Hailuodon retkeilyreitti

Päivämäärä: 9.6.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 150
Reitin pituus: 8 km (Marjaniemi - Pajuperä - Marjaniemi)
Kohokohdat: Aivan mahtavat meri/dyyni/rantamaisemat.
Parkkipaikka: Marjaniemessä, Hailuodon läntisimmässä paikassa. Runsaasti tilaa.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Dyyneillä kävellessä varsikengät tosi käytännölliset. Lisäksi tarvitaan pitkät lahkeet ja hihat sekä runsaasti hyttyskarkotetta. 


Lähdimme retkikaverin kanssa muutamaksi päiväksi reissuun vähän pohjoisemmaksi ja valitsimme ensimmäiseksi kohteeksi Hailuodon. Hailuodolla on melko paljon retkeilyyn soveltuvia reittejä, niistä saa tietoa mm. Hailuodon nettisivuilta. Olin kuitenkin lukenut muutamastakin lähteestä ja vielä kuullut parilta asiakasneuvojaltakin (Hailuodon matkailusta ja Liminganlahden palvelupisteestä), että osa reiteistä on hieman huonosti merkattuja - paras ja varmin reitti on Hailuodon läntisestä kärjestä lähtevä Marjaniemen reitti. Tätä kirjoittaessani en ole vielä varma, kävelemmekö jonkin muunkin reitin Hailuodossa, mutta ensimmäisen illan ohjelmaksi otimme joka tapauksessa Marjaniemen. 

Marjaniemessä on aika yleinen Hailuodon kartta retkeilyreitteineen. Tätä ei oikein voi hyödyntää kävelyjä suunnitellessa.


Kävelyreitille on kuitenkin selkeä opastus.


Reitti lähtee vanhojen kalamajojen välistä.


Yhden kalamajan katolle parkkeerasi yhdellä jalalla seisoskeleva punajalkaviklo.


Alkumatkan, muutama sata metriä, voi kävellä metsähallituksen ylläpitämää lankkupolkua pitkin. Marjaniemen majakka jää hienona maamerkkinä taustalle.


Lankkupolku kulkee rannan tuntumassa, mutta rantadyynin takana. Meren ääreen pääsee toki kurkkaamaan tai käymään melkeinpä mistä kohdasta vain. Rannalta kuului nytkin, kesäkuun alkupäivinä, musiikkia ja lasten iloisia huutoja.


Polku kääntyi rannalta pois noin 700 metrin kävelyn jälkeen. Risteyskohdissa on puisia kylttejä - kuten blogin pääkuvassa. Metsässä reitti on merkitty keltaisin maalimerkein.


Ensimmäisellä suo-osuudella noin kilometrin jälkeen. Polun varrelta löytyi parikin vanhaa opastaulua/rastipistettä. Osassa tekstit ja kuvat olivat kokonaan haihtuneet, joissakin oli vielä tietoa jäljellä.


Risteyskohta noin kahden kilometrin kohdalla. Tästä voisi palata takaisin rannalle ja tyytyä lyhyempäänn kierrokseen, me päätimme kuitenkin kiertää pidemmän reitin ja suuntasimme kohti Hannuksenlammen laavua. 


Täällä reitti on kuin pururata. Tosin melko kostea sellainen, suomaastossa kun ollaan. Jalat pysyivät kuitenkin kuivina.


Kolme kilometriä takana ja saavutaan Hannuslammelle. Hannuslammen laavu oli iso ja tyylikäs. Istahdimme kahvitauolle.


Hannuslammen laavulta löytyi myös pieni opastaulu, jossa oli yllätyksekseni myös reittikartta, jota en ollut aiemmin missään nähnyt. Tästä reittiä olikin helppo seurata - kiersimme siis reittiä myötäpäivään ja olimme lähestymässä reitin eteläistä kääntöpaikkaa, Pajuperää.


Seuraavat pari kilometriä kuljetaan suurimmaksi osaksi hiekkateitä pitkin. Ohitimme hienon Pajunperän suoalueen, jossa mm. raate kukki kauniisti. Suopursukin oli täällä juuri aloittamassa kukintaansa.


Viiden kilometrin kävelyn jälkeen käännyimme Hannusrannantielle, jota käveltiinkin sitten melkeinpä kaksi kilometriä. Täällä on muutamia kesämökkejä - ja lisää tulossa, parikin rakennustyömaata sattui tämän osuuden varrelle.


Hannusrannantieltä käännytään polkuosuudelle, joka tuo taas yhden erikoisen suo- tai kosteikkoalueen läpi. 


Pitkospuita jatkuu muutama sata metriä. Lehtokurppa (luultavasti) lähti retkikaverin jaloista. Mesimarja kukki. Tunnelmallista, tosiaan!


Saavuimme Ranta-Sumpun pieneen mökkikylään, jossa polku palaa rannan tuntumaan. Kävelimme rannalle. Yritin kirjoittaa tutun tekstin hiekkarannalle. 


Me päätimme itse asiassa kierroksemme tähän, koska majapaikkamme oli Ranta-Sumpussa. Kello oli noin kahdeksan illalla, mutta aurinko oli yhä korkealla.

Koko kierros (takaisin Marjaniemeen asti) olisi ollut noin 8 kilometriä. Aikaa meillä meni noin kaksi ja puoli tuntia, joten kierrokseen kannattaisi varata varmastikin noin kolme tuntia. Reitti on helppo - korkeuseroa taisi olla yhdeksän metriä! Rannalla näimme useitakin kävelijöitä, mutta muualla reitillä emme ketään - rauhallista oli ainakin näin arki-iltana kesäkuun alussa. Juttelimme keskenämme, että tällaista Hailuodon luonto varmastikin on - metsässä ei kovin erikoista, mutta rantamaisemat ovat kyllä komeimpia, mitä Suomessa olemme nähneet! Tästä olisi helppo tehdä jokakesäinen perinne! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Meikonkierros Kirkkonummella

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa