Pamilonkosken luontopolku Joensuussa
Päivämäärä: 12.8.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 178
Reitin pituus: 6,2 km
Kohokohdat: Pamilonkosken maisemat ja historia, Kirjovaaran luonnonsuojelualue
Parkkipaikka: Pamilontie 1064. Tien molemmilla puolella paikkoja, ainakin 10 autolle.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Melko hyväkuntoinen reitti, tosin paikoin kosteita kohtia. Lenkkareillakin saattaa pärjätä.
Neljäs vuosi peräkkäin Ilomantsin karhufestivaaleilla ja taas päätin kävellä muutaman reitin lähistöllä. Ensimmäinen reitti löytyi Pamilonkoskelta, joka sijaitsee Joensuussa Uimaharjun taajaman eteläpuolella. Kävin itse asiassa Pamilonkoskella jopa kahtena päivänä peräkkäin - ensimmäisenä kävelimme retkikaverin kanssa Ala-Koitajoen retkeilyreittiä Kalliokoskelle ja takaisin, mutta toisena päivänä ajelin yksikseni kävelemään vielä luontopolun, jonka haluan nyt ensimmäiseksi blogiin lisätä.
Parkkipaikkoja löytyi tosiaan molemmilta puolilta Pamilontietä. Itäpuolella on myös pari opastaulua, joista yhdessä on reittikartta.
Luontopolku on merkitty punaisella. Se kulkee Ala-Koitajoen rantoja Pamilonkosken kieppeillä ja käy lenkin vanhojen metsien suojelualueella Kirjovaarassa.
Avausmetreillä kuljetaan leveää ja esteetöntä polkua. Luontopolku on merkitty punaisin maalimerkein. Siniset merkit kuuluvat Ala-Koitajoen reitin merkintöihin.
Esteetön polku päättyy parin sadan metrin päähän laavulle. Laavulta pääsee myös esteetöntä reittiä pienelle näköalatasanteelle aivan kosken laitaan. Reitillä on muuten vielä toinenkin taukopaikka heti alkumatkalla. 
Polku kapenee ja kulkee melkeinpä kilometrin aivan joen rantaa pitkin. Alkumatkalla riittää erilaisia infotauluja, joissa kerrotaan Pamilonkosken historiasta, uitosta ja jopa elokuvista, joita täällä on kuvattu. Pamilonkoskella on kuvattu niin Kuningasjätkää kuin Tukkijoella-elokuvaa, jossa Tauno Palo sai kokeilla tukkilaistaitojaan. 
Alkumatkalla ohitetaan myös tämä hiidenkirnu. Se on joen pohjoisrannassa ja reitti kulkee tosiaan aivan sen laitaa pitkin. Toinenkin hiidenkirnu on lähistöllä, mutta joen pohjassa. Kuusamonpyörre on 17 metriä syvä ja 65 metriä halkaisijaltaan. 
Seuraavaksi joen rannassa tulee vastaan luonnon taideteos, johon reittimerkinnät tuovat oman säväyksensä.
Lisää luonnon taidetta, vyöhykeorakkaiden ryhmä.
Noin 800 metrin kohdalla reitti lähtee nousemaan joen rannasta. Pieni purokin on ylitettävä, mutta jalat säilyvät kyllä kuivina.
Mäen päällä voi vilkaista Kuusamonpyörrettä, sen jälkeen luontopolku eroaa Ala-Koitajoen retkeilyreiteistä. Seuraa pieni soratiepätkä, jossa on melko ikävä kävellä - sitä on onneksi tarjolla vain muutama sata metriä, sitten luontopolku kääntyy metsän siimekseen.
Sukelletaan siis suojelumetsän maisemiin. Polku näyttää kartalla lähes viivasuoralta, mutta toki se hieman mutkittelee puiden välissä.
Kenelleköhän tämä metsäinen pehmustettu jakkara kuuluu?
Ei ainakaan Luontopolkumiehelle. Innostuin ottamaan selfien mukavassa metsän valossa.
Reitti taitaa kulkea pitkän matkaa suojelualueen rajalla - ja kuten sanottu, kartalla reitti näyttää viivasuoralta. Taisi olla melkein kilometri ihan suoraa reittiä, toisella puolella suojelualue ja toisella vähän avarampaa talousmetsää. Kanalinnuille tämä tuntui olevan kotimaisemaa, näin useita pyypesueita, samoin teeriparven.
Luontopolun kyltti oli jostain syystä pudonnut mättään päälle.
Lopulta viivasuoralta reitiltä käännytään noin kolmen ja puolen kilometrin kohdalla takaisin kohti Pamilonkoskea. Tässä on ehkä tämän luontopolun vanhin metsä - lahopuuta, vanhoja haapoja, komeita kuusia ja mäntyjä.
Hämähäkin verkko erottui jo kaukaa vastavalossa. Sain muutaman yrityksen jälkeen otettua siitä hauskan kuvan. 
Vielä ennen asfalttitien ylitystä saavutaan entisen Kirjovaaran tilan maille. Talosta ei ole jäljellä kovinkaan paljon merkkejä, peruskivet ja puutarhan muutamat kasvit.
Kierros päättyi. Matkaa reilut kuusi kilometriä, aikaa kului tasan kaksi tuntia. Yllättävää kyllä, korkeuseroakin kertyi noin 70 metriä, vaikkei matkalla ole yhtään tiukkaa nousua. Salakavalasti noustaan puoleen väliin asti, loppupuoli on sitten laskettelua kosken rantaan. Tapasin Pamilonkosken tulipaikan tienoilla kolme ihmistä, luultavasti mustikan poiminnassa, muuten en reitillä nähnyt ketään retkeilijöitä.
Pamilonkosken luontopolun varrella oli paljon tietoa seudusta ja sen historiasta. Myös nimen Pamilo syntyperään liittyviä tarinoita avattiin, nimen kerrotaan tulevan venäjän kielestä (Gospodi pamilui - herra armahda). Tarinat ja paikallisuus olivat tämän luontopolun suola, juuri näitä asioita olen peräänkuuluttanut eri reiteillä. Käypä lukemassa tarinat ja ihailemassa koskea ja komeaa suojelumetsää!
Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Harjupolku Petkeljärven kansallispuistossa
Uuron reitti Kolvananuuron luonnonsuojelualueella
Oskolan luontopolku
Vekaruksen luontopolku
Kommentit
Lähetä kommentti