Kokonharjun polku Savonlinnassa

Päivämäärä: 2.8.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 246
Reitin pituus: 3 km
Kohokohdat: Kokonharjun maisemat, tutkimusmetsän suuret puut
Parkkipaikka: Tutkimuspuiston pysäköintipaikka, tilaa noin 15 autolle. Paikka kartalla
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Helppo reitti – vain hieman korkeuseroja
Ei tulipaikkaa

Meinasin kävellä Parikkalassa kaksi luontopolkua. Ensimmäinen, Pöröpeikon polku, onnistui hyvin. Toinen, Kirjavalan kanavapolku, ei sitten onnistunutkaan – reitin opaste oli vedetty jeesusteipillä yli ja portaat joen rantaan näyttivät lahonneen. No, otin käyttöön varasuunnitelman ja ajelinkin Punkaharjulle, jossa minulla oli muutama reitti vielä kävelemättä. Valitsin Kokonharjun polun, joka kulkee osaksi samaa reittiä kuin aiemmin kävelemäni Hakin kierros, mutta siinä oli myös minulle tuntemattomampi osa Laukansaaren pohjois- tai luoteisrannan tuntumassa.

Ajelin parkkipaikalle, joka oli melko täynnä. Ilmeisesti tutkimuspuistossa oli paljon porukkaa – ja osasyynä taisi olla myös viereinen Muotikuun Wanha koulu, aiemmin tänä vuonna tähän viereen avattu ravintola/kauppa, joka tuntuu olevan varsin suosittu vierailukohde. Parkkipaikalla on kaksi isoa opastaulua.

Kokonharjun polkua voi tarkastella isommasta reittikartasta. Se on merkitty oranssilla värillä tähän karttaan – samoin kuin luontoonkin.

Parkkipaikan lähellä on opaste niin Hakin kierrokselle kuin Kokonharjun polullekin.

Oikeastaan Kokonharjun polku alkaa vasta täältä, noin 400 metrin päässä parkkipaikasta. Täällä sitä nimitetään muuten luontopoluksi. En tiedä, mikä on virallinen luontopolun määritelmä – ehkä liittäisin siihen jonkinlaisia luontoon liittyviä infotauluja reitin varrella. Täällä niitä on oikeastaan vain kaksi, tämä aloitustaulu sekä suurista puista kertova taulu. Reittiopasteet näyttävät suunnan, reitti kierretään myötäpäivään.

Polku siirtyy puulajipuistosta metsään ja alkaa kohota harjulle. Reitti on tosiaan merkitty oransseilla maalimerkeillä, kuten tässäkin kuvassa polun laidalla olevasta männystä näkyy.

Luontopolkumies nousemassa harjulle.

Kokonharjukin yllätti korkeudellaan. Täällä ollaan melkein 30 metriä korkeammalla kuin vieressä puiden välistä siintävä Kokonselkä. Harjun laella on mukava kävellä.

Hieman yli kilometrin kohdalla on penkki, johon voi istahtaa tauolle. Avointa järvimaisemaa täällä ei oikein ole, tätä voisi ennemmin kutsuttua rajoitetuksi järvinäköalaksi. Pysähdyin hetkeksi kahville ja munkille. Tapasin tässä myös kaksi maastopyöräilijää, jotka olivat pitäneet taukoa juuri ennen minua. Olen itsekin ajellut Hakin kierroksella sähköavusteisella maastopyörällä ja voin suositella – sekin on mukavaa näillä harjuilla. Niinkuin kävelykin.

Pian reitti laskeutuu harjulta alas hyvin lähelle järven rantaa. Tätä kuitenkin hieman ihmettelen – parinkymmenen metrin päässä reitistä on ranta, jossa voisi käydä ihailemassa Puruveden maisemaa, mutta reitti kurvaa juuri toiseen suuntaan. Itse piipahdin rannassa, sinne vie selvä polku. Ehkä on olemassa jokin syy, miksi reitti ei voi kiepaista rantamaisemassa, muuten se olisi minun mielestäni hyvä idea – moni varmaan haluaa Saimaan rannassa käväistä täällä ollessaan.

Tätä maisemaa en ollut vielä Punkaharjun suunnalla nähnyt. Kokonharjun polku kääntyy takaisin kohti lähtöpaikkaa ja kulkee rehevää puron laitaa pitkin. Hyvin erilainen näkymä harjun laen kangasmaisemaan verrattuna.

Tämän reitin varrelle osuu suuri mänty. Pituutta peräti 33 metriä ja läpimitta 89 senttiä. Mittaukset tosin vuodelta 2003, jolloin puun ikä on arvioitu 170-vuotiaaksi.

Kaksi kilometriä kävelyä takana, nyt polku yhtyy Hakin kierrokseen, jonka alkuosuutta tämä reitti kulkee vastakkaiseen suuntaan. Puissa on sekä sinisiä että oransseja merkintöjä.

Tässä ollaan suosikkimaisemissani. Vanhojen euroopanlehtikuusien varjossa kulkeva polku on mielestäni uskomattoman tunnelmallinen. Suurille puille kannattaa ehdottomasti tehdä pieni poikkeama reitiltä. Suomen pisin puu on kyltitetty ja se on yli 47 metriä korkea.

Suurien puiden jälkeen vielä pieni pätkä vähän tuoreemmassa ja lyhyemmässä männikössä.

Ympyräreitti päättyy ja puulajipuiston kautta voi palailla parkkipaikalle – tai vaikkapa kahville Wanhalle Koululle. Minä napsautin mittauslaitteet kiinni auton luona. Matkaa melko tarkkaan kolme kilometriä (ympyräreitti hieman yli 2 km) ja aikaa käytin 50 minuuttia. Tapasin reitillä ainakin neljä maastopyöräilijää ja muutaman kävelijän. Reitti on melko helppo, siinä ei ole jyrkkiä nousuja.

Olen varmaan kirjoittanut tämän jo moneen blogitekstiin: harjulla on mukava kävellä. Polku on mukava ja joustava kävellä – mäntymetsä avointa ja valoisaa. Saimaakin välkkyy hieman puiden lomitse. Mukava lyhyt välipalareitti – sopi hyvin elokuiseen iltapäivään!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Hakin kierros
Soininmäen luontopolku
Nahkiaissalon luontopolku