Metsäkoivulan polku Somerolla

Päivämäärä: 8.8.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 249
Reitin pituus: 4 km (mukana lisälenkki Hirvenpolku)
Kohokohdat: Maisemat kallioilta kohti järviä (Särkjärvi ja Pohjaton), Hirvenpolun lisälenkki
Parkkipaikka: Levolantie, Somero, tilaa yli 10 autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Reitti oli kesälläkin hieman kostea. Mukavan kävelyn saa varmasti vedenpitävillä jalkineilla, lenkkareillakin näytti nyt pärjäävän.

Somero-päiväni alkoi Häntälän puronotkojen kävelyllä ja olin merkannut seuraavaksi listalleni Metsäkoivulan polun. Kaikkien Someron luontopolkujen lähestymisohjeet löytyvät hienosti Someron luontokohteiden nettisivuilta. Metsäkoivulaan ajetaan ensin Torro-Koivulantietä (tästä muuten tuli ajaessa mieleeni, että ilmeisesti Metsäkoivulan polku on melko lähellä Torronsuota ja näin tosiaan olikin, sinne on linnuntietä vain viitisen kilometriä) ja sitten Levolantietä, joka päättyy puomiin ja polun parkkipaikkaan. Helppoa kuin heinänteko! Parkkipaikalla oli yksi auto ennen minua - lisäksi paikalle saapui minun kanssani samaan aikaan kaksi nuorta herraa, jotka ponkaisivat polulle ennen minua. Tapasimme myöhemmin useammassa kohdassa reitin varrella.

Lähtöpaikalla kuvasin tietysti opastaulun. Siihen on kiinnitetty myös postilaatikko vieraskirjoineen. Raapustin nimmarin kierroksen jälkeen. Kiertosuuntaa täällä ei muuten ole merkitty, mutta nuoli opastaa lähtemään tähän suuntaan - myötäpäivään.

Sama kartta löytyi Someron nettisivuilta. Olin varmuudeksi printannut sen mukaan. Kartta on hieman suuripiirteinen, mutta täysin riittävä. Jo tässä vaiheessa mietin, pitäisikö minun kävellä myös punaisella merkitty lisälenkki, Hirvenpolku. Särkjärven rantamaisema kiinnosti minua sen verran, että otin sen tavoitteeksi.

Alkumatka on mukavaa sekametsää. Reitti on merkitty sinisillä maalimerkeillä, niitä on riittävästi eikä eksyminen ole mahdollista.

Alkumatkalla voi ihastella kalliojyrkänteitä - niitä tässä ensimmäisen kilometrin matkalla on melkoisesti. Kartastakin voi huomata, että tässä kuljetaan pitkän pohjois-etelä-suuntaisen jyrkänteen liepeillä. 

Noin puolen kilometrin kävelyn jälkeen polku nousee kallion laelle ja hetken päästä se saapuu ensimmäiselle näköalapaikalle, Pohjaton-nimisen lammen yläpuolelle.

Kallion laella kävellään valoisissa mäntymetsän maisemissa.

Kilometrin jälkeen notkelmassa on nuoli kohti tulipaikkaa. Sinisen reitin merkinnät jatkuvat vasemmalle, tulipaikka on merkitty oikealle. 

Tulipaikan polku vie kallion yli, mutta kääntyy takaisin notkelmaan, jossa tulipaikka-kylttikin oli.  Pontikkapuron tulentekopaikalle olisi voinut tulla myös lyhyempää reittiä seuraamalla sinisiä maalimerkkejä vielä parikymmentä metriä, jolloin rakennelma olisi näkynyt notkelmassa. Ehkäpä polku tulipaikalle teki ylimääräisen mutkan, jotta sinne saavuttaisiin tältä kuvanottopuolelta, lieneekö se pääsisäänkäynti? Kovin montaa ylimääräistä metriä ei tarvinnut kävellä, ihmettelenpähän vain tätä polun linjausta.

Pidin tulipaikalla lyhyen kahvitauon. En ollut tässä vaiheessa ihan varma, mihin suuntaan minun pitäisi jatkaa, mutta kartan perusteella ajattelin sen jatkuvan notkelmassa, josta olin tulipaikalle lähtenyt. Paikalle sattui yhtäaikaa myös toinen nuorista miehistä - hänkin totesi olevansa reitillä ensimmäisiä kertoja eikä osannut neuvoa. Lopulta palasin notkoa pitkin sinisten maalimerkkien luo ja huomasin niiden jatkuvan siellä - ja itse asiassa heti muutaman metrin jälkeen saavuin risteykseen, jossa myös Hirvenpolku eroaa varsinaiselta Metsäkoivulan polulta. Tästä vasemmalle siis!

Reitti laskeutui melko jyrkästi alas kallioilta kohti suolaaksoa. Punainen maalimerkki roiskuvine väreineen näytti suorastaan vähän karmivalta.

Hirvenpolku kulkee suureksi osaksi aivan kalliojyrkänteen alla. Oikealla puolella jylhä jyrkänne, vasemmalla suota ja loppumatkalla myös toinen reitillä näkyvä lampi, Särkjärvi.

Samalla kun kuvasin jyrkännettä, mietin kulkisiko Metsäkoivulan polku tuossa jyrkänteen päällä ja minkälaiset maisemat sieltä mahtaisi olla. Tässä vaiheessa päätin tehdä pienen lisälenkin tuonne jyrkänteen huipulle. 

Perinteinen retkiselfie tuli otettua täällä jyrkänteiden juurella. Hieno paikka!

Hirvenpolku yhtyi taas Metsäkoivulan polkuun, sen pituus oli noin 700 metriä. Kävelin Metsäkoivulan polkua väärään suuntaan, jotta saisin ihailla maisemat jyrkänteen laelta. Täällä ollaan noin 30 metriä korkeammalla kuin jyrkänteen alla.

Takaisin oikealle kulkusuunnalle. Kävelyä oli takana noin 2,5 kilometriä kun olin reitin pohjoisimmassa kohdassa. Täällä Metsäkoivulan polku kääntyy takaisin kohti etelää ja loppumatkaa kuljetaankin metsätien pohjaa kulkevaa polkua, jota nettisivun mukaan kutsutaan Rakkauden tieksi - mistä lieneekään nimen saanut? Tämä reitin osa oli nopeaa kävellä, tosin paikoin polun pohja oli aika kostea.

Tätä suoraa polkuosuutta on noin kilometri, sen jälkeen viimeinen kilometri kävellään metsätietä pitkin.

Reitti päättyy puomille, jonka takana parkkipaikka jo onkin. 

Mittauslaite kertoi kävelämäni matkan olleen melkein neljä ja puoli kilometriä, siihen sisältyi tosin edestakaisin kävelemäni osuus kaliojyrkänteen päällä. Aikaa käytin puolitoista tuntia. Tapasin reitillä neljä muutakin retkeilijää.

Reitti ei ole liian vaativa, mutta jonkun verran siinä on korkeuseroja ja luonnon omia rappusia, kuten nettisivuilla mainitaan. Kalliot saattavat olla liukkaita, joten varovaisuus on täälläkin paikoin tarpeen. Joka tapauksessa erittäin mukavan tuntuinen reitti aidossa metsässä!  

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Häntälän puronotkojen luontopolku