Poronpolku Kiilopäällä (Sodankylässä ja Inarissa)

Päivämäärä: 13.9.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 531
Reitin pituus: 5,2 km
Kohokohdat: Ihastuttavan rento tunturikävely loivine nousuineen ja laskuineen sekä Kiilopään maisemat.
Parkkipaikka: Kiilopään Suomen Ladun keskuksen pihassa. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Kiilopäälle pääsee useilla busseilla (niin Ivalon lentokentältä kuin Rovaniemen rautatieasemaltakin)
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Muutama kostea paikka, mutta muuten helpohkoa. Ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Lapin kierros eteni Saariselälle. Kävimme retkikaverin kanssa maastopyöräilemässä Saariselältä Luulammelle, hieno kokemus sekin - melkeinpä oman blogitekstinsä arvoinen. Illalla jaksoin lähteä vielä omin päin kävelemään Kiilopään Poropolun, joka tuntui sopivalta puolentoista tunnin reippailulta.

Poropolku alkaa Kiilopään tunnetulta portilta. Tässä voi luonnollisesti tutustua Saariselän seudun kesäreitteihin. Kiilopää on kartassa melko alareunassa. Minulle tuttuja olivat keltaisella merkitty Luulammen reitti ja punaisella merkitty Kiirunapolku, joiden yhdistelmän kävelin muutama vuosi sitten. Poropolku on merkitty vihreällä.

Käännös vasempaan päin. Sinne suuntaan startataankin lähes kaikille kesäreiteille.

Alkumatka kuljetaan leveää sorastettua polkua. Kaikkien neljän tässä kulkevan reitin tunnukset ovat näkyvissä. Poropolun logossa on kolmen poron tokka.

Kiilopään rakennuksen takana kävellään vielä ihan tasaisessa maastossa. Tässä ohitetaan myös matkailuautoparkki.

Hetken päästä erotaan Luulammelle menevästä polusta. Poropolku, Vasapolku ja Kiirunapolku lähtevät tästä vasemmalle. Samalla alkaa loiva nousu.

Kilometrin mittainen Vasapolku eroaa hetken päästä vasemmalle. Jatkoin siis suoraan ja kuljin koivujen ja mäntyjen reunustamaa polkua eteenpäin. Polku oli paikoin kostea, mutta kyllä täällä olisi pärjännyt vaikkapa ihan lenkkareissa.

Opastolpassa on nyt vain Kiirunapolun ja Poropolun tunnukset.

Ensimmäinen luontopolkutaulu esittelee puron varren vilskettä, mm. surviaisia ja vesiperhosia. Linnuista mainitaan taivaanvuohi ja sinirinta, jonka laulua kuvaillaan lurituksiksi ja helskynnöiksi. Mielenkiintoisesti esitetty asia.

Kiirunapolku jatkuu suoraan, minun reittini eli Poropolku kääntyy vasemmalle ja ylittää Kiilo-ojan.

Onnistuisiko ojan ylitys tähän aikaan vuodesta ihan ilman siltaa? Tästä olisi saattanut päästä melkeinpä lenkkareillakin kuivin jaloin. Minä kahlasin ylitse - jotenkin se tuntui kuuluvan Lapin kävelyihin.

Kaksi kilometriä kävelyä ja noin 50 nousumetriä takana. Kuljetaan poroaidan portin läpi. Se pitää muistaa sulkea jäljessään. Vasemmalla näkyvän Ahopäät-tunturin suuntaan ollaan menossa.

Tähän asti kuljettiin kohti koillista, nyt reitti kääntyy kohti luodetta. Katse etelään ja kohti Kiilopäätä. Tätä maisemaa kelpasi katsella. Kasvillisuus vähenee, täällä kasvoi vain melko kitukasvuisia koivuja.

Enää muutama nousumetri jäljellä. Polku on hieman kivikkoisempi kuin alkumatkalla. Puut ovat täällä 400 metrin korkeudessa aika vähissä.

Nyt ollaan tämän reitin korkeimmalla kohdalla, noin 430 korkeudessa olevalla tasanteella. Luontopolkutaulun aiheena täällä on porojen rykimäaika. Joka oli muuten alkamassa kohtapuoliin, syyskuun loppupuolella.

Matka alas alkaa. Tolpissa on taas kahden reitin tunnukset, sillä paluumatka kuljetaan samaa reittiä Ahopään reitin kanssa.

Polku on kulunut melkoiseksi ojaksi.

En malta olla ihailematta maisemaa kohti Kiilopäätä. Selfien paikka.

Tämä oli suosikkitauluni, poron Quattro Stagioni. Se sisältää jäkälää (talvi), luppoa ja tupasvillaa (kevät), heiniä ja lehtiä (kesä) sekä sieniä (syksy).

Poroaita on nyt lähellä. Seuraavat puolisen kilometriä polku kulkee rinteen suuntaisesti ja poroaidan vieressä. Lopulta, noin viiden kilometrin kohdalla, poroaidassa on portti, josta nyt kävellään läpi. Sen vieressä on toinen hauska kyltti, jossa vasat merkitään juhannuksen korvilla. Korvamerkillä, siis!

Viimeiset parisataa metriä kuljetaan tosi leveää polkua. Tämä jäi mietityttämään. Moni haluaa kävellä helpoimmassa kohdassa ja siirtyy polun reunaan, joka sitten siirtyy kauemmas ja kauemmas polun keskipisteestä. Voisiko tälle luonnon kuluttamiselle tehdä jotain? Ehkä tällainen paikka kaipaisi vaikkapa sorastusta. Oma periaatteeni on, että polkuja ei levennetä - yritän kävellä polun keskellä.

Saavuin takaisin Kiilopään päärakennuksen luo. Matkamittari näytti polun pituudeksi noin 5,3 kilometriä, aikaa käytin puolitoista tuntia. Ei evästaukoa. Reitin varrella ei ole erillistä taukopaikkaa, mutta Kiilopään rakennusten tuntumassa sellainenkin on. Reitillä tapasin ehkä viitisen muuta ulkoilijaa ja reippailijaa.

Reitti on keskivaativa - nousua on melkoisesti, mutta jyrkkiä kohtia ei ole. Pahimmillaan polku on melko kivinen, mutta kuitenkin helposti kuljettavissa. Jostakin syystä pidin reitistä todella paljon. Ehkäpä tämä polku oli juuri sopiva korkeuseroiltaan ja nousukulmiltaan - ja maisematkin ovat priimaa.

Sijainti: N=7581555.218, E=519039.929 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=68.3465936, GEO:lon=27.462656

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Luulammen rengasreitti
Iisakkipään polku
Kuukkelilenkki, Tankavaara

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.