Linnaniemen polkureitti Mikkelissä

Päivämäärä: 26.6.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 417
Reitin pituus: 3,6 km
Kohokohdat: Saimaan ranta on alati läsnä - paljon kivoja paikkoja järven rannalla ja sen tuntumassa
Parkkipaikka: Linnaniementien eteläisin kohta. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Melko helppo, kuiva, leveä polku. Kesällä täällä voi kulkea jopa sandaaleissa ja sortseissa.
Keskivaativa reitti (hyvin lähellä helppoa)
Yksi tulipaikka

Tämä tilanne on varmasti käynyt Luontopolkumiehen lukijoille tutuksi. Olin ajelemassa mökiltä pääkaupunkiseudulle ja ajattelin taas kävellä matkan varrella jonkun lyhyehkön luontopolun, jos sää ei heittäytyisi liian kuumaksi. Päädyin Ristiinassa (joka nykyisin kuuluu Mikkeliin) sijaitsevaan Linnaniemen luontopolkuun, jonka totesin kulkevan rantamaisemissa, jossa olisi todennäköisesti melko mukavasti vilvoittavaa tuulta.

Ajelin paikalle maanantaina etätyöpäivän jälkeen, neljän maissa. Linnaniementie löytyi, navigaattori tosin yritti ajattaa harhaan, hautausmaan parkkipaikalle. Jatkoin rohkeasti eteenpäin ja löysin parkkipaikan. Samasta pysäköinnistä lähdetään niin Linnaniemen pururadalle kuin polkureitillekin. Parkkipaikka oli tullessani tyhjä. Sen reunalla on ohjeistus kohti polkureittiä ja yksinkertainen infotaulu.

Kartta on selkeä. Reitti kiertää Linnaniemen kärjen aivan rantoja pitkin. Linnaniemen faktoja etsiessäni totesin, että reitti on alun perin lähinnä maastopyöräilijöiden tekemä, nyt se on kunnostettu monikäyttöreitiksi - täällä saa kävellä, pyöräillä ja juosta. Koiratkin ovat tervetulleita.

Lämpötila oli noin hellerajan tuntumassa eli 25 asteessa. Otin tällä kertaa vain vesipullon mukaan, en sen kummempia eväitä. Suuntasin polulle kyltin osoittamaan suuntaan eli vastapäivään (kulkusuunta oli merkitty myös karttaan). Reitti alkaa hiekkatiellä. Reitillä on todella helppo pysyä, sillä punavalkoisia nuolia reitin varrella on paljon.

Hiekkatieosuutta on vain parisataa metriä, sen jälkeen päästään jo polulle. Reitti on täällä merkitty myös keltaisilla maalimerkeillä. Saimaa ja Yövesi on täällä melkeinpä koko ajan näkyvissä. Heti alkumetreillä on ensimmäinen avoin maisema rantakalliolta kohti länttä. Ristiinan keskustaan jatkuva lahti on nimeltään Pökkäänlahti.

Alkumatkalla puusto on mäntyvoittoista, mutta pian rantametsä muuttuu lehtipuuvoittoiseksi.

Täällä kasvaa huomattavan paljon pihlajaa. Rannassa oli luonnollisesti myös hieskoivuja ja tervaleppiä, mutta pihlajan osuus oli mielestäni yllättävän suuri. Pihlajanlehtilehvästön läpi on hauska katsella sinistä taivasta.

Noin kilometrin kohdalla lähestytään reitin taukopaikkaa. Nyt otin kuvan vasta-aurinkoon eli länteen. Pelloksen vaneritehdas näkyy selvästi vastarannalla, mutta ei sentään hallitse maisemaa. Se on kuitenkin myönnettävä, että tehtaan ääni kuului tänne selkeästi. Olin luullut alussa kuulevani veneiden ääniä, mutta hurina osoittautui kuitenkin tehdasmeluksi. Apropoo veneet - mietin jossain vaiheessa, että aina kun pääsin katselemaan Saimaalle, maisemassa oli myös ainakin yksi vene. Niin tässäkin kuvassa.

Taukopaikka on Linnaniemen eteläisimmän kärjen tuntumassa. Taukoilijan käytössä on mm. laavu, tulipaikka ja puusee.

En tarvinnut taukoa, joten kävin kurkkaamassa Linnaniemen aivan eteläisintä kärkeä. Tuli jo todettua, että tämä reitti todellakin mukailee Linnaniemen rantoja. Jokaisessa niemessäkin käydään melkein kärjessä, muutamalla askelella voi käväistä niemen nokassa. Alla maisema kohti etelää ja veneväyliä.

Linnaniemen eteläreunassa on kolme erillistä niemeä, jotka luontopolku tietysti kiertää vuorotellen, lännestä itään. Kahden niemen välissä käväistään hetki pururadan reunassa. Pururadalle ei ole pakko astua kertaakaan - polkureitti kulki sen vieressä muutaman metrin matkan ja kurvasi seuraavaan niemenkärkeen. Reitillä oli pari kolme siltaa, pitkospuita täällä ei tarvita. Sillat olivat erinomaisessa kunnossa.

Kolmannessa, itäisimmässä niemenkärjessä oli vielä kutsuvan näköinen penkki. Pidin ainoan taukoni tässä, istuskelin hetken ja join vettä sekä katselin maisemaa, joka tässä aukesi enemmän idän suuntaan.

Tämän jälkeen reitti kurvaa takaisin kohti pohjoista. Edelleen kuljetaan hyvin lähellä rantaa.

Itäranta vaikutti rehevämmältä, täällä on enemmän rantaruovikkoa ja matalamman näköistä rantaa.

Tämäkin alkaa olla perinne: reittimerkkaustaidetta.

Mittauslaite näytti noin kahta ja puolta kilometriä. Olin mielestäni jo reitin loppupuolella. Miten tässä voisi olla vielä kilometri matkaa jäljellä? No, se selvisi. Yhtäkkiä olin pohjoiseen osoittavan niemen kärjessä ja reitti kurvasikin täältä takaisin etelää kohti. Tässä oli myös pieni lintuparatiisi, rantaluhta, josta kuului tänään ainakin äänekästä sorsan kaakatusta. Se kuului korviini pitkän matkan päästäkin.

Luhdan ohituksen jälkeen käväistään hetken aikaa taas ihan uudenlaisessa metsässä, melko synkässä kuusikossa. Sitten reitti on kiertänyt kosteimman lahdenpohjukan ja kääntyy taas kohti pohjoista. Täällä on varmasti reitin paras uintipaikka, erinomainen pikku hiekkaranta.

Vähän yli kolme kilometriä takana. Monimutkaiselta näyttävä nuoliviidakko tarkoittanee sitä, että reitti tekee tässä 90 asteen mutkan, mutta suoraan kävellessäni voisin käväistä näköalapaikalla. Se on noin 50 metrin päässä oleva kallioinen niemi.

Niemeltä voi katsella useampaan suuntaan. Mielenkiintoisinta oli minusta katsella etelään, sillä siellä näkyy niemi, jossa juuri äsken kävelin. Rantaluhta on niemen oikealla puolella.

Nyt reitti poistuu rantamaisemista ja lähtee nousemaan mäkeä ylös. Tähän asti reitillä oli ollut vain parin metrin nousuja ja laskuja, nyt noustaankin sitten 20 metriä rantaa ylemmäs.

Lopuksi reitti kaartuu mäeltä Linnaniementien laitaan ja palailee parkkipaikalle. Sinne oli tällä välin ilmaantunut pari autoa. Vesipullo riitti hyvin matkan ajaksi - ja tuuli vilvoitti aika mukavasti, en huomannut helteistä säätä oikeastaan ollenkaan.

Mittauslaitteet seis. Matkan pituus melko lailla ilmoitetun mukainen eli 3,6 km. Aikaa käytin tunnin ja viisi minuuttia. Tapasin reitillä pari muuta kävelijää.

Reitti oli mielestäni helpohko. Muutamissa kohdissa oli hieman kivikkoa - ja mäntymetsässä on toki jonkun verran puiden juuria, mutta polku oli kyllä pääsääntöisesti erinomaisessa kunnossa. Ilman viimeisen parinsadan metrin mäkeä tätä olisi voinut kuvailla jopa helpoksi reitiksi.

Olen kävellyt Saimaan rantamaisemissa useammankin lenkin - luulen kuitenkin, että Linnaniemen polkureitillä olin suhteellisesti eniten Saimaan lähistöllä. Järvimaisemaa on tällä reitillä tarjolla lähes koko ajan. Hyvän tuulen lenkki, joka sopii erinomaisesti vaikka tunnin tauoksi Ristiinan ohi ajaessa!

Sijainti: N=6817235.808, E=514782.111 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.4885914, GEO:lon=27.277517

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Irja Hannosen polku
Orrainpolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle