Porkkalanniemen reitit Kirkkonummella (Pampskatanin pisto ja Telebergetin lenkki)

Päivämäärä: 17.11.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 100

Reitin pituus: 5,8 km (Porkkalan portilta Pampskatanille ja Telebergetille)
Kohokohdat: Pampskatanin upeat maisemat, hienot kalliot, hyvät taukopaikat
Parkkipaikka: Porkkalan portti, Tullandintie. Iso parkkipaikka.
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Kallioilla hyväpohjaiset kengät plussaa.


Tää se päivä on. Tämä on Luontopolkumiehen sadas blogiteksti. Sen kunniaksi pyysin mukaan muutaman retkikaverin ja lähdimme porukalla, eväiden ja kuohujuoman kanssa kävelemään Porkkalanniemen reittejä, jotka olivat olleet pitkään "bucket-listallani" eli seuraavien käveltävien reittien joukossa.

Porkkalanniemelle saa ajaa mutkittelevaa tietä melko pitkään. Meinasi jo usko loppua. Tullandintien varrella on viittoja useammalle parkkipaikalle (Vetokannas ja Teleberget), mutta olin päättänyt, että starttaisimme Porkkalan portilta. Lopulta iso parkkipaikka tuli vastaan. Sunnuntai-aamupäivänä täällä oli hyvin tilaa. Kun saavuimme takaisin noin klo 14, parkkipaikka oli jo huomattavasti täydempi.

Ehdotukseni oli, että kävelisimme ensin Pampskatanin piston (kartassa punainen reitti) ja sen jälkeen Telebergetin lenkin (keltainen). Matkaa kertyisi noin viitisen kilometriä. Meillä oli mukana eväitä ja katsoimme, että tuli- ja taukopaikkojakin olisi tarjolla useita. 

Pampskatanille matkaa siis noin 1.4 km. Ensimmäinen taukopaikka on Merikotka, noin kilsan päässä Porkkalan portista. Samanlainen välimatkakyltti löytyy täällä lähes jokaisessa polkujen risteyksessä, eksymisen vaaraa ei täälläkään ole.

Reitit on merkitty keltaisilla ja punaisilla vinoneliöillä. Heti parin sadan metrin kävelyn jälkeen yhdytään Telebergetin lenkille ja tässä kohdassa molemmat reitit kulkevat jonkin aikaa samaa matkaa.

Kunnes Pampskatanin pisto taas eroaa omaksi reitikseen, suoraan kohti Porkkalaniemen eteläkärkeä.


Kallioiden ylityksiä täällä riittää todella paljon. Onneksi sää oli marraskuuksi lämmin, jäisellä kelillä reitti olisi ollut aivan mahdoton. Silti liukastelimme jonkin verran - kaikki pysyivät kuitenkin pystyssä.


Retkikaveri bongasi peuran jäljen. Peuroja täällä liikkuu varmasti paljonkin, ainakin niiden jätöksistä päätellen. Silti bongasimme vain yhden peuran tien laidassa.


Komeita ovat myös monet Pampskatanin kallioiden kelopuut.


Kilometrin jälkeen saavutaan siis Merikotka-nimiselle taukopaikalle. Täällä oli vielä aamupäivällä rauhallista. Viereisellä kalliolla (kuvasta oikealla) on vielä kaksi pöytä/penkki-ryhmää mukavalla näköalapaikalla.




Merimaisemaa näillä seuduin.


Juuri ennen Pampskatanin eteläisintä kärkeä saavuimme lahteen, jossa oli jos jonkinlaista elämää. Juttelimme vastaantulevien retkeilijöiden kanssa, bongasimme joutsenperheen ja useammankin kalastajan.




Sitten nousu viimeiselle kalliolle ja saavuttiin Pampskatanin eteläkärkeen. Maisemassa siintää joitakin saaria, ainakin Tryasken - ja liekö taustalla myös Kallbådan majakka. Uskokaa tai älkää, mutta olenpa joskus 20 vuotta sitten käynyt sen luona uimassa. Hylkeet uivat muutaman kymmenen metrin päässä - se oli hieno kokemus.


Mutta nyt koitti juhlahetki. Palasimme Merikotka-taukopaikalle, laitoimme tulet tulipaikalle ja avasimme sadannen kävelyn kunniaksi kuohujuoman.


Kippis sadannennelle blogitekstille! Samalla paistettiin makkarat, juotiin kahvia ja syötiin leipiä, keksejä, pähkinöitä, miniluumutomaatteja, mandariineja jne. Loistoeväät loistopaikassa. Paikalle tuli myös muita retkeilijöitä tulistelemaan.


Kunnon tauon jälkeen matka jatkui. Palailimme puoli kilometriä kohti Porkkalan porttia ja käännyimme keltaisella merkitylle Telebergetin lenkille.


Tälläkin reitillä riittää kallioita ja tulee varoa liukkaita kohtia.


Noin kolmen ja puolen kilometrin kävelyn jälkeen saavuimme Telebergetin näköalapaikalle. Sen vieressä on myös parkkipaikka ja parkkipaikalta on esteetön reitti näköalapaikalle.


Näköalapaikalla on todellakin esteetön tasanne, josta on komea näköala länteen. Olimme bongaavinamme ainakin Upinniemen rakennuksia.


Heti Telebergetin jälkeen vastaan tuli taukopaikka nimeltään Lokki ja muutama sata metriä myöhemmin tämä taukopaikka, Koskelo.


Koskelon vieressä on taas penkki/pöytä-ryhmiä todella hienossa paikassa. Miltähän tuntuisi istua tässä kesäisenä iltana auringon laskiessa taustalla? Pitänee joskus kokeilla.


Tätäkin taidonnäytettä ryhmämme ihaili. Vessan erikoinen design ihastutti Vetokannaksen parkkipaikalla, jonka läpi kävelimme.


Viimeiset puoli kilometriä ylitimme taas kalliojonoa. Tässä käydään reitin korkeimmassa kohdassa, joka on noin 30 metriä merenpinnasta. Lopuksi laskeuduttiin kallioilta alas ja pian oltiin taas Porkkalan portin parkkipaikalla.

Kävelyymme meni aikaa noin kaksi ja puoli tuntia. Pidimme melko pitkän tauon, joten varmasti reitin voisi kiertää parissakin tunnissa. Muita retkeilijöitä riitti - mitä pidemmälle päivä meni, sen enemmän vastaantulijoita näkyi. Myös kalastajia täällä oli melko paljon.

Tuntuu, että hoen jokaisen reitin yhteydessä, että "tänne on tultava uudestaan". No, Porkkalanniemelle on ehdottomasti tultava uudestaan - keväällä tai kesällä nauttimaan lämpimästä aamusta tai illasta kallioilla. Tämä on lupaus!

Lopuksi: sadannen blogitekstin yhteydessä kiitokset kaikille, jotka ovat toistaiseksi olleet mukana jossain kävelylläni. Kiitos Asko, Eeva-Maija, Hanski, Kia (ja Esteri), Markku K, Markku P, Mari L, Mari P, Minna, Mirja, Pirre, Smura. Luontopolkumies kiittää ja jatkaa hommia!