonna 1988 suljetun kaatopaikan päällä. Reitti on reunustettu kivillä ja ideana on ollut käyttää mahdollisimman paljon erilaisia kiviä ja kivilajeja.

Hieman ennen virallista luontopolun aloituspistettä on vielä paikka, josta löytyy tarkempi luontopolkuopaste ja polkupyöräteline. Tähän karttaan on merkitty molemmat luontopolut, niiden luonto-opasteet numeroineen sekä kulkusuunnat. Sinisellä merkitty luontopolku on nimeltään Jukan jäljillä, punainen on Pirjon polku. Nimet viittaavat Helsingin kaupungin luontotarhuri Jukka Toivoseen ja maaperäasiantuntija Pirjo Laulumaahan, jotka ovat tähän maisemaan suuresti vaikuttaneet.

Luonto-opaste 1 sekä polkujen lähtöpaikka on hieman ylempänä rinteessä. Ensimmäisen opasteen aihe on kivet.

Polun numerointia voi seurata tolpista, joita matkalla on. Opaste 1 oli nähty, joten sininen merkki ohjaa kohti opastetta 2. Kiertosuunta on vastapäivään.

Muutama metri kävelyä ja heti seuraava merkintä. Risteyksien tolpissa on sekä edellisen että seuraavan opasteen numero.

Komea maisema heti alkumetreillä. Alkumatkalla kierretään eräänlainen lounaaseen kurkottava niemeke. Itäkeskuksen maamerkki lienee kuvan keskellä.

Niemekkeen kärjen opasteessa kerrotaan siitä sekajätteen määrästä (kolme miljoonaa tonnia), joka on näkyvissä olevan tasangon eli entisen kaatopaikan pinnan alla turvallisesti piilossa. Ja tässä jalkojen alla, täyttömäellä, on viisi miljoonaa kuutiota ylijäämämaata.

Reitti kurvaa pähkinäpolulle. Pähkinäpensaat on istutettu Vuosaaren sataman alueelta otettuun kivennäismaahan. Pensaat on hankittu taimistoista, mutta ne saavat nyt kukoistaa ja lisääntyä vapaasti.

Reitti laskeutuu kuoppaan, joka oli alun perin tarkoitus täyttää, mutta sinne tuotiinkin maata ja lehtikompostia - ja luotiin suojaisa lehto. Se tuntuukin olevan täysin oma maailmansa. Kävin täällä kaksi kertaa parin päivän sisällä ja molemmilla kerroilla sain olla ihan yksin. Tai en ihan, ensimmäisellä kerralla lähistölläni puikkelehti jänis, toisella kerralla kolme metsäkaurista. Ne jäivät jyrkälle rinteelle seuraamaan kierrostani saniaislehdon ympäri.

Täällä laakson takareunassa olikin tämän reitin ainoa hankala paikka. Mietin, pitäisikö minun kivuta takareunassa näkyvää reittiä ylös. Tarkistin kartan kännykästä ja totesin, että reitti kulkee vain tämän laakson ympäri. Polku kääntyy juuri kaiteen reunan kohdalta oikealle ja takaisin. Koko pikku laakson kierros on vain 200 metrin mittainen.

Pieni laaksokierros päättyy ja nyt noustaan reitin korkeimmalle kohdalle portaita pitkin. Mikähän siinäkin on, että maisema portaissa tuntuu jotenkin eksoottiselta? Voisin kuvitella Välimeren hieman siintävän oikealla portaiden takana. Tämä eksotiikka on lähempänä kotia!

Ylhäällä Vuosaarenhuipun laella voi tosiaan ihailla maisemia 360 astetta, ihan joka suuntaan. Idässä enemmän metsää, etelässä satama ja Vuosaaren korkeat talot (esim. Cirrus). Lounaan ja lännen suunnassa voi bongailla Itäkeskuksen ja Myllypuron rakennuksia. Lokakuisena aamuna paikalla oli myös muutamia lintubongareita, kuten kuvastakin näkyy. Tämä kuva melko lailla lännen suuntaan, blogin pääkuva etelään. Aurinko oli vielä matalalla, kuten kuvan ottajan pitkästä varjosta voi huomata...

Cirruksesta ja muista korkeista rakennuksista puheen ollen, niitä voi tarkistaa tästä taulusta. Johanneksen kirkon torneja en paljain silmin erottanut, muut näistä maamerkeistä erotin maisemassa selvästi.

Polku huipulta kohti pohjoista on loivempi ja se on reunustettu kivillä.

Kun aikoinaan kävin täällä ensimmäistä kertaa toukokuussa 2017, muistan ajatelleeni maiseman olevan kuin Kreikassa. Löysin kuvan lähes samasta paikasta vuodelta 2017 - tässä ollaan tulossa huipulle pohjoisesta päin eli vastakkaisesta suunnasta. Kasvillisuus on noussut jo melkoisesti viidessä vuodessa.

Jukan jäljillä -polku kurvaa tästä takaisin lähtöpaikalle jännittävää keinotekoista solaa pitkin. Solan seinämät ovat yli kolme metriä korkeat. Tästä voi kuitenkin kätevästi jatkaa Pirjon polulle, kohti yhdeksättä opastetta. Luonto-opasteita on kaiken kaikkiaan 13, tästä voisi myös oikaista suoraan viimeiselle.

Taas eksotiikkaa - voiko tämäkään maisema olla Helsingistä? Oikealla näkyy havupuiden latvat ja synkähkö metsä. Voisi kuvitella kävelevänsä vaikkapa kainuulaisessa vaaramaisemassa.

Pirjon polun kierros täältä aloitettuna ei ole kovin pitkä, oikeastaan 400 metriä pohjoiseen ja sen jälkeen noin 400 metriä etelään. Pohjoisimmassa kohdassa käväistään pienellä tuoksuniityllä, jossa kasvaa paljon kotimaisia mesikasveja.

Pirjon polku kääntyy kohti etelää. Otin kuvan, koska näin tästä paikasta useammankin lintujen tarkkailijan (mutta näin pienestä kuvasta heitä on kyllä vaikea havaita).

Loppumetreillä käydään kuvitteellisen talon raunion tietämillä. Vanhan talon kivijalka on rakennettu simuloimaan Vuosaaren entistä maalaismaisemaa. Raunioilla kasvaa omenapuita ja herukoita, ukkomansikkaa ja tyräkkiä. Onpa luontotarhuri Jukkakin tainnut päästä opasteen kuvaan.

Tänne on myös istutettu perinteisiä perennoja. Eiköhän tämä liene malva? Se kukki siis vielä lokakuun alussa!

Viimeiset metrit. Risteyksessä on lähtöpiste, samoin Joukon jäljillä -polun loppumetrien sola päättyy samaan risteykseen. Tästä on vielä hieman yli puoli kilometriä Niinisaarenpolun parkkipaikalle.

Parkkipaikalla napsautin mittauslaitteen pois päältä. Kävelyä 3,3 kilometriä, aikaa käytin noin tunnin. En pitänyt evästaukoa. Vuosaarenhuipulla oli muitakin ulkoilijoita ja lintujen tarkkailijoita, luontopolulla kävelin kuitenkin monin paikoin omassa rauhassa. Varsinkin pieni laakso huipun eteläpuolella oli tosi rauhallinen.

Kävelyreitti on mukavan rento - korkeuseroa on toki nelisenkymmentä metriä, mutta nousut ja laskut eivät ole jyrkkiä. Jyrkintä nousua on helpotettu portailla. Pääkaupunkiseudun ihmisille vinkki, jos ei suorastaan käsky, käväiskääpä ihmeessä tutustumassa tähän Itä-Helsingin ihmeeseen. Ja kelpaa tänne kauempaakin tulla!

Sijainti: N=6678003.707, E=397525.334 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.225936, GEO:lon=25.150060

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Uutelan luontopolku
Storträskin reitti
Kalkinpolttajan polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle