Taivaan tavoittelijan taival Sallassa

Päivämäärä: 14.9.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 533
Reitin pituus: 4,6 km
Kohokohdat: Huikeat näkymät Ison Pyhätunturin huipulta.
Parkkipaikka: Pohjoisrinteiden parkkipaikat, Tunturikummuntie. Mukavasti tilaa. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Kemijärven rautatieasemalta bussiyhteys Sallatuntureille.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Hyvä ja kuiva reitti. Ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Lapin reissu läheni päätöstään. Saavuimme retkikaverin kanssa Sallatunturille lauantai-iltana kuuden jälkeen. Säät olivat koko viikon olleet oikukkaita, mutta nyt näytti tulevan aurinkoinen ilta. Kerkeäisinkö käydä kävelemässä lyhyen reitin ennen pimeän tuloa? Kaveri päätti jättää kävelyn väliin, mutta kuljetti minut Taivaan tavoittelijan taipaleen lähtöpaikalle. Sovittiin, että hän hakisi minut samasta paikasta noin tunnin päästä. Minä päätin kävellä reittiä sen verran kun kerkeäisin.

Ensiksi kuvaamaan reittikarttaa. Kesäreittien kartassa Taivaan tavoittelijan taival on merkitty sinisellä, myös reitin varrella merkinnät ovat sinisiä.

Lähdin reippaasti matkaan. Ihan ensimmäisillä metreillä kuljetaan samaa matkaa Pahanojankurun kierroksen kanssa - siksi puussa on myös punainen reittimerkintä. Pahanojankurun kierros olisi varmasti ollut kiinnostava reitti, mutta sillä on pituutta 15 kilometriä. Säätiedote vaikutti liian huonolta, jotta olisimme voineet sen seuraavana aamuna kävellä.

Noin 150 metrin kohdalla reitit eroavat toisistaan. Minä kurvasin oikealle. Huipulle olisi matkaa 1,7 kilometriä. Jos polku olisi koko matkalta näin hyvä, niin saattaisin keretä käymään huipulla.

Mukavan näköistä metsää. Ja kun reitti nousi korkeammalle, niin auringonpaistekin alkoi jo vähän kutitella maastoa.

Nousua on helpotettu hyvällä polulla ja muutamalla kivalla istuskelupaikalla.

Kosteahko rinnesuo ylitetään pitkospuita pitkin. Kävelin ensimmäisen kilometrin näille tienoille 13 minuutissa, joten aloin olla varma, että onnistun käymään huipulla noin tunnissa.

Puolitoista kilometriä takana. Nyt noustaan portaita pitkin kivikon yli. Kuvan vasemmassa reunassa kuusien takana vilahti myös katselulava, johon voi pysähtyä ihailemaan maisemia ennen viimeistä nousuosuutta.

Maisema lavalta kohti lounasta eli jotakuinkin kohti suuntaa, josta olin tänne noussut.

Nyt lähdetään huipulle vievälle porrasosuudelle.

Portaiden mutkasta katselin maisemaa vuorostaan kohti koillista. Taustalla näkyvät huiput lienevät Venäjän puolella: Sallatunturi, Välitunturi ja Rohmoiva. Kartan mukaan ne ovat noin parinkymmenen kilometrin päässä.

Vielä on tarjolla yksi hieno paikka pysähtyä ihailemaan maisemia, portaiden puolivälissä oleva lava. Taustalla kimmeltää Pyhäjärvi.

Huipulla ollaan, ja ihan hyvissä ajoin. Vielä pitää nousta muutama metri, näkötornin portaat.

Kyllä näitä maisemia kannatti tulla katsomaan. Eteläisempi huippu laskettelurinteineen näkyy täältä upeasti. Blogin pääkuvassa näkyy myös hieman tornin rakenteissa ollutta laattaa, jossa luki "Pohjoinen Sallatunturi - Hengitä maailman puhtainta ilmaa." Tätä kirjoittaessani jäin miettimään tunturin nimeä, löysin ainakin Wikipedian tekstin, jossa kerrotaan, että "Sallatunturien huiput tunnettiin aiemmin nimillä Iso Pyhätunturi ja Pieni Pyhätunturi". Maanmittauslaitoksen kartoissa käytetään yhä näitä nimiä. Korjaan tekstiin oikeat nimet, jos saan asiasta lopullista tietoa.

Kuvassa näkyy myös toinen reitti huipulta pois, jos uskaltautuisin lähtemään sitä kautta enkä palaamaan samaa reittiä.

Juttelin paikalla olleen pariskunnan kanssa ja mietin ääneen, riittäisikö aika kiertää ympyräreitti ja palata toista reittiä alas. Se olisi aavistuksen pitempi eikä välttämättä niin hyväkuntoinen kuin nousureitti. Päädyimme yhteistuumin siihen, että myös vaihtoehtoinen reitti on tarpeeksi hyvin kuljettavissa. Aikaa olin nyt käyttänyt 32 minuuttia. Soitin myös kaverille ja kerroin, että palaisin eri reittiä.

Alkumatka tornin jälkeen kulkee täällä kivikossa, mutta reitti kiemurteli kivien ympäri ja oli hyvin sorastettu. Maisema avautuu etelään ja kaakkoon.

Sorastettu polku laskeutuu kohti metsäisempiä maisemia.

Lopuksi ylitetään suo pitkospuita pitkin. Hiekkatie (Itärinteentie) ja kaverin auto oli jo näkyvissä puiden takana. Tien laidassa on pieni levike muutamalle autolle.

Tyytyväinen kävelijä kerkesi hyvin valoisalla pois tunturista.

Itärinteentietä olisi vielä ollut reilut puoli kilometriä lähtöpaikalle. Tällä kertaa en matkannut sitä apostolinkyydillä vaan autokyydillä.

Kävelyä kertyi noin 4 km ja aikaa käytin siihen aika tasan tunnin. En pitänyt evästaukoa. Tapasin kymmenkunta muutakin kävelijää.

Taivaan tavoittelijan taival ei ollut hurjan vaativa, nousu on aika leppoisaa lukuunottamatta portaita huipun tuntumassa. Nautin kovasti kävelystäni, vaikka pidin reipasta vauhtia. Parasta antia oli ehdottomasti 360 asteen maisemat tunturin huipulta. Erinomainen iltaretki!

Sijainti: N=7406926.185, E=578290.837 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=66.770786, GEO:lon=28,7788658

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ukko-Luoston reitti
Riisin rääpäsy
Kolmiloukkosen kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.