Hiidenvaaran luontopolku Joensuussa

Päivämäärä: 14.8.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 251
Reitin pituus: 2 km
Kohokohdat: Perintömetsä, maisema Hiidenvaaran päältä
Parkkipaikka: Hiidenvaarantie 246, Joensuu. Tilaa noin kymmenelle autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Päätin tutustua elokuisena lauantai-aamupäivänä pariin Joensuun luontopolkuun. Iltapäiväksi ennustettiin sadetta, joten yritin suoriutua urakastani melko reippaalla tahdilla aamupäivän aikana. Ensimmäinen kohteeni oli Hiidenvaaran luontopolku, josta tiesin etukäteen oikeastaan vain sen, että se olisi lyhyehkö reitti – käytännössä yksi nousu Hiidenvaaran laelle ja laskeutuminen alas.

Ajelin Hiidenvaarantielle ja löysin parkkipaikan tien päästä. Ei muita autoja, tilaa oli runsaasti. Parkkipaikan laidassa oli selkeä opastaulu, se on tosin hieman pensaiden takana.

Reittikartta kertoo sen, minkä jo tiesinkin: Nousu Hiidenvaaran laelle, laskeutuminen alas ja loppusuora Hiidenvaarantietä pitkin. Noin 1,2 kilometriä polkuosuutta, loput 0,8 kilometriä hiekkatietä (jota olin jo ajellut paikalle).

Kuten kartta kertoo, reitti lähtee nousemaan välittömästi kohti Hiidenvaaran huippua. Suunnasta ei ole epäilystä, luontopolku-kyltti osoittaa vain tähän suuntaan eli reitti kierretään vastapäivään. Reittimerkinnät ovat sinisiä maalimerkkejä. Nousu on jyrkkä, mutta ei liian vaativa. Polku on kuitenkin helppokulkuinen – ei liikaa louhikkoa tai puiden juuria.

Reittimerkinnöistä puheenollen: tässä koivussa oli sekä sininen maalimerkki, että taiteellisesti rikkoutunut kuori. Voisi vaikka kuvitella, että karhu olisi käynyt kynsimässä nämä merkit koivun runkoon.

Reitin varrella on kuusi opastaulua. Ensimmäisessä kerrotaan perintömetsähankkeesta ja Metso-ohjelmasta. Hiidenvaara todetaan arvokkaaksi luontokohteeksi ja kyltissä kerrotaan sen tunnusmerkkejä: esim. kilpikaarnaiset männyt, haavat ja raidat, pökkelöt ja lehtomainen kangasmetsä kalliojyrkänteineen.

Takana 400 metriä kävelyä ja 50 metriä nousua. Tässä ollaan kallion laella, mutta ei sentään vielä Hiidenvaaran korkeimmassa kohdassa.

Reitti nousee vielä korkeammalle, yli 70 metriä parkkipaikasta. Tässä kohdassa on mahdollista (ja kannattaa) sitten tehdä vielä pieni mutka – ja kivuta kaikkein korkeimmalle kohdalle, näköalapaikalle.

Näköalapaikalla on maisemasta kertova opastaulu sekä postilaatikko, josta löytyi kyllä parikin vieraskirjana toiminutta vihkoa – molemmat valitettavasti viimeistä takakantta myöten täyteen kirjoitettuja!

Tämän retken selfie-kuva tuli otettua täällä, korkeimmalla kohdalla. 

Nyt alkoi helpompi osuus, alamäki kohti Hiidenvaarantietä. Alamäen aikana voi lueskella opastauluista esimerkiksi Hiidenvaaran eläimistöstä ja kasveista.

Alamäki päättyy Hiidenvaarantien kupeeseen. Noin 1,2 kilometriä kävelty.

Viimeiset 800 metriä kuljetaan Hiidenvaarantietä, Ylinen-järven rannalla olevien kesämökkien ohitse.

Kierros päättyi. Matka todellakin melko tasan kaksi kilometriä, aikaa käytin tänään noin kolme varttia. En tavannut muita retkeilijöitä.

Nousu oli melkoisen reipas, mutta ei mielestäni kuitenkaan hyvin vaativa. Vaikein paikka oli lyhyt mutta jyrkkä nousu näköalapaikalle Hiidenvaaran laella.

Tämäkin luontopolku tarjosi monta hyvää elämystä: perintömetsän tunnelmaa, komeat maisemat Hiidenvaaran laelta, melko onnistuneet opastaulut, joissa oli myös paikallisväriä. Kivan mittainen ja sopivan haastava polku, hyvä kesäisen päivän kävelykohde!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Oskolan luontopolku
Helvetinportin luontopolku