Romu-Heikin polku Hytermän saaressa Savonlinnassa

Päivämäärä: 9.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 421
Reitin pituus: 2,5 km
Kohokohdat: Kiviset rakennelmat reitin varrella, muut rakennukset, ihastuttava harjumaisema ja hiekkarannat
Parkkipaikka: Venerannassa, Hälvänsaarentie 78. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Saareen pääsyyn tarvitaan vene. Tietoa vuokrausmahdollisuudesta tekstissä. Reitti sinänsä helpohko, ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Tänä vuonna olen saanut käytyä muutamassa sellaisessa kohteessa, jotka ovat aiemmin jääneet väliin useammastakin yrityksestä huolimatta. Hytermän saari on yksi näistä paikoista. Olin ensimmäisen kerran menossa sinne retkikaverin kanssa jo pari vuotta sitten, silloin sää teki tenän ja veneily osoittautui mahdottomaksi. Toinen yritys piti olla tänä vuonna juhannuksena - nyt oli jo soutuvenekin varattu, mutta jälleen sää pilasi yrityksen. Kolmas yritys onnistui ja täten pääsen vihdoin Hytermän reissua innoissani raportoimaan.

Metsähallituksen luontoon.fi -sivulla annetaan ohjeita Hytermään pääsemiseksi. Oman veneen tai kanootin lisäksi Hytermään pääsee vuokrattavalla soutuveneellä. Veneet vuokraava Activity Maker lähettää koodin, jolla saa avaimet ja pelastusliivit lähtöpaikan pienestä vajasta. Asfalttitien (Hälvänsaarentien) laidassa on jopa kyltti "Hytermän soutuveneet", joten paikalle on helppo löytää. Rannasta ei sen sijaan ole opasteita kohti Hytermää, mutta saaren kaakkoiskärki Komeroniemi on kyllä näkyvissä lähtöpaikalle.

Soudellessa aloimme miettiä, mihin saaressa kuuluisi rantautua. Komeroniemeen näyttäisi kyllä pääsevän, mutta etelärannan pitkä hiekkaranta vaikutti pohjoistuulen takia suojaisammalta ja samalla pääsisimme Työn monumentin luokse "parkkiin". Tiesin luontoon.fi- kartan perusteella polun itäisen päätepisteen olevan monumentin luona. Blogin pääkuvassa ollaan lähestymässä hiekkarantaa. Rantauduimme ja aloimme ihastella Työn muistomerkkiä, tosin ensiksi piti lukea aiheeseen liittyvä infotaulu.

Kerimäen nimismies, sotakamreeri Heikki Häyrynen, hankki Hytermän 1920-luvulla. Hän halusi muokata maisemaa tuleville sukupolville "iloksi, onneksi ja siunaukseksi" ja rakennutti paikallisten ihmisten avulla saarelle erilaisia rakennuksia ja rakennelmia. Niissä on käytetty paitsi kiviä, myös huomattava määrä lähialueilta kerättyjä myllynkiviä. Mekin ihmettelimme niiden määrää - niitä tuntuu olevan saarella joka puolella, milloin pöytinä ja milloin muiden rakennelmien portaina, astinlautoina tai muina osina. Kuten tässä Työn muistossakin.

Kun seitsenmetristä muistomerkkiä oli ihailtu ja kuvattu, läksimme siis kävelemään Romu-Heikin polkua. Kuvittelin tämän olevan myös reitin aloituspiste, mutta myöhemmin hoksasin, että reitti on ehkä virallisesti tarkoitettu alkamaan venelaiturin läheisyydestä. Laituri sijaitsee parinsadan metrin päässä. Kävelyn voi kuitenkin vallan mainiosti aloittaa täältäkin. Rannassa voi heti ihailla yhtä myllynkivipöytää.

Parin kilometrin polku on merkitty oransseilla maalimerkeillä. Maasto on oikeastaan koko matkan ajan tosi mukavaa harjumaastoa, kangasmetsää.

Reitin varrella riittää katsottavaa. Ensimmäinen ihmeteltävä asia on tämä veneenrungosta tehty penkkikaksikko.

Hetken päästä vuorossa on kolme tarvikeaittaa. Hytermän rakennukset ovat lukittuja, niihin ei valitettavasti pääse tutustumaan. Ulkopuolellakin riittää tosin tarpeeksi yksityiskohtia katseltavaksi.

Noin neljäsataa metriä Työn muistomerkistä kävelty. Nyt tullaan paikkaan, joka lienee virallinen reitin lähtöpaikka. Rannassa on jykevä laituri, johon voi rantautua vähän isommallakin paatilla. Soutuveneellä voi toki tulla tännekin, matkaa lienee vajaa kilometri lähtöpaikalta.

Täällä on selkeä infotaulu, jossa kerrotaan niin Hytermästä kuin ympäröivästä Puruvedestäkin, joka tunnetaan kirkkaudestaan ja hyvästä veden laadustaan.

Kuvasin tässä myös reittikartan. Olimme aloittaneet kävelyn siis itäisimmästä pisteestä, jossa on nähtävyysmerkki. Reitti on varmaan luonnollista kävellä myötäpäivään, näin nuolet tuntuivat johdattavan meitä. Reitin eteläisempi osa kulkee suurimmaksi osaksi rannan tuntumassa, pohjoisemmalla puolella kuljetaan keskemmällä saarta, harjujen laella.

Infotaulun mukaan Romu-Heikin rakennuksista näyttävin on päreillä päällystetty aitta, jonka hän oli muuttanut metsämuseoksi.

Reitti jatkuu kohti länttä. Saavutaan tuulimyllylle, joka näyttää tuliterältä. Muistelin lukeneeni uutisen sen kunnostuksesta - ja tarkistin sen tätä kirjoittaessani. Tuulimylly oli vuosia kaadettuna, kunnes se viime vuonna (eli 2022) korjattiin ja maalattiin. Runko ja koneisto ovat alkuperäiset.

Tällä eteläisemmälläkin reittiosuudella kipaistaan kerran harjun laella. Kymmenisen metriä korkean mäen laella on yksi Hytermän monista kivirakennelmista, jota voi käyttää taukopaikkana. Me emme vielä istahtaneet kahvitauolle vaan jatkoimme hetken matkaa.

Polku kulkee vielä muutaman sata metriä saaren etelärannassa ja kääntyy sitten 180 asteen mutkan takaisin kohti itää. Tässä kohdassa kannattaa kuitenkin ottaa muutama askel eteenpäin ja käväistä pieni pistoreitti Laviasaareen. Siellä sijaitsee pieni hautausmaa, johon Heikki Häyrynen on haudattu, kuten myös puolisonsa Lilli. Hautausmaan aitojen ulkopuolella on myös pariskunnan koirien hauta.

Laviasaareen vie sympaattinen kivistä rakennettu pengersilta.

Palasimme reitille, joka nyt siis nousee harjujen laelle. Kiviä oli taas käytetty - niistä oli rakennettu ainakin yhdet kulkua helpottavat portaat.

Harjun laella ollaan tämän reitin korkeimmassa kohdassa. Kirkas Puruveden vesi siintelee parikymmentä metriä alempana.

Kaksi kilometriä kävelyä takana. Harjulta löytyi lisää istuskelupaikkoja. Nyt istahdimme mekin jo tähän kiviselle penkille, oli kahvin ja eväsleivän aika. Samalla kuuntelin, oliko tämän kesän linnunlauluaika jo ohi. Muutama peippo sentään lauleli ja kuuluipa jossain vielä metsäkirvinenkin.

Kierros alkoi olla loppusuoralla. Tässä ohitetaan saaren suurin lampi, Suutarilampi.

Ja lopuksi harjureitti johtaa tietysti takaisin Työn muistomerkille. Harjulta laskeudutaan melko jyrkästi muistomerkin luo.

Palasimme rantaan veneen luo. Tällä välin paikalle oli saapunut jo toinenkin vuokravene (niitä on kaiken kaikkiaan kolme). Kierroksen pituudeksi tuli noin kaksi ja puoli kilometriä, aikaa käytimme tunnin ja vartin. Siihen sisältyi vartin evästauko. Rauhallista oli, mutta muutama muukin kävelijä reitillä näkyi. Laiturissa oli yksi moottorivene ja lisäksi siis ainakin toinen vuokravene oli saareen soudettu.

Kivan harjureitin vaativuus on keskitasoa. Nousut ovat jyrkähköjä, mutta lyhyitä. Mitään hankalaa kohtaa ei reitillä mielestäni ollut - jos ei nyt harjulta muistomerkille laskeutuminen aivan lopussa, siihen olisi voitu tarvita lisää portaita.

Hytermä oli erinomainen kesäretken kohde! Soutuveneen vuokraamisesta polun kävelyyn ja rakennusten ihmettelyyn - kaikki tuntui elämykselliseltä. Suosittelen!

Venerannan sijainti:N=6865381.224, E=626059.692 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.900110, GEO:lon=29.399292

Työn muistomerkin sijainti: N=6865903.134, E=625574.065 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.904988, GEO:lon=29.390389

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Hakin kierros
Kokonharjun polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle