Häntälän notkojen luontopolku Somerolla

Päivämäärä: 8.8.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 247
Reitin pituus: 3,3 km
Kohokohdat: Todella hienot puronotkot
Parkkipaikka: Häntälän kylätalo, Häntäläntie 322, Somero. Hyvin tilaa.
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset. 
Varusteet/jalkineet: Puronotkot olivat savisia ja jopa hieman liejuisia. Jätä parhaat lenkkarit kotiin ja valitse jotain, joka saa kuraantua.

Olen varmaan muutaman kerran maininnut blogissani Raija Hentmanin ja Etelä-Suomen retkioppaan. Itse asiassa olen joskus käynyt kuuntelemassa Raijan vinkkejä myös livenä, Maunulan majalla. Joko oppaasta tai live-esityksestä oli jäänyt mieleeni Häntälän puronotkot Somerolla ja halusin nyt vihdoinkin lähteä tutustumaan niihin. Ajattelin samalla käydä useammankin Someron luontopolun, niistä lisää siis myöhemmin.

Ajelin Häntälään elokuisena sunnuntaina. Someron nettisivuilla mainitaan lähtöpaikaksi Häntälän kylätalo, joka sijaitsee osoitteessa Häntäläntie 322. Jo ajomatka antoi esimakua reitistä, tie kulkee hauskojen notkelmien kautta Häntälään ja ainakin idästä lähestyttäessä tiellä oli jopa varoitus jyrkästä laskusta juuri ennen kylätaloa, viimeisessä notkon ylityksessä siis. Auton sai parkkiin kylätalolle ja sen pihasta löytyy myös kaksi opastetta. Toinen opastaulu kertoo Häntälän notkoista, niiden synnystä ja niiden luonnosta.

Toinen on reittikartta. Otin kuvan kartasta, mutta täytyy myöntää, että siitä ei auringonpaisteessa saanut puhelimassa selvää. Netistä printtaamani kartta luontopolusta oli taas hieman liian ylimalkainen  (Huom! Sivuja on päivitetty keväällä 2022, tässä uusi linkki. Myös reitin ylikulkuja on kuulemma parannettu). Kartan vieressä oli muuten hyvät ohjeet reitin aloitukseen, luontopolku alkaisi sadan metrin päästä punaisen liiterin luota. Se näkyi hyvin lähtöpaikalle. Ei muuta kuin matkaan! Ai  niin, vielä yksi huomio (jonka voi lukea opastaulusta) - koiria ei tänne luontopolulle voi ottaa mukaan, koska reitti kulkee laidunmailla. 

Matkaan! Sata metriä asfalttitietä, kohti punaista liiteriä. 

Liiteri jo ohitettu ja varsinaisen polun alkuun päästy. Reitillä oli muutamia tienviittoja, mutta miksi minusta tuntui, että niissä oli teksti usein väärällä puolella. Tässäkin teksti "luontopolku" oli viitan kääntöpuolella. No, ilman tekstiäkin ymmärsin toki, että luontopolku kulkisi alkumatkan pellon laitaa pitkin. 

Elokuinen viljapelto on kaunis näky. Sitä sai ihailla alkumatkalla noin kolmensadan metrin matkan ajan.

Luontopolun tapaan täällä on kymmenkunta luontotaulua. Ensimmäisessä kerrotaan niitosta ja laidunnuksesta. Taulut olivat melko hyväkuntoisia ja uudehkoja.

Reittimerkinnät eivät olleet ihan selkeitä. Noin neljänsadan metrin kohdalla pellon laidassa oli portaat, joita pitkin pääsi sähköaidan yli. Mutta oliko tarkoitus mennä sähköaidan yli? Ehkäpä, sillä toisella puolella oli sitten yksi nuoli, joka ehkä merkkasi luontopolun suuntaa. Jatkoin toisella puolella - se näytti olevan selvästi laidunmaata, hieman piti väistellä lehmänläjiä. Kuudensadan metrin kohdalla tiesin olevani reitillä, koska näin taas luontopolkuun liittyvän taulun. Samassa paikassa alettiin laskeutua kohti puronotkon pohjaa. Hieno maisema, kertakaikkiaan! Ei ihme, että Someron nettisivuilla maisemia verrataan Skotlannin nummiin - minullekin tuli Englannissa kävelemäni reitti mieleen.

Polku ei ole kovin ihmeellisesti merkitty, mutta se kuitenkin näkyy selvästi rinteessä. En tiedä, onko täällä aina näin liukasta. Yö oli ollut sateinen ja se teki savisesta polusta paikoin todella liukkaan. Kaatumista yritti välttää mahdollisimman paljon - ei tehnyt mieli kaatua lehmänläjiin tai nokkosiin. Rinteessä oli paikoin aika haastavaa ja etsin useissa kohdissa kuivempaa reittiä. Jätöksistä huolimatta, lehmiä en muuten reitillä bongannut.

Reitti laskeutui puronotkon pohjalle. Korkeuseroa kertyi vähän yli 20 metriä ja lasku on melko jyrkkä. Nyt polku kulkee lähes kilometrin matkan aivan puron vieressä. Kyltti kertoi, että virtaava vesi on kovertanut jopa 30 metriä syviä uomia ja että savipatja on täällä paksuimmillaan 77 metriä, joka on Suomen ennätys.

Matkalla on muutamia lyhyitä puisia siltoja, jotka ovat hyvässä kunnossa. Keväällä täällä on varmaan paljon kosteita painanteita ja puronuomia, jotka ylitetään näitä siltoja pitkin. Nyt sillat saattoi ohittaa myös toista polun linjaa pitkin.

Varoitus. Jos kuljet reittiä aina tämän läpikäveltävän pajun luokse asti, olet kävellyt liian pitkälle. Kävelin hieman pidemmälle ja saavuin umpikujaan, josta olisi päässyt pois vain puron yli hyppäämällä/uimalla tai aidan ali ryömimällä. Palasin tämän pajun luo takaisin ja totesin, että todellisuudessa reitti kääntyy oikealle rinteeseen. Nouse siis rinnettä kohti, kun näet siellä portaat (aidan yli) ja luontopolkuun liittyvän infotaulun (jossa kerrotaan Häntälän metsistä ja puulajeista). 

Aidan ylityksen jälkeen saavutaan hiekkatielle. Reittiä voi vielä jatkaa kilometrin lisälenkillä (Peuranpolku) metsässä - opaste näyttää vasemmalle. Minä päätin tänään jatkaa oikealle. Näillä tienoin karttan oli merkitty laavu, missäköhän se mahtaisi olla. 

Laavu oli heti hiekkatien kupeessa. Hiekkatietä kuljettiin vain noin 50 metriä, kun kyltti ja veräjä kertoivat laavun olevan tien vasemmalla puolella. 


Laavulle oli todella vaikea laskeutua. Polku oli jyrkkä, liejuinen ja liukas. Kiertelin polun molemmin puolin loivemmilla ja vähän kuivemmilla kohdilla ja pelkäsin kaatuvani nokkosten sekaan. Pääsin kuitenkin koko reitin kaatumatta. Laavu ja tulipaikka olivat sopivasti reitin puolessa välissä, istahdin tauolle. 

Takaisin hiekkatielle. Tässä vielä kuva jyrkästä ja liukkaasta nousureitistä.

Seuraa noin 800 metrin hiekkatieosuus. Murronkulmantien laidassa oli pihlaja, jossa vaikutti olevan aika runsas sato. 

Ja heti pihlajan jälkeen opastaulu, joka kertoi Häntälän kylän historiaa. Kylä on siis mainittu jo 1490-luvun asiakirjoissa. 

Lopuksi vuorossa noin kilometrin asfalttiosuus, Häntäläntietä pitkin. Reitti päättyy Kyläkeskuksen pihaan. Kyläkeskuksella oli myös kioski - ja se oli sopivasti auki. Päätin ansaitsevani jäätelön - valitettavasti kioskilla ei käynyt kortti, joten vedin vesiperän. Ota siis kolikoita mukaan!

Minun mittauslaitteeni mukaan matkaa kertyi noin 3,7 km. Totesin kuitenkin kävelleeni muutaman sata metriä ylimääräistä puronotkossa. Aikaa kului tunti ja kymmenen minuuttia. Muita kävelijöitä en reitillä tavannut. 

Mielestäni reitti oli hieman vaikeakulkuinen, mutta se saattoi liittyä edellisen yön rankkoihin sateisiin. Suosittelen kuitenkin varautumaan kuraiseen polkuun ja varomaan liukkaita rinteitä. Maisemat sen sijaan olivat aivan loistavia - suorastaan ainutlaatuisia Suomessa. Kannattaa käydä tutustumassa ja ihailemassa näitä kumpuilevia notko- ja mäkimaisemia! 

Luontopolku on avoinna toukokuun alusta lokakuun puoleen väliin.

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Metsäkoivulan polku