Porvoonjoen polku Lahdessa
Päivämäärä: 6.8. ja 18.8.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 253
Reitin pituus: 5,5 km
Kohokohdat: Ristolan muinaismuistoalue, Porvoonjoen rannat
Parkkipaikka: Ulaaninkadun koirapuiston parkkipaikka, n. 10 autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät
Varusteet/jalkineet: Reitillä oli melko kuraisia kohtia. En lähtisi parhailla lenkkareilla.
Keskivaativa (jopa helpohko) reitti
Ei tulipaikkaa
Otsikon tekstistä huolimatta en uskalla ihan varmasti luvata, että Ristola olisi Suomen vanhin asutuspaikka, mutta tiettävästi se on yksi vanhimmista. Ristolan alueeseen voi tutustua toki erikseen, mutta helposti sitä voi myös katsella Porvoonjoen polkua kävellen. Lisätietoa polusta saa vaikkapa Lahden seudun luonnon nettisivulta.
Porvoonjoen polku on janareitti ja sen voi helpoiten aloittaa sen pohjoispäästä. Ulaaninkadulla on koirapuisto ja sen vieressä on parkkipaikka, johon auton saa helposti. Paikalle pääsee myös julkisilla välineillä.
Ulaaninkadulta pitää vielä kävellä Helsingintielle ja kävellä sen laitaa satakunta metriä kohti etelää. Sen jälkeen kurvi pellon laitaa menevälle pienelle hiekkatielle.
Hiekkatien päässä taitaa olla oikeastaan reitin virallinen lähtöpiste infotauluineen. Kartassa tähän on merkitty myös parkkipaikka, mutta tie on kovin kapea ja pensaiden oksat kaartuvat sen päälle. Itse en ehkä tänne ajaisi autolla.
Infotaulussa on uusi reittikartta. Tätä kirjoittaessani elokuussa 2021 netissä on edelleen vanha reittikartta, josta puuttuu uusi Lahden ohitustie (se on muuttanut hieman reittiä).
Tästä lähtien reitti on merkitty. Keltaisia maalimerkkejä on melko tiheässä. Heti reitin alkumatkalla, noin kilometri parkkipaikalta, alitetaan siis uusi ohitustie. Täälläkin keltaisia merkkejä oli näkyvissä, tässäkin sellainen on vasemmalla sillan pilarissa – reittiä oli mielestäni helppo seurata.
Tässä avautuukin yksi reitin hienoimmista maisemista. Eteläisen kehätien ja Patomäen väliin jäävä peltoalue oli ainakin elokuun alun aamuna todella kaunis näky.
Pienen pellonlaitakävelyn jälkeen seuraa ensimmäinen pieni metsäosuus. Polulla on jonkun verran kiviä ja juuria ja vähän korkeuseroakin, siksi tämä lyhyt osuus on merkitty karttaan keskivaativaksi. Noustaan Patomäkeen, seuraa muutaman sadan metrin katuosuus pitkin Talonpojankatua (kuvassa) ja Kuhankeittäjänkatua. Kuhankeittäjänkadun alkupäässä on muuten hieno funkkistalo, joka on aikoinaan kuulunut kuvanveistäjä Olavi Lanulle.
Kuhankeittäjänkadulta siirrytään reitin korkeimmalle mäelle, jossa ollaan noin 20 metriä korkeammalla kuin Porvoonjoen pinta. Mahdetaanko paikkaa kutsua Oksasen mäeksi, näin jossain tällaisen maininnan (mutta tätä kirjoittaessani en pystynyt sitä enää tarkistamaan). Viehättävä metsäosuus, josta laskeudutaan Kyläkunnantielle aivan Porvoonjoen rantaan. Matkaa tässä vaiheessa takana noin kolme kilometriä.
En kerennyt kävellä samana aamuna koko reittiä. Palasin ensimmäisellä kävelyllä täältä Kyläkunnantieltä alkupisteeseen ja jatkoin matkaa melkein kaksi viikkoa myöhemmin. Kyläkunnantieltä polku jatkuu taas etelään. Tässä lienee reitin kivikkoisin osuus. Lehtomaisessa metsässä kasvoi mm. mustakonnanmarjaa.
Nyt tarkkana. Reitti lähestyy Uutta Orimattilantietä. Tässä kohtaa polulla on kaksi merkkausta. Keltainen maalimerkki vie joko heti kevyen liikenteen väylälle tai toinen keltainen merkki johdattaa tässä samassa kohdassa metsäpolkua pitkin kohti Sylvia-kotia ja sen parkkipaikkaa. Itse kevyen liikenteen väylällä ei ole merkkejä, mutta sitä tulee kävellä siis vasemmalle parin sadan merkin ajan. Metsäpolku on paremmin merkitty.
Kevyen liikenteen väylän varrella on opastaulu, jossa kerrotaan tästä Ristolan alueesta. Seudulla on noin 10 000 vuotta sitten sijainnut Ancylusjärven lahti ja tänne asettuivat yhdet ensimmäistä Suomen asukkaista. Paikalla on myös pieni kivilouhos, josta asukkaat ovat ilmeisesti louhineet tarvitsemaansa kiviainesta. Opastaululle ja louhokselle on helpompi tulla, jos valitsee kevyen liikenteen väylää kulkevan reittivaihtoehdon. Vaan ei ole huono toinenkaan vaihtoehto, Sylvia-kodin parkkipaikan luota tarvitsee tehdä vain noin sadan metrin poikkeama, jos valitsee metsäpolun.
Sata metriä opastaulun itäpuolelta ylitetään Uusi Orimattilantie suojatietä pitkin. Heti ylityksen jälkeen saavutaan Ristolan niityille. Kesäisin lammaslauma laiduntaa täällä seudulla, niin tänäänkin.
Polku kulkee ihan aitauksen reunaa pitkin. Kahdessa kohdassa ylitetään laitumien välinen aita tikkaita pitkin, seuraavassa kuvassa ollaan juuri saapumassa aidan ylityspaikalle.
Loppumatka kuljetaan melkeinpä joen laitaa pitkin. Reitti oli täällä sateen jäljiltä melko kurainen ja paikoin piti varoa liukkauttakin.
Porvoonjoki oikealla puolella, peltoja vasemmalla. Takana siintää Renkomäessä sijaitseva melko tunnettu iso tavaratalo.
En pidä jättipalsamista. Täälläkin sitä oli polun varrella todella paljon. Luulen repineeni noin sata yksilöä juurineen maasta kävellessäni, mutta isommat talkoot olisivat paikallaan. Luonnosta puheen ollen, tässä jouduin myös katsomaan tarkasti askeliani, sillä polku oli melko täynnä lehtokotiloita. En edes halunnut kävellä samaa reittiä takaisin, vaan päädyin kävelemään teitä ja katuja pitkin pois, kun polku loppui.
Loppumetreillä. Reitti päättyy pian tämän sillan ylityksen jälkeen vähän isomman, Miekkiön sillan, kupeeseen.
Reitti päättyi. Yhteensä matkaa kertyi reilusti yli viisi kilometriä, ihan tarkkaa mittaa en osaa sanoa (kaksi kävelyä ja paljon mutkia, esim. louhokselle). Reitti oli yllättävän rauhallinen, toki tapasin muutamia kävelijöitä ja pyöräilijöitä katuosuuksilla – metsissä ja peltojen laidoilla kävelin aivan yksikseni.
Porvoonjoen polku oli yllättävän hyvin merkitty kaupunkireitiksi. Pidin vaihtelevista maisemista ja siitä, että täälläkin oli tarjolla hienoa luontoa hyvin lähellä kaupungin keskustaa. Bonuksena vielä Ristolan muinaismuistoalue!
Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Lehmusreitti
Linnaistensuon luontopolku
Salpausselän suoreitti
Kommentit
Lähetä kommentti