Pyhä-Nattasen polku Sodankylässä

Päivämäärä: 12.9.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 530
Reitin pituus: 7 km
Kohokohdat: Pyhä-Nattasen huippu, maisemat ja toorit sekä haastava mutta hieno ja palkitseva polku tunturin laelle.
Parkkipaikka: Sompiojärventie, Sodankylä. Kaksi eri lähtömahdollisuutta, molemmilla parkkipaikka. Läntinen parkkipaikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Reitillä on paljon kävelyä lohkareikossa. Hyväpohjaiset jalkineet tarpeen!
Vaativa reitti
Yksi tulipaikka

Pyhä-Nattasen valloitus tai huiputus oli asia, jota olin jo kotvan odotellut. Monet kerrat olen ollut lähistöllä, varsinkin kevätladuilla Saariselällä, mutta tämä Sompion luonnonpuiston helmi oli jäänyt käymättä. Nyt oli aika korjata asia.

Ajelimme kaverin kanssa syyskuisena iltapäivänä Sompionjärventielle, jonka varrella tiesimme pysäköintipaikan olevan. Hiekkatieosuutta taisi olla kymmenkunta kilometriä. Tie oli kaiken lisäksi kunnostuksen alla ja ehkä vähän normaaliakin kapeampi. Vastaantulijoita nähdessään on hyvä ajaa suosiolla levennykselle. Niitä on onneksi paljon. Lopulta saavuimme ensimmäiselle pysäköintipaikalle. Tien varressa on todellakin kaksi pysäköintipaikkaa. Jos aiot kävellä ympyräreitin, suosittelen jättämään auton ensimmäiselle pysäköintipaikalle - syyn kerron hieman myöhemmin.

Matkaan. Myötäpäivään reittiä kierrettäessä kuljetaan ensin melko tasaisissa maisemissa Nalijoen läheisyydessä kohti pohjoista. Reittimerkinnät ovat vihreitä tolppia.

Tämä noin puolentoista kilometrin matka Nalijoen laavulle on suhteellisen helppokulkuinen. Tämä kaatunut puu oli hidaste, mutta vähän nöyrtymällä pääsi kumartumaan ali.

Pysäköintipaikalla oli puolen tusinaa autoa. Arvelimme, että reitillä saattaisi olla porukkaa ja esimerkiksi Nalijoen laavulla retkeilijöitä tauolla. Vaan eipä ollut - täällä oli rauhallista. Istahdimme hetkeksi tauolle.

Jatkoimme matkaa, nyt kohti koillista. Seuraava kilometri kuljetaan melkein viivasuoraa polkua. Samalla alkaa loiva nousu. Suoran päässä ollaan jo 50 metriä korkeammalla.

Nyt reitti kääntyy kohti kaakkoa. Melkein heti alkaa myös kivikkoinen, suorastaan louhikkoinen osuus kohti Pyhä-Nattasen huippua. Pitävät kengät ovat tarpeen.

Hetkittäin unohtuu maiseman katselu - nousussa on tuijoteltava jalkoihinsa ja valittava kivet, joiden päälle astuu. Kävelysauvasta oli tänään myös apua.

Tämä oli todennäköisesti vaikein reitti, jossa olen kävellyt. Pahimmillaan reitti nousee parinkymmenen asteen kulmassa ja melkoisessa louhikossa. Tätä osuutta lienee helpompi nousta kuin laskeutua, siksi suosittelen kiertoa myötäpäivään.

Onneksi muistimme välillä pysähtyä ihailemaan maisemiakin. Jyrkin nousu oli reitillämme noin kolmesta kilometristä kolmeen ja puoleen. Sen jälkeen nousu on loivempaa ja louhikko vähenee.

Aletaan lähestyä huippua. Sulppa-niminen huippu jää polun länsipuolelle. Olimme nousseet mäelle sen takaa.

Nyt on huippu ja palovartijan maja näkyvissä. Maja on joskus toiminut päivätupana, nyt siellä ei enää ole kamiinaa eikä kaasuliettä. Sääsuojana se toki toimii. Tänäänkin oli pientä sateen uhkaa ja jokunen pisara tuli vettä, kun huipulle pääsimme. Myös tuuli oli aika navakkaa.

Tuulen huomasi, kun kävi valloittamassa Pyhä-Nattasen kaikkein korkeimman huipun 508 metrissä. Hatusta oli pidettävä kiinni. Koillisessa näkyvä Sukkulalampi on noin 200 metriä alempana.

Etelän suunnassa on Sompiojärvi ja Lokan tekoallas. Erikoiset kivimuodostelmat eli toorit (joita tässä ja blogin pääkuvassa näkyy) ovat syntyneet graniitin lohkeillessa. Niitä on pidetty pyhinä paikkoina ja jumalten asuinsijoina.

Toisen maailmansodan aikainen tähystysasemakin löytyy tunturin huipulta. Se on rakennettu tänne jatkosodan loppupuolella 1944 ja se liittyy laajempaan Saksan armeijan Schutzwall-Stellung -puolustusasemaan (jonka halusin ehdottomasti kirjoittaa). Taulu muistuttaa, että sitä ei tule käyttää tulipaikkana.

Pidimme pienen evästauon tuulen suojassa palovartijan majan seinän vieressä. Sitten oli aika lähteä palailemaan alas tunturilta. Risteys on edessä heti parinsadan metrin jälkeen. Nyt käännyimme vasemmalle. Sompiojärventielle on matkaa 1,8 kilometriä.

Tämä reitti on huomattavasti helpompi. Lounaisrinteellä ei ole louhikoita - lisäksi reittiä on selvästi sorastettu ja hiekoitettu.

Reitti on kuin kävelijän moottoritie. Alamäki sujui todella hyvällä vauhdilla.

Juuri ennen hiekkatietä on lyhyt pitkososuus - tai ritiläreitti, joka ylittää hieman kosteamman kohdan metsässä.

Sompionjärventien laidassa on toinen itäisempi pysäköintipaikka (isompi kuin läntinen). Täällä on myös opastaulu, jossa kerrotaan poronhoidosta ja paliskunnista. Siinä myös kehotetaan käyttäytymään, kuten saamelaisten pyhässä paikassa kuuluisi. Esimerkiksi Nattasen kivimuodostelmat tulee jättää rauhaan.

Viimeinen kilometri kuljetaankin sitten Sompiojärventietä pitkin. Yksinäinen poro oli tien laidassa ja päätti juosta tien yli edestämme.

Saavuimme läntisemmälle pysäköintipaikalle. Kävelyä noin seitsemän kilometriä, aikaa kului melkein kolme tuntia. Siihen sisältyi parikin taukoa. Tapasimme reitillä kymmenkunta muutakin ulkoilijaa ja retkeilijää.

Reitti on vaativa. Jos nouset Pyhä-Nattaselle itäisemmältä pysäköintipaikalta ja palaat samaa reittiä, pääset hieman helpommalla. Pyhä-Nattasen takaa sinne nouseva reitti on jo melkoisen haastava. Ihan kenelle tahansa reittiä en voi suositella. Hyväkuntoinen aikuinen pärjää kyllä.

Komea oli Pyhä-Nattasen huippu tooreineen ja myös maisemat sieltä ovat huikeat. Ehdottomasti käynnin arvoinen kohde - varaa kävelyyn aikaa ja ota jalkaan hyvät jalkineet sekä mukaan hyvät eväät huipulla nautittavaksi.

Sijainti: N=7554915.108, E=513588.542 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=68.1076297, GEO:lon=27.3267344

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kuukkelilenkki, Tankavaara

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.