Pirhun kierto Ilomantsissa

Päivämäärä: 12.8.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 250
Reitin pituus: 19,5 km Polvikosken parkkipaikalta
Kohokohdat: Uskomattoman hieno Koivusuo sekä Koitajoki ja sen ylitykset vetolautalla
Parkkipaikka: Polvikosken pysäköintialue, Polvikoskentie. Hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät. 
Varusteet/jalkineet: Pitkä reitti, valitse mukavat jalkineet ja tarpeeksi evästä ja juomista!

Vierailin Ilomantsin Karhufestivaaleilla jo viidennen kerran. Päätimme retkikaverin kanssa aloittaa Ilomantsin vierailumme kävelyretkellä ja kohteeksi valikoitui Koitajoen tienoo ja siellä Pirhun kierto. Tämän reitin pituudeksi ilmoitetaan luontoon.fi-sivustolla 17 kilometriä. Meitä kiinnosti ennen kaikkea suomaisemat sen varrella. 

Ajelimme siis Hattuvaaraan ja sieltä Polvikosken pysäköintialueelle elokuisena torstaiaamuna. Parkkipaikalla oli yksi auto, joten ilmeisesti reitillä ei olisi kovin ruuhkaisaa. Osa Pirhun kierrosta toki kuuluu pidempään Tapion Taival -retkeilyreittiin, jonka voi aloittaa myös Hoikantien tai Lakonkankaan pysäköintialueelta. Sikäli reitillä voisi olla niitäkin, jotka ovat autonsa jättäneet muille parkkipaikoille. 

Yksi lisäys vielä ennen matkaan lähtöä. Me ajattelimme, että Hattuvaarassa saattaisi olla kyläkauppa, josta voisimme hieman täydentää retkieväitämme ja juomavesivarastoamme. Valitettavasti kyläkauppaa ei löytynyt. Onneksi eväsleivät ja puolentoista litran vesipullo riittivät. Juuri ja juuri. 

Parkkipaikan laidalla on opastaulu, jossa kerrotaan koko Koitajoen alueesta. Myös Pirhun kierto on merkitty karttaan.

Matkaan! Heti sadan metrin kävelyn jälkeen tuli vastaan ensimmäinen tulipaikka, ihan Koitajoen rannassa. Tänne on siis helppo ajella vaikka ihan nuotiopaikan viereen ja piipahtaa makkaran paistossa. 

Ensimmäiset 700-800 metriä kävellään hiekkatietä pitkin.

Pirhun kierron varsinainen aloituspiste onkin täällä, hiekkatien päässä. Reitti kannustetaan ilmeisesti kiertämään myötäpäivään opasteista päätellen.

Meidät toivotetaan tervetulleiksi Pirhun kierrokselle. Tässä voi vielä halutessaan kuvata hieman tarkemman kartan koko reitistä. Tekstissä kerrotaan polun varrella olevan myös 22 luontopolkutaulua. Ne sijoittuvat kaikki seuraavan kahdeksan kilometrin matkalle.

Pirhun kierros alkaa lyhyellä metsäosuudella. Reitti on merkitty oranssein maalimerkein.

Vajaat kaksi kilometriä kävelyä takana ja saavutaan Koivusuolle. Maisema oli suorastaan hengästyttävän hieno. Suon upeat värit näkyivät jo hieman ennen suolle laskeutumista.

Kuten sanottu, reitin varrella on 22 luontopolkutaulua. Osa niistä oli melko yleisiä (kelopuiden merkitys, tikat, metsäpalot jne.), osassa oli onneksi paikallista väriä - kuten näissä kahdessa Koivusuosta kertovassa taulussa. Koivusuo on yksi maamme suurimmista keidassuoalueista. Tämä on myös luonnonsuojelualuetta - ja vain Ilomantsin asukkailla on oikeus marjastaa merkityn reitin ulkopuolella. Luontopolkumies nauttii suomaisemasta tämän blogin pääkuvassa.

Upean suon ylityksen jälkeen kävellään taas pari kilometriä vaihtelevissa metsämaisemissa. Salakavalasti polku nousee myös 40 metriä ylöspäin, Pirhonvaaralle. Lopulta vastaan tulee Pirhun metsästäjäntorppa pihapiireineen. Pihaa selvästi hoidetaan, mutta torppa ei sinänsä ole avoinna. Istahdimme portaille evästauolle. Tässä ollaan jo matkaa jatkamassa.

Seuraava kolmen kilometrin pätkä on Pirhun kierron monipuolisin. Erilaisia metsätyyppejä, pieniä nousuja ja laskuja. Vanhassa metsässä kasvoi paljon kääpiä, samoin ihailimme usempaakin vanhaa kilpikaarnamäntyä. 

Suomaisemaa on tarjolla useamman kerran, mutta ei niin komeaa keidassuota kuin Koivusuo. Pitkospuukävelyäkin on tarjolla varmasti useamman kilometrin matkan! Pitkospuut olivat melko kuluneita. Ne olivat kohtuullisessa kunnossa, mutta kieltämättä niihin tarvittaisiin pikku hiljaa kunnostusta. 

Pirhun torpalta oli noin nelisen kilometriä Pirtupolun pysäköintialueelle. Se on samalla tämän reitin pohjoisin piste. Pirtupolulta käveltiin noin kilometri hiekkatietä kohti etelää - taisi olla reitin pisin hiekkatieosuus. Tien laidassa kasvoi puolukoita, näyttää tulevan hyvä sato.

Tätä oli odotettu! Yli kymmenen kilometriä jo kävelty ja saavuttiin ensimmäiselle Koitajoen ylitykselle. Joki ylitetään kaksi kertaa ja ensimmäinen ylityspaikka on nimeltään Koidanvaara. Kiskoin vetolauttaa kohti länsirantaa, jotta pääsisimme itäpuolelle.

Joen ylityksen jälkeen saavutaan Koidanvaaran laavulle, joka sekin on aivan Koitajoen rannan liepeillä. Oli aika pitää toinen evästauko. Kahvit ja leivät maistuivat. Uimaankin teki mieli, mutta emme uskaltautuneet jokeen. Laavulle kuului muuten harmillisen hyvin ääniä viereiseltä kivilouhokselta. 

Ja taas matka jatkui tuorein voimin. Koidanvaaran jälkeen oli taas parin kilometrin metsäpolkuetappi seuraavan kohteeseen, Verkkopudaksen autiotuvalle.

Reitti kulki paikoin Koitajoen itärantaa pitkin. Kaunis joenmutka jossain Koidanvaaran ja Verkkopudaksen välissä.

Näillä tienoin tapasimme päivän ainoan vastaantulijan. Retkeilijä koiran kanssa asteli vastaamme juuri ennen Verkkopudaksen autiotupaa. Kurkkasimme tupaan ja jatkoimme matkaa. Tästä olisi kolme kilometriä seuraavalle vetolautalle. Mittarin mukaan olimme kävelleet jo reilut 13 kilometriä.

Autiotuvan jälkeen kuljimme taas lyhyen matkaa hiekkatietä.

Sitten reitti kurvasi taas metsäpolulle. Seuraavalle vetolautalle, Asumajoelle, vielä 2,6 km. 

Asumajoella on reitin toinen laavu. Laavun jälkeen saavutaan vetolautalle.

Joen ylitys käynnissä! Okei, myönnetään, kaveri hyppäsi rantaan ja minä vedin lautan takaisin hieman keskemmälle, jotta kuva saatiin otettua. 

Lauttamatkan jälkeen on vuorossa loppusuora. Suurin osa loppumatkasta kävellään jonkinlaista tiepohjaa pitkin - se on välillä hieman leveämpi ja välillä kapeampi, välillä kuivempi ja välillä kosteampi. 

Pirhun kierto päättyi. Vielä reilun puolen kilometrin kävely parkkipaikalle, melko väsynein jaloin ja hieman janoisena - vettä olisi saanut näin pitkälle kävelylle olla hieman enemmän mukana. Mittauslaitteestani loppui akku hieman ennen autolle tuloa, se näytti matkaksi noin 19,2 km ja kuluneeksi ajaksi noin 5 tuntia ja 40 minuuttia. Muita retkeilijöitä näimme Polvikosken tulipaikalla kaksi sekä yhden kävelijän koirineen Verkkopudaksen liepeillä.

Reitti on kyllä melko nopeakulkuinen. Jyrkkiä nousuja ei ole - ei myöskään liikaa kivikoita tai juuria polulla. Matka on kuitenkin pitkä ja siihen kannattaa varata reilusti aikaa. Kuusi tuntia on varmasti hyväkuntoiselle kävelijälle mukava aika tällaiseen retkeen. Olisimme varmasti pitäneet hieman enemmän taukoja, jos eväitä ja juomaa olisi ollut enemmän mukana. 

Vielä kerran kohokohdista: Koivusuo on varmasti yksi hienoimmista soista, joissa olen käynyt. Jos ei hienoin. Koitajoen maisemat ovat mainioita ja vetolauttaylitykset kruunaavat kävelyn joen tuntumassa! Loistava kokemus!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Koitajoen eteläinen kierros Ilomantsissa
Kuikan kierros Petkeljärven kansallispuistossa