Paukanevan reitti Seinäjoella

Päivämäärä: 27.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 144
Reitin pituus: 7,8 km (Valtatie 18:n laidasta lintutornille ja takaisin)
Kohokohdat: Monipuolinen suoluonto, pitkospuut
Parkkipaikka: Useampi parkkipaikka tarjolla, esim. valtatie 18:n laidassa tilava parkkipaikka
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Pitkospuilla pärjää lenkkareillakin. Suolla toki vedenpitävät jalkineet aina hyödylliset, voi astua myös pitkospuiden ulkopuolelle.

Pohjanmaan retkeni vei minut Seinäjoelle ja päätin kävellä siellä suomaisemissa, Paukanevalla. Olin bongannut Paukanevan jo viime kesäisellä Merenkurkun matkalla ohiajaessa ja nyt halusin vihdoin tutustua siihen tarkemmin. Sain kaverin mukaan ja ajelimme parkkipaikalle toukokuisena keskiviikkoiltana. Valtatie 18:n varrella olevalla parkkipaikalla on infokatos, jossa on Paukanevan kartta.

Kartasta voi suunnitella reittejä. Me päätimme kävellä lintutornille, jonne on vajaa neljä kilometriä parkkipaikalta. Lähtöpaikka siis vasemmassa reunassa eli Paukanevan länsireunalla ja lintutorni melko keskellä karttaa ja suota.

Lähtöpiste on parkkipaikan luoteiskulmassa. Alkumatkalla luontopolku on esteetön - leveä laudoitettu reitti vie lintulavalle noin 700 metrin päähän.

Alkumatka on rämettä - ei siis puutonta suota, reitin varrella kasvaa muutaman metrin korkuisia mäntyjä.

Lapsille reitin varrella taitaa olla tehtävä, jossa voi bongata erilaisia eläinten kuvia. Minä bongasin ainakin pöllön.

 Noin 700 metrin kohdalla on risteys, vasen reitti vie lintulavalle, johon esteetön reitti sitten päättyykin. 

Oikealle kääntyvä haara vie mm. lintutornille. Seuraavalla kilometrillä on ilmeisesti kokeilussa komposiitista tehdyt pitkospuut. Ne ovat melko hyväkuntoiset, mutta joissain kohdin nekin ovat menneet vähän kippuralle. Joka tapauksessa niitä pitkin oli hyvä kävellä ja askel tuntui vähän nopeutuvan.

Reitin varrella on muutamia opastauluja. Ensimmäisessä kerrotaan Paukanevan suotyypeistä. 

Myös Paukanevan historiasta löytyy oma opastaulunsa. Täällä on ollut pitkospuita jo 1700-luvulta lähtien!

Pikku hiljaa siirrytään neva-tyyppiselle puuttomalle suolle. Matkaa on takana noin kolmisen kilometriä.

Lopulta lintutorni tuli näkyviin. Komeassa tornissa ei tänään ollut muita retkeilijöitä tai lintubongareita, joten kiipesimme torniin. Maisemakuvan voi katsoa blogin pääkuvasta. Tornista näimme kiikareilla yllättäen kattohaikaran, se taitaa Suomessa olla vielä aika harvinainen vieras. 

Hanhenmarssia takaisin kohti parkkipaikkaa. Tasaisin väliajoin tuli myös muita kävelijöitä vastaan, tämä tuntui olevan yllättävänkin suosittu iltakävelyreitti. Parkkipaikalla tarkistin matkan, olimme kävelleet 7,8 kilometriä. Aikaa kävelyyn kului kaksi ja puoli tuntia. Reitti oli hieno ja pitkospuut olivat hyvässä kunnossa. Harmi, ettei täällä voi tehdä ympyräreittiä - tosin toiseen suuntaan olisi voinut kulkea laavun kautta, se olisi kuitenkin pidentänyt matkaa noin kilometrillä. Pidän suomaisemasta ja nautin kyllä tästäkin kävelystä kovasti!

Luontopolkumies Paukanevalla. Kuva: Risto Känsälä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Meikonkierros Kirkkonummella

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa