Torisevan luontopolku Virroilla

Päivämäärä: 20.8.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 182
Reitin pituus: 6,5 km
Kohokohdat: Torisevan rotkojärvi
Parkkipaikka: Joko kantatie 66:n varressa tai Torisevan kahvimajan pihassa, Torisevajärvientie 493.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Melko kuiva ja selkeä reitti. Ei erikoisvaatimuksia.

Aamulla olin kävellyt jo Himoksella, jatkoin matkaa iltapäiväksi Torisevan rotkojärville. Olin joskus pysähtynyt kurkkaamaan niitä tien laidasta, nyt halusin vihdoinkin tutustua paikkaan kunnolla. Parkkeerasin auton kantatie 66:n laitaan tilavalle parkkipaikalle. Tästä lähtee lyhyt reilun sadan metrin polku Kahvimajalle, jonka luota luontopolku vuorostaan starttaa.

Luontopolun kartan voi kuvata mukaan vaikka heti tästä parkkipaikan laidalta. Toisaalta Torisevan kahvimajalla on tarjolla myös esitteitä, joissa on sama kartta painettuna. Suosittelen ottamaan sen mukaan!

Kahvimaja oli avoinna näin elokuussa tiistaista sunnuntaihin, joten pääsin käväisemään kahvilla ja oikein hyvällä mantelipiirakalla ennen luontopolun kävelyä. Samalla sain tosiaan esitteen karttoineen mukaani.

Luontopolun ensimmäinen rasti (niitä on kaiken kaikkiaan 13) on tässä kahvimajan luona. Taulussa kerrotaan rotkojärvien synnystä. Kahvimaja sijaitsee siis Alaisen Torisevan rantakalliolla - saman järven rantoja kulkee luontopolkukin.

Varsinainen luontopolun aloituspiste vaikuttaa kuitenkin olevan kahvimajan takana sijaitsevan pienen parkkipaikan reunalla. Luontopolun kiertosuunta on vastapäivään, Myös pitkä vaellusreitti Pirkan Taival kulkee tässä samaa reittiä.

Lähdetäänpä siis kierrokselle - ja ollaan varovaisia Alaisen Torisevan kallioilla. 

Polku on merkitty selkein punaisin maalimerkein.

Vain satakunta metriä ja saavutaan jo korkeille kalliojyrkänteille. Helteisen iltapäivän valo paistoi suoraan vastaan, mutta yritin saada muutaman kuvan jyrkänteiltä veteen päin. Tässä tämän päivän retkiselfie.

Rantajyrkänteiden päällä on monin paikoin useampi reittivalinta. Taisin valita melkein joka kerta sen polun, joka kulki kauempana jyrkänteestä - sen verran jännitin kuitenkin jyrkänteiden reunalla kulkemista. Totuuden nimissä on toki sanottava, että polku ei kulje missään kohdalla ihan vaativimmissa paikoissa, reitti tuntui ihan turvalliselta. Muutamia hankalia kohtia oli, esim. tämä nousu pienessä louhikossa.

Alaisen Torisevan korkein rantajyrkänne on nimeltään Inkerinkallio. Nimen syntymätarina kerrotaan viitosrastilla.

Inkerinkalliolta avautuu myös hieno maisema kohti etelää. 

Inkerinkallion jälkeen laskeudutaan alas järven eteläpäähän. Reitti saapuu asfalttitien laitaan. Tässä kohdassa olisin kaivannut hieman parempia opasteita. Samasta paikasta lähtee myös polku vinosti metsään ja kuvittelin ensin luontopolunkin jatkuvan k.o. polulle - lopulta tutkin karttaa ja totesin, että polku taitaakin kulkea asfalttitietä jonkin aikaa. Punaisia merkkejä ei ihan heti asfalttitien laidassa ollut.

Muutaman sadan metrin jälkeen näin kuitenkin tien laidassa punaisen nuolimerkin puuhun maalattuna. 

Asfalttitieosuus oli noin 800 metrin mittainen. Viimeisillä metreillä sivuutetaan Vankkurimännikkö, karavaanareiden leirintäalue. Polku kurvaakin tässä vasemmalle metsän siimekseen.

Seuraavaksi reitti kulkee noin 800 metriä Kangasjärvestä laskevan puron/joen laitaa ja lopuksi Kangasjärven laitaa. Mukavaa, helppokulkuista sekametsää. 

Saavutaan Kangasjärven laavulle. Tällä kertaa en pitänyt pidempää taukoa, hörppäsin pari kulausta vettä, jotta jaksoin taas kävellä helteessä eteen päin.

Kangasjärven jälkeen on vuorossa toinen lyhyempi asfalttiosuus kauniissa maalaismaisemassa. 

Seuraavaksi piipahdetaan Lakarin leirintäalueen kulmalla, jonka jälkeen reitti kurvaa kohti länttä ja Torisevaa. Tässä kuljetaan vajaa kilometri ihan mukavaa metsätietä pitkin.

Toiseksi viimeisen rastin aihe on suomaisema. 

Vielä kerkesin ihailla reitin loppumetreillä polun laidassa ollutta taimikkoa, joka oli raivattu pieteetillä. Kaikki lehtipuusto oli kaadettu, tähän kasvaa hieno ja säntillinen männikkö.

Palasin lähtöpaikalle vajaan kahden tunnin kävelyn jälkeen. Reitti oli Torisevan rantojen jälkeen helppo kävellä eivätkä korkeuserotkaan olleet suuria. Reitin korkein paikka oli tosin hieman ennen Torisevalle paluuta kuitenkin noin 40 metriä korkeammalla kuin matalin kohta. Loppumatkan loivaa nousua tuskin huomasi. Muita retkeilijöitä kohtasin lähinnä Torisevan rannalla, muualla oli melko rauhallista. Itsekin mietin, että Torisevan rantaosuus oli toki tämän luontopolun mielenkiintoisin osuus ja voisin suositella kävelemään järvenrantaosuuden edestakaisinkin, jos koko luontopolkua ei halua kiertää. Kaunis järvi ja jylhät rantajyrkänteet, tähän maisemaan kannattaa tutustua!