Ison Haapasaaren luontopolku Jyväskylässä

Päivämäärä: 7.8.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 176
Reitin pituus: 3 km
Kohokohdat: Rehevä luonto, Päijänteen rannat, Opinsaunan kiuas
Parkkipaikka: Haapasaarentiellä, tien laitaan mahtuu useita autoja
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia, tosin kesälläkin pitkät lahkeet rehevässä luonnossa tarpeen.

Jyväskylän toiseksi luontopolkukohteeksi valitsin nettisivuilta löytämäni Ison Haapasaaren luontopolun, osaksi siitä syystä, että olin kiinnostunut sen reunalla sijaitsevasta Opinsaunan kiukaasta. Minulla ei ollut aavistustakaan, mikä se oli enkä halunnut etukäteen myöskään etsiä siitä tietoa - päätin yllättyä sitten paikan päällä. 

Vaajakosken keskustasta ja valtatieltä on noin 4 kilometrin ajelu luontopolun alkupisteelle. Paikka löytyi suhteellisen helposti Haapasaarentien varrelta. Auton saa tien laitaan ja luontopolulle ohjaa selkeä kyltti.

Parinkymmenen metrin päässä on infotaulu, jossa kerrotaan Ison Haapasaaren luontopolusta enemmän. 

Reitti kulkee aluksi Ison Haapasaaren itälaitaa pitkin. Luonto on todella rehevää ja metsä lehtipuuvoittoista, koivua, haapaa, pihlajaa, raitaa. Horsmien ja muiden polun laidalla kasvavien kasvien jokaisella lehdellä näytti olevan lehtokotiloita (blogin pääkuvassa).

Reitti on merkitty keltaisin maalimerkein.

Luontopolun varrella on 12 rastipistettä. Alkumatkalla kerrotaan saaren metsätyypeistä. Alkumatka kulkee suureksi osaksi tuorella kankaalla, saaren pohjoispäässä tullaan oikeastaan ensimmäistä kertaa kuivahkolle kankaalle mäntymetsään.


Oikealla puolellani kuului polskimista. Totesin jälkeenpäin kartasta, että mantereen puolella muutaman kymmenen metrin päässä sijaitsee Haapaniemen uimaranta ja siellä ilmeisesti muutama aamuvirkku nautti aamu-uinneistaan. Puiden lomasta näin pari uimaria kauhomassa kroolia.

Matkaa on takana 750 metriä. Tässä voi valita joko lyhyemmän reitin vasemmalle tai koko saaren kierron oikealle. Halusin luonnollisesti kiertää koko reitin ja jatkoin saaren pohjoispäähän asti.

Risteyksen jälkeen ohitetaan kaunis ja rehevä niitty. Edellisenä iltana oli sadellut ja tässä oli hieman kosteaa. Niityn laidalla pensaissa vilahteli hyvin pieniä lintuja, jotka istuivat pensaikossa pyrstö pystyssä, uskoisin niiden olleen peukaloisen poikasia. Näin niitä muutamankin kerran tämän reitin varrella.

Saavutaan Ison Haapasaaren pohjoispäähän. Rannalle pääsee kurkkaamaan useastakin paikasta. Kuvassa maisema pohjoisen tai luoteen suuntaan, olisikohan vastarannalla Jyskän kaupunginosaa.

Paluumatka saaren länsirantaa pitkin kulkee aluksi aivan vesirajan tuntumassa.

"Mikähän kyltti tuossa on?", mietin itsekseni, kun kävelin ison kyltin takaa. Kaapeli-kylttihän se.

Hieman yli kaksi kilometriä takana ja saavuin tulipaikalle. Varustus on melko yksinkertainen, penkit ja tulipaikka. Ei pöytiä eikä muistaakseni myöskään puuliiteriä - eli puut kuuluu tuoda mukanaan, jos tulet haluaa sytyttää. 

Viimeisellä osuudella tulipaikalta parkkipaikalle noustaan saaren korkeimmalle kohdalle, noin 25 metriä järven pinnasta. Nousussa tuli vastaan jännittävä merkintä, vihreä ympyrä ja sen alla valkoinen viiva - mikähän reittimerkintä tämä olikaan? Taitaa olla luonnon omia merkintöjä! 

Viimeisessä laskussa kohti parkkipaikkaa bongasin useammankin mustakonnanmarjan. Lehtokasvillisuutta, muistaakseni jopa kalkinsuosija. Muistathan, että mustakonnanmarja on myrkyllinen kasvi.

Saavuin parkkipaikalle ja päätin lähteä etsimään Opinsaunan kiuasta. Arvelin, että kyseessä on jonkinlainen kiviröykkiö - ja niin onkin. Se löytyy helpoiten kävelemällä luontopolun aloituspisteestä Haapasaarentietä eteenpäin seuraavan mäen päälle (n. 100 metriä) ja kurvaamalla kallion laelle vasemmalle. Opinsaunan kiuas on 4000 kiven kasa, johon Jyväskylän seminaarin opiskelijat ovat perinteen mukaan vierittäneet kiviä ja kaivertaneet kiviin merkkinsä. Muistokivi kiukaan edessä on vuodelta 1978 ja teos on määritelty muinaismuistoksi. Hauska lopetus kävelylle.

Kävelyyni meni aikaa noin tunti ja vartti, en tosin pitänyt matkalla evästaukoa. En tavannut muita retkeilijöitä kävelylläni, vasta autolle palattuani bongasin pari muuta ulkoilijaa - ja jos oikein näin, niin heillä oli marjapoimurit mukanaan. Reitti oli mukavan vaihteleva, saarella on todellakin monenlaisia metsätyyppejä pienellä alalla ja varsinkin lehtomaisimmat metsät olivat minusta kauniita ja  mielenkiintoisia erikoisine kasveineen ja lehtokotiloineen. Kiva kesäkohde, ehdottomasti!

Luontopolkumiehen muita reittejä Jyväskylässä:
Kanavuoren luontopolku
Vaarunvuoren luontopolku

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Meikonkierros Kirkkonummella

Lapakiston retkeilyreitit Lahden Nastolassa