Koskireitti Keuruun Pihlajavedellä

Päivämäärä: 21.8.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 183
Reitin pituus: 8,6 km
Kohokohdat: Koskimaisemat ja Pukkisilta järvimaisemineen
Parkkipaikka: Karansalmen kylätalo, Ähtärintie 995. Melko tilava parkkipaikka.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät
Varusteet/jalkineet: Paikoitellen kapea ja kosteahko reitti. Pitkät lahkeet tarpeen, kosteana aikana myös vedenpitävät jalkineet.

Keuruun Pihlajavedellä oli elokuun lopussa Erämaapäivät, joiden ohjelmaan kuului myös opastettuja retkiä uusilla retkeilyreiteillä. Otimme kaverin kanssa varaslähdön ja kävimme kävelyllä jo perjantaina, kun varsinainen ohjelma oli viikonloppuna. Perjantaiaamu oli upean aurinkoinen ja tiesimme viikonlopuksi tulevan sadetta, joten pääsimme korkkaamaan reitin hienossa säässä. Kävelymme ei tosin mennyt ihan oikean reitin mukaisesti. Karansalmen kylätalon parkkipaikalla on postilaatikko, josta voi ottaa itselleen reittikartan mukaan. Otimme kartan ja lähdimme kävelemään karttaan merkittyä Kalapolkua. Myöhemmin osoittautui, että uusi Koskireitti on hieman erilainen kuin tämä Kalapolku, mutta suurimmaksi osaksi kuljimme kuitenkin samaa reittiä. 

Sata metriä asfalttitietä kohti Ähtäriä, sen jälkeen kurvaus Pihlaiskoskentielle. Reitti alkaa kauniissa maalaismaisemassa.

Reittimerkintöinä on mm. näitä pihlajamarja-merkkejä sekä sinistä kuitunauhaa.

Hiekkatieosuutta on noin kilometri. Peltoaukean ja maalaistalojen ohituksen jälkeen kuljetaan mukavassa metsämaisemassa.

Myös kivestä tehty vene ohjaa oikealle reitille.

Noin puolentoista kilometrin kohdalla saavutaan Pukkisillalle. Komea silta on rakennettu vuonna 1972 ja se sijaitsee todella luonnonkauniilla paikalla, kahden järven välisessä salmessa. Vasemmalle aukeaa Pihlaislampi, oikealle Vähälampi.

Vähälammen suuntaan avautuu kaunis maisema.

Sillan ylityksen jälkeen saavutaan risteykseen, jossa on selvät merkinnät jatkosta, useammankin eri kyltin voimin. Kalapolku (jota siis seurasimme kartasta) on tältä osin ympyräreitti ja se palaa tässä kohdassa takaisin samaan paikkaan. Uusittu Koskireitti kiertää pidemmän lenkin eikä tule takaisin Pukkisillalle. 

Seuraava kilometri on mukavaa mäntykangasta. Reitillä on myös näitä Pirkan Taival -retkeilyreitin opasteita. 

Samalla reitti nousee mäelle, joka on tämän reitin korkein piste, Pukkisillalta noustaan Kuusivuorelle ja ollaan korkeimmillaan noin 30 metriä korkeammalla kuin järvien rannassa. Nousu oli loiva, sitä tuskin huomasi.

Kuusivuorelta laskeudutaan Kuusimäen tilan ohi Kuusijärven rantaa hipoen Kuusikoskelle. Täällä joutuu ylittämään hieman hankalan sillan (kaiteet puuttuvat alkumatkalta) päästäkseen Pitkäsuvannon yli laavulle evästauolle.

 Näin kuitenkin teimme, koska nyt oltiin jo kävelty lähes neljä kilometriä lämpimässä säässä. 

Laavu on melko synkässä metsikössä ja oikeastaan pienellä saarella. Kuusijärveen laskeva Pitkäsuvanto kulkee nimittäin molemmilla puolilla, joten vettä virtaa molemmilla puolen laavua. 

Tauon jälkeen ylitimme taas sillan ja jatkoimme reittiä, joka ohjasikin meitä kohti lähtöpistettämme, Karansalmea. Sillan tällä puolen on muuten myös käymälä (retkikaverin mukaan hyvin siistikuntoinen) ja puuvarasto.

Seuraava 800 metrin osuus on melko hankala. Reitillä kulkee aika monta eri polun linjausta (kalastajat ovat kulkeneet aikojen saatossa monesta eri kohdasta) ja huomaamattamme putosimme aina välillä merkatulta reitiltä - yhtäkkiä siniset kuitunauhat näkyivätkin eri kohdassa. Sinänsä reitti on selkeä, koska se kulkee aivan Pitkäsuvannon rantaa pitkin, mikäli vain mahdollista. Tässä kohdassa polun löytäminen vaikuttaa helpolta!

Kahdeksansadan metrin jälkeen vaihdetaan puolta eli ylitetään silta kosken yli. Tämäkään silta ei ole ihan tukevinta tekoa, mutta kaiteet on kuitenkin koko matkalla. 

Seuraava puoli kilometriä kuljetaan siis joen länsipuolella ja vähän leveämpää metsätietä pitkin. Matkaa oli takana jo noin viisi ja puoli kilometriä, kun saavuimme Pihlaiskoskelle. Täällä ylitimme taas sillan ja jatkoimme vanhaa Kalapolkua takaisin kohti Pukkisiltaa. Uusi kävelyreitti jatkaa kosken itäpuolella.

Pihlaiskoski lienee melko tunnettu kalastuspaikkana. Tätä kirjoittaessani löysin tekstin, jossa mainittiin tänne istutettavan taimenia, kirjolohia ja jopa harjusta. Pihlaiskoskelta löytyy kota, nuotiopaikka ja wc. 


Uusi Koskireitti jatkaa vielä metsäpolkuja pitkin Kokinkodalle ja sieltä takaisin Karansalmelle. Tämä osuus jäi minulla nyt seuraavaan kertaan, me palasimme siis rantoja pitkin Pukinsillalle ja hiekkatietä pitkin takaisin parkkipaikalle. Matkaa kertyi noin 7,5 km ja aikaa meillä meni kaksi ja puoli tuntia. Emme tavanneet muita retkeilijöitä (saati kalastajia) lenkkimme aikana. 

Kävimme Karansalmella lauantaina ja saimme myös uuden Koskireitin kartan. Lupaan käydä tutkimassa reitin kokonaisuudessaan, kun pääsen uudestaan Keuruulle, päivitetäänpä tekstiä sitten. Omasta mielestäni reitti vaikuttaa potentiaaliselta ja muutaman lisäopasteen kera Koskireitti on kerrassaan erinomainen luontokävelyn kohde, plussaa hyvistä ja sopivalla kohdalla reitin varrella olevista taukopaikoista!

P.S. Reitille on tulossa lisää opasteita ja infotauluja - tästä saa varmasti tietoa myös MyPihlajavesi -sivun kautta. Tässä vielä  linkki ulkoilureitteihin MyPihlajavesi-sivuilla.