Koitajoen eteläinen kierros Ilomantsissa
Luontopolkumiehen reittinumero: 34
Reitin pituus: 4,5 km
Kohokohdat: Erämaa- ja suomaisemat, rauhallisesti virtaava Koitajoki
Opasteet ja kyltit: Hyvät. Yksi epäselvä kohta (koska kiersin reitin väärin päin)
Parkkipaikka: Lakonkankaan parkkipaikka, Niemijärventien päässä. Kymmenkunta autoa mahtuu.
Varusteet/jalkineet: Pari kosteaa kohtaa ja vähän pitkospuissa reikiä. Silti jalat säilyy varmasti kuivina lenkkareillakin, jos niin haluaa.
Elokuinen perjantaiaamu. Olin Ilomantsissa ja minulle suositeltiin kävelypaikaksi Koitajokea. Valitsin kävelyretkeni kohteeksi Koitajoen eteläisen kierroksen. Koitajoki on noin 200 kilometriä pitkä joki ja se mutkittelee Suomen ja Venäjän alueilla laskien lopulta Pieliseen. Koitajoen varrella on useampikin retkeilyalue, minä suuntasin aivan Venäjän rajan pintaan, lähes Suomen itäisimmälle pisteelle. Ilomantsista oli matkaa noin 40 kilometriä ja viimeiset 15 niistä ajetaan hiekkatietä, joka lopulta kapenee melkeinpä mökkitieksi. Toivoin, ettei autoja tulisi vastaan. Rajavartioston rakennuksia ja rajavyöhykekylttejä riitti, joten piti toivoa myös, että pysyy Suomen alueella! Onneksi navigaattori vei minut oikeaan paikkaan (karttalinkki). Parkkipaikalla oli yksi auto ja kaksi nuorta retkeilijää, jotka olivat lähdössä koko viikonlopuksi Koitajoen patikkareiteille. Juteltiin hetki ja sanoin lähteväni ympyräreittiä myötäpäivään, jotta tulisin heitä vielä vastaan. No, tässä kohdassa oli reitin ainoa tenkkapoo, kaikki reitit näyttävät lähtevän oikealle kohti Lakonkankaan laavua. Uskoin kuitenkin katsomaani karttaa ja läksin suoraan eteenpäin. Vilkaisin vielä luontoon.fi -sivulta, miten reitti olisi merkitty. Oranssein ympyrämerkein. Sellainen löytyi parinsadan metrin päästä, joten uskoin vihdoin olevani oikealla reitillä.
Metsätie vaihtui kapeaksi poluksi aika pian. Ensimmäinen kilometri minun taipaleellani oli sekametsää. Ohuita riukumaisia mäntyjä ja koivuja.
Pikku hiljaa siirryttiin vanhempaan metsään, jossa oli myös kelopuuta. Aurinkoisena aamuna valoa riitti, nautin tästä maisemasta todella paljon.
Kahden kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan sitten Koitajoelle ja Hanhikosken autiotuvalle. Minulle oli juuri hehkutettu Koitajoen erinomaisuutta melontareittinä - nyt katsoin, että melontaa häiritseviä kiviä oli näkyvissä suorastaan joka puolella. Uskoisin, että joen uomassa on ilmeisesti harvinaisen vähän vettä tänä kuivana kesänä.
Istahdin kahvitauolle. Autiotuvan palvelut olivat hyvät, makuusijan ja tulipaikan lisäksi paikalta löytyy käymälä ja puukatos täynnä puita.
Jatkoin kävelyä. Koitajoen vartta kävelin Lakonkankaan laavulle. Reitti kulkee todellakin aivan joen rantaa pitkin. Vasemmalla puolella joki, oikealla pilkottaa suomaisema. Tai toisinpäin, jos reitin kulkee oikein päin. Koin olevani kapinallinen, kun kävelin reittiä väärään suuntaan. Jossain kohdassa kuulin joelta loiskahduksen - naureskelin miettiessäni, oliko se majava, purotaimen vai rajavartija.
Vähän ennen Lakonkankaan laavua nuori retkeilijäpari tuli vastaan. Kertoivat juoneensa aamukahvit laavulla. Kyselin, mihin asti aikoivat perjantain aikana patikoida, tavoite oli kuulemma Polvikoski parinkymmenen kilometrin päässä.
Samoissa maisemissa ihmettelin myös tätä. Puussa roikkui läpimitaltaan noin 25-30 cm kookas harmaa pallo - toki ampiaispesän tyyppinen, mutta enpä mennyt asiaa lähemmin tutkimaan.
Lakonkankaan laavulla en pysähtynyt muuta kuin kuvaamaan laavun. Matkaa oli jäljellä enää 700 metriä, joten jatkoin suoraan eteenpäin.
Vielä yksi mäntymetsäosuus (jossa todella paljon mustuneita puunrunkoja, ilmeisen suuri metsäpaloalue tässä kohdassa) ja yksi suon ylitys leveine pitkospuineen. Pitkospuiden välistä pilkotti hauskasti lakan lehtiä.
Pitkospuiden jälkeen lähtöpisteessä. 4,5 km kävelyä, aikaa meni puolitoista tuntia. Kaksi retkeilijää minun lisäkseni. Mukava reitti ja jälleen kerran: haluaisinpa käydä ihailemassa tätä keväällä, kun Koitajoessa on enemmän vettä. Varmasti vielä vaikuttavampi elämys. Suomaisemasta pidin erityisen paljon nytkin!
Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Kuikan kierros Petkeljärven kansallispuistossa
Harjupolku Petkeljärven kansallispuistossa
Kommentit
Lähetä kommentti