Majavapolku Isojärven kansallispuistossa Kuhmoisissa

Päivämäärä: 6.8.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 174
Reitin pituus: 3,8 km
Kohokohdat: Huhtalan tila, Kalalahti
Parkkipaikka: Kaatvuoren parkkipaikka tai Huhtalan parkkipaikka, Huhtalantie
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia

Pidän kovasti Isojärven kansallispuiston maisemista ja kun sinne oli nyt avattu uusia nimettyjä ja merkittyjä reittejä, niin päätin lähteä niitä katsastamaan. Kävin ensin kahvilla Heretyn kämpässä ja kyselin samalla vähän olosuhteista. Olin itse asiassa suunnitellut käveleväni 11 kilometrin Jätkän polun, mutta tähän tuli sitten matkalla muutoksia (palataan siihen kohta). Heretyn kämpän yrittäjä Vesa kertoi majavien jäljistä samalla kun join kahvia ja söin mustikkapiirakkaa, ehkä se olikin enne.

Ajelin Heretyn kämpältä Huhtalantielle ja etsin parkkipaikkaa. Kartan mukaan tiellä on kaksikin parkkipaikkaa ja päätin jättää auton ensimmäiselle parkkikselle, jossa oli hyvin tilaa.

Tästä näytti olevan lyhyt matka Jätkän polun ja Majavapolun aloituspisteeseen. Kävelin hiekkatietä eteenpäin. Vasemmalle puolelle jäi Huhtalan tila, johon päätin tutustua paluumatkalla.

Hiekkatietä jatkui vielä noin 800 metriä, kunnes saavuin toiselle parkkipaikalle, Kaatvuoren pysäköintialueelle. Täällä oli tilaa ehkä noin kymmenelle autolle ja parkkipaikka oli lähes täynnä. Kyltit opastavat Jätkän polulle ja Majavapolulle ja kertovat matkan Lortikkaan (joka olisi Jätkän polun varrella) ja Kalalahteen.

Starttasin varsinaiselle polulle. Majavapolku on merkitty sinisillä pallomerkeillä, Jätkän polku punaisilla kolmiomerkeillä.

Alkumatka on helppokulkuista metsäautotietä tai vastaavaa leveähköä reittiä.

Vähän yli kilometri kävelty. Jätkän polku eroaa oikealle. Lähdin kävelemään sitä, mutta noin kilometrin kävelyn jälkeen aloin miettiä aikatauluja. Jätkän polun todetaan olevan raskas ja sille kannattaisi varata reilusti aikaa, viitisen tuntia. Minulla ei ollut aikaa ihan tarpeeksi (olin liikkeellä suhteellisen myöhään iltapäivällä) ja päätin palata takaisin tähän risteykseen ja kävellä sittenkin Majavapolun.

Majavapolku jatkuu kohti Kalalahden laavua ja tulipaikkaa. Nyt seurasin sinistä Majavapolun merkkiä sekä keltaista maastopyöräilyreitin merkkiä.

Kalalahden maisemiin saavutaan noin reitin puolivälissä. Kalalahteen laskevan joen varrella on pieniä lampia, joissa voi nähdä myös majavan rakentamia patoja. En saanut kunnollista kuvaa majavan padosta. Tässä ollaan Isojärveä lähimpänä olevan lammen rannalla. 

Kalalahden rannan lähistöllä on opastaulu, josta kuvasin myös reittikartan. Majavapolku kiertää Kettuvuoren ja Kaatvuoren. 

Yksi tauluista kuvaa seudun historiaa, tukinuittoa ja kalastusta.

Rannassa on tulipaikka. Sain istahtaa tähän kaikessa rauhassa syömään eväsleipiäni. Tähän asti en ollut polulla nähnyt ainuttakaan ihmistä.

Evästauon jälkeen nousin kallion päälle laavulle. Täällä tapasin muutaman muunkin retkeilijän. Otin kuvan laavusta, joka on mukavalla paikalla Isojärven välittömässä läheisyydessä.

Kallion päällä oli myös selvästi ihmisen tekemiä hiekkatasanteita. Telttapaikkoja, veikkaisin.

Jatkoin matkaa Kaatvuorta kohti. Nyt seurasin reittiä, jossa kulkivat kaikki kolme polkua - Majavapolku, Jätkän polku ja maastopyöräilyreitti. Puissa oli sinisiä, punaisia ja keltaisia merkkejä. Totesin, että "hehän ovat kuin kaksi marjaa", kuten HS:n Nyt-liitteessä konsanaan.

Matka Kaatvuoren parkkipaikalle kulki taas koko matkan melko selkeää metsätietä pitkin.

Majavapolku päättyi jälleen Kaatvuoren parkkipaikalle, jossa nyt oli enää pari kolme autoa. Jatkoin matkaa hiekkatietä kohti Huhtalan tilaa ja toista parkkipaikkaa. Huhtalan tilan luona on pari infotaulua tilasta. Historia on värikäs ja omistaja on vaihtunut tiuhaan, ensimmäinen torppari oli saksalaista sukua ollut potaskankeittäjä Petter Godvillig. 

Huhtalan tilan ovessa oli lukko, joten tutustumaan ei valitettavasti päässyt. Kuvan otin pihalta.

Jatkoin matkaa autolle ja nappasin vielä kuvan Huhtalan tilan lampaista.

Palasin autolle. Kävelyä kertyi melkeinpä yhdeksän kilometriä, mutta siinä oli pari kilometriä siirtymistä parkkipaikalta polun alkuun sekä Jätkän polun edestakaista tallustamista. Majavapolun pituus lienee juuri 3,8 kilometriä, kuten Luontoon.fi -sivulla mainitaan. Heretyn torpalla oli paljon autoja, joten Isojärven kansallispuistossa riittää varmasti retkeilijöitä, mutta tämä Huhtalan ja Kaatvuoren seutu oli melko rauhaisaa, näin tosiaan vain pari muuta kävelijää.

Olen kävellyt nyt Isojärven kansallispuistossa Heretyn luontopolun ja Majavapolun. Lortikan seutu ja Vahterjärvi on jäänyt väliin, vaikka olen jo kaksi kertaa yrittänyt sinne suunnalle. Mikähän kirous siinäkin on? Aion yrittää vielä tänä vuonna kävellä koko Jätkän polun, palataanpa silloin taas asiaan!

Luontopolkumiehen muita reittejä Isojärven kansallispuistossa:
Heretyn luontopolku

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Meikonkierros Kirkkonummella

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa