Iso-Valkeen luontopolku Somerolla
Päivämäärä: 8.8.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 249
Reitin pituus: Noin 5 kilometriä (jossa myös lisälenkki metsälammelle)
Kohokohdat: Kirkasvetisen Iso-Valkeen rannat.
Parkkipaikka: Iso-Valkeen rannalla, Murjuntie. Tilaa ainakin 10-15 autolle.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Reitillä pärjää varmasti kesällä lenkkikengilläkin. Kosteita kohtia oli kuitenkin aika paljon - minä suosittelisin vedenpitäviä jalkineita. Keväällä ne ovat varmasti tarpeen!
Parkkipaikalla, rannan tuntumassa on opastaulu. Iso-Valkeen kerrotaan kuuluvan laajempaan Hyyppärän harjualueeseen, joka on myös Natura 2000-aluetta. Hyyppärä kuulostaakin tutulta: eikä ihme, Salossa on Hyyppärän luontopolku, joka sekin on minun to do-listallani, en ole sinne vielä kerennyt. Luontopolun kartassa kerrotaan Iso-Valkeen luontopolun olevan noin kolmen kilometrin mittainen, rohkenen epäillä sen olevan aika paljon pitempi. Reitti alkaa siis järven itärannalta ja numerointi näytti olevan myötäpäivään.
Rannan tuntumassa meni polku, jonka varrelta löysin ensimmäiset siniset maalimerkit.
Luontopolun varrella on kymmenen opastetaulua. Ensimmäisen aiheena oli kuivahko kangas. VT eli puolukkatyypin metsä, sanoisi metsäalan ihminen.
Iso-Valkeen kaunis väri ja kirkas vesi ihastutti. Luontopolku kulkee todella suurilta osin ihan rantoja pitkin ja järveä voi ihailla lähes koko matkan. Valokuviakin tuli otettua kymmenittäin. Tämä kuva on otettu ennen reitin ensimmäistä tulipaikkaa (joka on noin 400 metrin kohdalla). Siitä kuvassa näkyvä savu.
Puolen kilometrin kohdalla ollaan Iso-Valkeen eteläisimmässä kohdassa, pienellä rantasuolla.
Reittimerkintöjä riittää. Veikkaan, että tässä on myös muutettu polun linjausta - siksi sinisiä merkkejä näytti olevan todella tiuhassa. Veikkaan, että entinen reitti kulki pidempään rannan lähellä. Sadan metrin päässä rannassa näytti olevan laituri, nyt reitti kiersi mökit ja laiturit vähän kauempaa.
Suolta toiselle suolle. Noin 700 metrin kohdalla reitti on luultavasti kauimpana järven rannasta, mitä se onkaan - eikä sekään ole paljon, ehkä 50 metriä rannasta. Täällä reitti kulkee hetken matkaa kauniin metsäisen suon laitaa pitkin.
Järven lounaisrannalla on tosiaan pari mökkiä. Polku kiertää mökit ja menee ihan hetkeksi hiekkatielle. Tieosuutta ei tosin ole varmaan sataa metriäkään.
Taas rantaan. Blogin pääkuva on otettu länsirannalta, parkkipaikka näkyy vastarannalla, kuvan oikeassa reunassa. Täällä tienoin on opastetaulu, joka kertoo Iso-Valkeen linnuista. Näin mielestäni järvellä paljon telkkiä, niitä ei opasteessa mainittu.
Luontopolku kulkee pitkiä matkoja aivan veden tuntumassa.
Kävelyä alkoi olla jo takana noin kaksi kilometriä. Ajattelin, että voisi olla jo tauon paikka ja mietin, olisiko reitillä jotain kivaa istumapaikkaa. Olin järven luoteiskulmassa ja katsoin, että lahden takana näyttäisi olevan penkki. Polku kiepaisisi vain lahden ympäri ja sitten olisi tauon paikka.
Paitsi että ei. Lahden pohjukasta lähti pieni lisälenkki (tai pisto, edestakainen reitti siis) metsälammelle. Pieni matka metsätietä ja sen jälkeen punainen nuoli osoitti suunnan juuri lampea kohti.
Pieni metsälampi on sekin näkemisen arvoinen kohde. Täälläkin uiskenteli telkkiä.
Palasin Iso-Valkeen rantaan ja jatkoin sen rantoja pitkin. Pääsin näkemälleni penkille (joka loppujen lopuksi oli kelottunut puun runko, hyvä istumapaikka kuitenkin) ja istahdin kahville. Otin istumapaikaltani kuvan kohti rantaa. Valokuvassa näkyy taas veden kirkkaus, mutta ei sentään kaloja - näin paikaltani pari rannan lähistöllä uiskentelevaa kalaa ihan selvästi.
Usein minulle tuntuu käyvän niin, että heti oman (epävirallisen) taukopaikan jälkeen tulee sitten se virallinen taukopaikka. Niin nytkin. Seuraavassa niemessä oli laavu tulipaikkoineen.
Laavun edessä on vielä kapeampi niemeke, jonka kärjessä on penkki. Hieman vino, mutta ehkä juuri siksi sympaattinen istuskelupaikka.
Kävelyä oli takana jo reilut kolme kilometriä ja luontopolkua yhä reilusti jäljellä. Järven pohjoisrantaakin kuljetaan äskeiseltä laavulta vielä melkein kilometri. Tässä ollaan jo järven koilliskulman tienoilla.
Viimeiset sadat metrit jälleen Iso-Valkeen itärantaa pitkin. Viimeisessä niemessä ennen parkkipaikkaa on jälleen laavu ja laituri, mutta polku oikaisee niemen kohdalla niin paljon, että ne jäävät reitiltä jonkin verran sivuun. En selvittänyt, ovatko ne yleisessä käytössä (mutta uskon niin).
Kierros päättyi ja palasin lähtöpaikalleni. Parkkipaikankin kupeessa oli tulipaikka ja nyt sekin oli tyhjä, joten otin kuvan vielä tulipaikasta. Autojenkin määrä parkkipaikalla oli kävelyni aikana vähentynyt huomattavasti, kello läheni kahdeksaatoista sunnuntai-iltana.
Matkamittarini näytti aika lailla tasan viittä kilometriä. Ilman metsälampikäyntiäkin järven kierros on varmasti nelisen kilometriä. Aikaa käytin reilut puolitoista tuntia. Mielestäni täällä oli melko paljon muitakin kävelijöitä, ei ruuhkaksi asti, mutta selvästi enemmän kuin muilla Someron reiteillä. Reitti oli helpohko, sillä korkeuseroja ei ole juuri lainkaan. Rannat eivät ole louhikkoisia - täällä oli suorastaan ihastuttavan helppo kävellä.
Iso-Valkee hurmasi. Järvi on kaunis, vesi on kirkasta ja upean väristä. Kävelylenkki tarjoaa valtavasti järvimaisemaa ja muutaman hyvän taukopaikan. Loistava reitti parin tunnin kävelyyn rantamaisemissa!
Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Häntälän notkojen luontopolku
Metsäkoivulan luontopolku
Kommentit
Lähetä kommentti