Pääkslahden luontopolku Vihdissä

Päivämäärä: 26.6.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 160
Reitin pituus: 6,6 km (Luontopolku, Puumannin polku ja käynti Rysätarhassa)
Kohokohdat: Hienot taukopaikat (Puumanni ja Rysätarha), Laukkakallion maisemat
Parkkipaikka: Noin 10-15 autolle, osoite noin Pääksniementie 75
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Hyvä ja ainakin keskikesällä kuiva polku - ei erikoisvaatimuksia. Hieman heinikkoa, joten pitkät lahkeet ehkä tarpeen kesälläkin.
 
Pääkslahden luontopolulla olin käynyt kerran aiemminkin, vappuna 2011. Sen jälkeen oli ilmeisesti tapahtunut paljonkin - reitille on rakennettu laavuja ja kiertosuuntaa on vaihdettu, ilmeisesti poluilla oli täysin uusia nimiä ja osuuksia. Ja se onkin tämän tekstin monimutkaisin osio - kertoa, mitä reittiä kävelin, taisin kävellä yhdistelmän erilaisia polkuja ja reittejä. Katsotaanpa asiaa kohta kartalta. Aloitetaanpa taas kerran kronologisesti. 

Ajelin kaunista tietä Pääksniemeen ja löysin parkkipaikan hiekkatiepätkän alkumetreiltä - olisiko hiekkatieosuutta korkeintaan noin 300 metriä. Parkkipaikalla ei ollut kesäkuisena perjantaiaamuna muita autoja. Portti kutsuu reiteille.

Reittikartassa on paljon merkintöjä. Ajattelin kiertää yhdistelmän Kirnunkierrosta, Puumanninpolkua ja Laukkakallionlenkkiä eli tavallaan kaikki värillä merkityt reitit. 

Tästä kuvasta värit näkyvät vielä paremmin. Punaisesta pisteestä etelään punaista reittiä, sitten sinistä reittiä rantaan ja paluu takaisin niemen keskiosiin, sitten keltaiselle itäisimmälle lenkille.

Lähtöpaikalla värit näkyvät hyvin myös opasteissa.

Ensimetrit kävellään valoisassa sekametsässä. Polku on melko leveä ja värimerkit näkyvät hyvin puissa.

Pääksniementien ylitys noin 300 metrin kävelyn jälkeen. Reittiopasteet näkyvät jälleen hyvin.

Hetken päästä saavutaan rinteeseen, jossa näkyy selvästi entisen asutuksen jälkiä, muun muassa nämä tiikerililjat.

Ollaan "Puumannissa" eli Bomanin perheen talon kohdalla. Opastaulussa on perheen kuva vuodelta 1915. Lisätietoa Bomanin perheestä ja talosta saa opasvihkosesta, jonka voi ladata myös netistä. Tässä vaiheessa en vielä muistanut koko opasvihkon olemassaoloa, joten palataanpa siihen myöhemmin.

Kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan Hiidenveden rantaan. Tänne on rakennettu komea taukoalue laavuineen ja pöytineen. Paikkaa kutsutaan Puumanniksi.
 
Istuin Puumannin penkeille aamukahville. Hiljaista oli. Rannan läheisyydessä oli yksi huvivene, jossa mahdollisesti oltiin aamukahvilla, muita ihmisiä en nähnyt.

Otin vielä kuvan rannasta ennen kuin jatkoin matkaa kohti Laukkakalliota.

Muutaman sadan metrin kävely Puumannista Laukkakalliolle on reipasta nousua. Maisema kyllä palkitsee hikipisarat, Laukkakalliolta on hieno maisema Kiihkelyksenselälle, sitä oli pakko pysähtyä kuvaamaan. Kuva on blogin pääkuvana. 

Jatkoin matkaa itään ja saavuin takaisin punaisella merkitylle Puumanninpolulle. Ylitin taas Pääksniementien ja saavuin seuraavaan risteykseen, jonka tienoilla olikin melkoinen värimetsä.

Tässä risteyksessä siirrytään siis pelkästään keltaisella merkitylle Kirnunkierrokselle. Myös jännittävän niminen Rysätarha olisi tässä suunnassa. Kävelyä on takana hieman alle kolme kilometriä.

Itse hiidenkirnulle olikin melko lyhyt matka. Tässä vaiheessa olin bongannut isot numerokyltit ja miettinyt, olisivatko ne luontopolun numerokylttejä. Muistin lukeneeni lähtöpisteessä, että opasvihkon voisi ottaa mukaan laatikosta, mutta yhtään laatikkoa ei ollut alkumatkalla. Kun vihdoin laatikon löysin, ei siellä ollut opasvihkoakaan. Mutta: opasvihkon voi ladata netistä ja se kyllä kannatti. Löytyy esim. Suomen luonnonsuojeluliiton sivulta. Luin lisätietoa mm. Bomanin perheestä ja hiidenkirnusta (tämä kirnu oli 3 metriä syvä). Samoin erikoisista puista reitin varrella, kultakuusesta ja tupsumännystä.

Omasta mielestäni hiidenkirnua mielenkiintoisempi ja näyttävämpi oli luontopolun kohde 9 eli jäätikköjen kouru. Vesi on kuljettanut tässä jääkauden loppuvaiheessa kiviainesta ja hionut kallion seinämään hienon kourun.

Matka jatkui. Saavuin risteykseen, jossa pystyi valitsemaan vielä kerran lyhyemmän tai pidemmän reitin parkkpaikalle. Tepastelin lyhyitä askelia kahteen suuntaan ja lopulta päätin jatkaa pidempää reittiä Rysätarhan kautta, kun paikan nimi oli niin mielenkiintoinen. Totesin heti, että poikkesin nyt värireiteiltä, mutta eipä haitannut. Rysätarhaa kohti kävellessäni kuuntelin lintuja: vasemmalla ainakin peippo ja peukaloinen, oikealla tiltaltti ja hippiäinen. Ja sirittäjä. Olipa komea aamuinen konsertti. Lopulta Rysätarhan ranta laavuineen ja penkkeineen saapui vastaan. Noin viisi kilometriä kävelyä takana.

Silmiähivelevän kaunis päivä ja maisema. Ja uskomatonta, taas hiljaista, ei ristin sielua missään.

Joten selfie. Näissä kahdessa kuvassa taustavasemmalla näkyvä niemi on nimeltään Mustakellari. 

Ja sinne reitti suunnisti seuraavaksi. Mustakellarille päin kävellessäni nappasin vielä kuvan taakse päin, kauniista "rantabulevardista".

Mustakellarille noustessani kiinnitin huomiota kasvillisuuden rehevyyteen. Täällä kasvoi esim. huomattavan paljon vaahteran taimia. Ihmettelin, mistä ne kaikki olivat saaneet alkunsa, isoja vaahteroita ei ollut kovinkaan paljoa. Itse Mustakellari oli siis näköalapaikka, jossa on tämän reitin viimeinen istuskelupaikka.

Vielä noin kilometri takaisin parkkipaikalle, rehevien metsien läpi takaisin lähtöpaikkaan mäntykankaalle. Tämän reitin pituus oli siis noin 6,6 km ja minulla meni aikaa noin kaksi ja puoli tuntia. Ketään en nähnyt, ihmeellistä kyllä! Hieno paikka, hienot rannat ja hienot laavut. Sopivia reittejä eritasoisille kävelijöille. Itselläni jäi vielä ainakin yksi reitti, Hiipun lenkki, tutkimatta. Tulen varmasti uudestaan! Loppuun kuvakavalkadi reitin kukkaloistosta: lemmikki, metsäapila, maarian kämmekkä, jänönsalaatti ja haisukurjenpolvi. 

Luontopolkumiehen muita reittejä Vihdissä:
Tapion Taival Salmen ulkoilualueella
Henrikinpolku

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Meikonkierros Kirkkonummella

Lapakiston retkeilyreitit Lahden Nastolassa