Pampskatanin pisto ja Telebergetin lenkki Porkkalanniemellä Kirkkonummella

Päivämäärä: 13.10.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 538
Reitin pituus: 5,8 km
Kohokohdat: Pampskatan, kalliot ja merimaisemat, taukopaikat
Parkkipaikka: Porkkalan portti, Tullandintie. Iso parkkipaikka. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Kirkkonummen juna-aseman kautta kulkeva bussilinja 902 tuo lähelle aluetta.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Kallioilla hyväpohjaiset kengät plussaa. Kosteuttakin on jonkun verran.
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

Porkkalanniemen eteläisimmässä kärjessä kävin ensimmäisen kerran vasta silloin, kun kävelin sadatta luontopolkuani syksyllä 2019. Sen jälkeen olen käynyt siellä varmasti kymmenkunta kertaa. Tänäkin vuonna jo kerran aiemmin. Totesin kuitenkin, että minulla ei ole kovinkaan hyviä valokuvia Pampskatanin kärjestä ja päätin lähteä ottamaan uusia kuvia. Ja niinhän siinä kävi, että innostuin kävelemään ja kuvaamaan uudestaan saman reitin, jonka kävelin viisi vuotta sitten. Teki mieli kirjoittaa uusi juttu uusien kuvien kera. Viiden vuoden takaisen juhlakävelyn teksti vertailun vuoksi tässä linkissä.

Aloittelin reittiä Porkkalan Portilta, kuten niin monesti aiemminkin. Siitä unohtui ottaa uusia kuvia, joten varmuuden vuoksi tässä yksi kuva vuodelta 2019. Lähtöpaikalla on erinomaiset opastaulut reittikartan kera.

Reitti alkaa täällä kosteahkossa sekametsässä. Komeita tervaleppiä, kuusia, saniaisia. Pampskatanin piston reittimerkinnät ovat punaisia.

Sadan metrin kohdalla kyltti muistuttaa siitä, että avotulen teko on täällä kielletty muualla kuin sille osoitetulla paikalla.

Sata metriä myöhemmin ollaan ensimmäisessä risteyksessä. Telebergetin lenkki kulkee jonkin matkaa samaa polkua. Jatkoin suoraan kohti Pampskatania.

Keltaisella merkitty Telebergetin lenkki kulkee vain parisataa metriä punaisen janareitin matkassa. Leveämpi Pampskatanin piston polku kurvaa tässä vasemmalle, Telebergetin lenkki oikealle.

Reitti jatkuu kallioita ylittäen kohti etelää. Porkkalanniemen kelopuut ovat suorastaan nähtävyys.

Noin kilometri kävelty, saavuin Merikotkan keittokatokselle. Hihkaisin melkeinpä riemusta, kun se oli tyhjä. Toki vain sen takia, että sain sen kuvattua ilman että häiritsisin ketään paikallaolijaa.

Keittokatoksen vieressä on useampikin piknikpöytä, mutta halusin vielä käydä kurkkaamassa rannassa (noin sadan metrin päässä), oliko siellä vielä lisää evästelypaikkoja. En ollut siitä ihan varma. Kyllä oli, mukavalla paikalla mutkikkaiden mäntyjen katveessa ja aivan meren rannalla.

Juuri ennen Pampskatanille tuloa polku ohittaa tämän komean tammen, jota on tullut useasti täällä ihailtua ja kuvattua.

Nyt ollaan jo kapealla kannaksella ennen Pampskatanin niemelle nousua. Molemmin puolin kannasta on sympaattiset merenlahdet, joissa usein näkee kalastajia - ja joskus myös leiriytyjiä.

Nousu Pampskatanille on jyrkähkö. Liukkaalla kelillä tästä ei kannata yrittää - onneksi mäelle voi nousta avokallion vierestäkin. Tällä kertaa kiinnitin huomiota siihen, että punaiset merkinnät loppuvat hieman ennen parasta näköalapaikkaa. Helpoiten sinne löytää valitsemalla mäen päällä oikeanpuoleiset polut, ne vievät Pampskatanin lounaiskärkeen, josta aukeaa komein näköala.

Pampskatanillakaan ei tänään ollut vielä muita. Sain napattua selfien hyödyntämällä piknikpöytää (joka näkyy blogin pääkuvassa).

Komein maisema aukeaa täältä kohti etelää ja lounasta. Kuvittelen vasemman reunan tornin olevan Kallbådan majakka. Siihen liittyy tarina, jonka kirjoitin edelliseenkin Pampskatan-blogiini - olen viettänyt kesäisen päivän Inkoon saaristossa ja sinä päivänä kävimme myös veneretkellä Kallbådan majakan tuntumassa. Uimme majakalle hylkeiden katsellessa ihan vieressä. Ikimuistoinen kokemus.

Tältä näyttää maisema länteen.

Palailin Merikotka-taukopaikan tuntumaan. Huomasin ylitse lentävät hanhet.

Palailin Pampskatanilta samaa reittiä. Noin kolmen kilometrin kohdalla siirryin kiertämään Telebergetin lenkkiä. Sekin mutkittelee aluksi kallioiden yli kohti Haahkan esteetöntä näköalatasannetta.

Polku saapuu Omsatuntie-nimiselle hiekkatielle. Tässä voi tehdä piston sadan metrin päähän näköalatasanteelle. Reitti on esteetön ja täällä on myös yksi merkitty esteetön pysäköintipaikka.

Esteettömältä lavalta on näkymä kohti luodetta ja Upinniemeä.

Jatkoin matkaa, mutta päätin pysähtyä seuraavalle mahdolliselle taukopaikalle nauttimaan eväskahvit. Olin yllättynyt, kun sadan metrin päässä olevan Haahka-taukopaikan luona ollut piknikpöytä oli vapaa. Istahdin kahville ja leivälle. Mahtaako pallogrilli kuulua taukopaikan vakiovarusteisiin? Varsinainen tulipaikka on hieman kauempana rannasta,

Telebergetin lenkki jatkuu pitkin rantakallioita. Muutamassa kohdassa polku kulkee vinojen kallioiden poikki. Varoin hieman liukkautta, koska yöllä oli ollut hallaa. Onneksi täällä ei ollut liukasta.

Kolmas taukopaikka reitin varrella on Lokki. Tällä kertaa en sitä kuvannut - en halunnut häiritä siellä makkaraa paistaneen perheen rauhaa. Kuva on keväältä 2024, jolloin kävelin tästä ohi Vetokannaksen taivalta marssiessani.

Reitti käy pohjoisimmassa pisteessään ja ohittaa yhden rautakautisen hautakummun.

Käännytään takaisin kohti Porkkalan porttia. Reitti ylittää toisen kerran Omsatuntien ja alkaa nousta kohti Telegrafbergetin kallioita. Pian ollaan reitin korkeimmalla kohdalla noin 30 metrin korkeudessa. Täytyy myöntää, että hukkasin polun parikin kertaa juuri tässä kohdassa, jossa lähdetään laskeutumaan alas kallioilta. Keltaisia reittimerkkejä ei ole kovin tiuhassa, mutta toisaalta etelään päin kulkiessa törmää varmasti leveämpään polkuun, joka vie parkkipaikalle. Mäen laelta on reilut sata metriä risteykseen.

Palasin parkkipaikalle. Mittasin matkaksi tälläkin kertaa noin 5,8 kilometriä. Aikaa käytin tunnin ja kolme varttia. Muitakin kävelijöitä riitti, ihmettelin miten taukopaikoilla olikin yllättävän rauhallista.

Mielestäni sekä Pampskatanin pisto että Telebergetin kierto ovat keskivaativia. Kallioilla on jonkin verran nousuja ja laskuja, joissa askeliaan kannattaa varoa. Korkeuserot ovat toki melko vähäisiä.

Keväällä 2024 kävelin Vetokannaksen taipaleen ja totesin, että viralliset reitit on nyt kävelty. Mutta eipä hätää: aina voi aloittaa uuden kierroksen kaikilla reiteillä. Joka kerralla voi huomata jotain uutta ja ihastua johonkin uuteen yksityiskohtaan.

Sijainti: N=6651619.379, E=355068.317 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=59.976349, GEO:lon=24.4030011

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Vetokannaksen taival
Linlon saaren polut
Väinämöisen polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.