Henrikinpolku Vihdissä

Päivämäärä: 28.3.2020

Luontopolkumiehen reittinumero: 105

Reitin pituus: 3,5 km
Kohokohdat: Rokokallion maisemat
Opasteet ja kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Metsäpolut saattavat olla kosteita. Vedenpitävät jalkineet plussaa, mutta lenkkareillakin saattaa pärjätä.

Rokokallio on Uudenmaan kolmanneksi korkein paikka. Retkipaikka-sivustollakin on kohteen esittely, mutta maanomistajien toiveesta muuta sähköistä materiaalia ei ole.

Rokokallion ympäristössä on reilun kolmen kilometrin luontopolku, Henrikinpolku. Pieneltä parkkipaikalta voi suunnata suoraan Rokokalliolle tai kiertää koko luontopolun, kuten minä retkikaverini kanssa tein. Parkkipaikalla on infotaulu, jossa on myös reitin kartta.


Sinisin maalimerkein merkitty reitti lähtee parkkipaikalta kipuamaan ylös kohti Munamäkeä. Mukavaa metsäpolkua kuljetaan jännittävien kivilohkareiden ja kallioiden välistä. Bongasimme heti vuoden ensimmäisen perhosen - laji jää tunnistamatta (pienehkö ja ruskea). Hetken päästä näimme myös kevään ensimmäisen sitruunaperhosen.

Munamäki lähestyy. Sininen merkki on maalattu tähänkin kivistä tehtyyn "toteemipaaluun".

Munamäen päällä on rajapyykki muistuttamassa kolmen kylän (Kourlan, Niemen ja Vihtijärven) rajasta. Itse mäki on todennäköisesti saanut nimensä alueen karkeasta sorasta, jonka murikat ovat kuulemma munan muotoisia, kiitos jääkauden.


Munamäeltä laskeudutaan pikku hiljaa alas. Kalliot eivät onneksi olleet liukkaita, vaikka edellisenä yönä oli ollut vähän pakkasta. Kuvan metsän kohdalla on reitin toinen kyltti ja tässä kerrotaan "villapaitametsästä" - nimitys ei sinänsä ole minulle tuttu. Saakohan metsänomistaja villapaitarahaa, kun hoitaa metsänsä hyvin? Tämä kasvatusmetsä on istutettu vuonna 1964. Lähistön kallioilla on paljon luonnontilaista metsää, tätä on harvennettu ja hoidettu.

Puolitoista kilometriä kävelty. Ylitetään tie, saavutaan kauniiseen purolaaksoon. Retkikumppanikin otti kuvaa aamun upeasta valosta.

Ennen Rokokalliolle nousua ohitetaan kaunis pieni suolampi.

Lopulta lammen rannasta lähdetään nousemaan kohti Rokokallion lakea. Korkeuseroa on noin nelisenkymmentä metriä, mutta nousu on melko loiva, ei siis kovin vaativa. Rinnettä tarpoessa näimme jo kallion laella olevan kodan - ja tunsimme savun tuoksun, joku oli käynyt tulipaikalla vähän ennen meitä.

Tulipaikalla ei ollut muita, joten istahdimme evästauolle. Kahvi ja sämpylät maistuivat, samoin muffinsit, jotka retkikaveri oli meille loihtinut. Kiitoksia! Rokokallion huipulla on siis kota (blogin pääkuvana) ja infotaulu, jossa kerrotaan Rokokallion olevan Uudenmaan kolmanneksi korkein paikka, 156 metriä merenpinnasta. Tässä mainitaan myös Rokokallion jyrkänteet ja lohkareet - ne sijaitsevat tämän kallion lounaispuolella eivätkä sinänsä osu luontopolun varrelle. Olen käynyt tutustumassa niihin aikaisemmin, vaikuttavia ovat! Pistäydy, mutta ole varovainen!

Mäen laelta on melko lyhyt matka reitin alku- ja päätepisteeseen. Rinne alas ja pienen suopainanteen ylitys. Tässä on jopa lyhyt pitkospuureittikin. Parkkipaikka häämöttää jo viidenkymmenen metrin päässä.

Reitin kävelyyn meni meillä kunnon evästauon kanssa noin puolitoista tuntia. Emme nähneet kävelymme aikana muita retkeilijöitä, mutta evästauon aikana Rokokalliolla muutama reippailija käveli ohitsemme. Maanomistajan toiveesta reittiä ei siis mainosteta esim. Vihtijärven omilla nettisivuilla, mutta toki tämä upea paikka ansaitsee kävijöitä ja ihailua. En tällä kertaa julkaise reitti- tai parkkipaikkatietoja, voit toki löytää paikalle esim. karttasovellusten avulla!