Haukvuoren lenkki Lappeenrannassa

Päivämäärä: 12.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 422
Reitin pituus: 8,4 km
Kohokohdat: Mukava kangasmaasto (ja myös muuta vaihtelevaa metsää), Haukvuori laavuineen
Parkkipaikka: Myllymäen laskettelukeskuksen pysäköintipaikka, Myllymäentie 83. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Virallisella sivulla suositellaan vettä pitäviä jalkineita. Lisää asiasta tekstissä.
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Ajelin taas kerran kohti pääkaupunkiseutua ja päätin kävellä yhden reitin heinäkuisessa auringonpaisteessa. Sää oli mukava, noin 21-22 lämpöastetta. Valitsin kohteeksi Joutsenon ja siellä sijaitsevan Haukvuoren lenkin. Hieman sekoilin parkkipaikan eli Myllymäen laskettelukeskuksen löytämisessä - kurvasin pienelle hiekkatielle laskettelurinteen juurelle ja ihmettelin opasteiden puuttumista. Lopulta sain selvitettyä, että reitti alkaa mäen päältä ja sieltähän se oikea Myllymäentiekin löytyi. Opasteet vievät kyllä kohti laskettelukeskusta, seuraa siis niitä.

Ihan helppoa ei myöskään ollut lähtöpisteen löytyminen "parkkipaikan laidalta", kuten olin outdooractive-sivulta lukenut. Lähtösuunta on ilmeisesti sama kuin hiihtoreiteillä ja lähtöopaste löytyy parkkipaikan etukulmasta eli pysäköintiin kannattaa kääntyä heti ensimmäisen opasteen kohdalta. Haukvuorelle opaste kertoo matkaa olevan 3,6 km.

Alkumatka kuljetaan pururataa pitkin.

Varsinainen ympyräreitti alkaa noin 250 metrin kävelyn jälkeen. Reitti oli nettisivun mukaan kierrettävä myötäpäivään, joten lähdin vasemmalle - kyltti kertoi suuntana olevan "Vesikkolan maja". Matka jatkuu mukavassa kangasmaastossa melko kapeaa polkua pitkin. Sinisiä reittimerkintöjä oli täällä riittävästi.

Alkumatkalla kuvasin tämän ruusuruohon kukinnon, jossa oli ötököiden kokous. Hoikkakukkajääriä lienevät.

Reitillä oli muutakin kuin kangasmaastoa. Kilometrin kohdalla ympäröivä metsä oli selvästi rehevämpää ja aluskasvillisuudessa oli jo muutakin kuin mustikkaa ja puolukkaa, metsätyyppi saattoi olla vaikkapa tuore kangas. Välillä kuljettiin myös rehevässä korpimetsässä.

Reitin varrella oli muutamia polkujen risteyksiä. Reittimerkinnät opastivat kääntymään oikeaan suuntaan.

Noin puolentoista kilometrin kohdalla ylitettiin erikoinen puuton vyöhyke, jota ensin mietin hiihtoladun pohjaksi. Olisikohan kyseessä kuitenkin kaasulinja.

Polku kapenee, mutta on edelleen hyvin merkitty. Epäselviä kohtia ei täällä alkumatkalla ollut, pysyin hyvin reitillä.

Kahden ja puolen kilometrin kävelyn jälkeen saavuin metsästysmajalle, jonka totesin olevan kylteissä mainittu Vesikkolan maja. Pihalla oleva katos lienee retkeilijöiden vapaassa käytössä. Itse en halunnut pitää vielä taukoa, joten etsin seuraavaa reittimerkintää. Sepä ei ollutkaan ihan helppoa. Olin kuitenkin katsonut karttaa (Karttaselain-sovellukselle taas mainos, pystyin hyvin seuraamaan reittiä siellä) ja todennut, että reitti kääntyisi tässä ohi kulkevalle hiekkatielle, Haukkavuorentielle. Käännyin siis oikealle ja lähdin kulkemaan tietä pitkin kohti länttä.

Hiekkatieosuus oli yllättävänkin pitkä, hieman yli kilometrin. Ja tässä olikin toinen vaikea paikka. Reitin varrella oli sinisiä maalimerkkejä tien laidalla olevissa puissa. Alla olevan maalimerkkikuvan jälkeen kävelin yhä hiekkatietä ja vilkaisin Karttaselain-sovellusta. Olin pudonnut reitiltä! Palasin takaisin tähän mutkaan ja totesin, että tämä maalimerkki olikin ojan toisella puolella ja kertoi siitä, että polku lähti tässä pois hiekkatieltä ja jatkui ojan takana. Ylimääräisiä metrejä tuli kuitenkin vain satakunta.

Kävelin taas metsäpolkua pitkin - ja yhtäkkiä tuli auto vastaan. No, ei tietenkään polulla. Polkuosuus tässä oli vain sadan metrin mittainen, sen jälkeen siirryttiin jälleen kapealle metsätielle - täällä näköjään saattoi ajella myös autolla (jossa oli vähän korkeampi maavara). Risteyksessä ympyräreitti kääntyy kohti Myllymäkeä, mutta Haukvuoren lenkkiin kuuluu ilman muuta pistoreitti Haukvuorelle.

Kapeahko metsätie alkaa nousta mäkeä ylös. Hetken kuluttua erotaan metsätiestä ja lähdetään taas kapeammalle polulle. Tässä on pieni katos, josta voi ottaa polttopuita mukaan laavulle.

Kappas! Tämä ei ollutkaan vielä Haukvuori. Oltiinkin mäellä, jonka nimi on osuvasti Välivuori. Reitti laskeutuu kosteahkoon laaksoon. Taustalla näkyy puiden takana Haukvuoren siluetti.

Laaksosta noustaan Haukvuorelle, nousua lienee noin nelisenkymmentä metriä. Reitti on aluksi jyrkähkö, mutta loppumatka sujuu huomattavasti leppoisammin. Laavulle saavuin kuitenkin selkä märkänä, sen verran hikeä pukkasi nousussa. Nyt oli mukava ottaa reppu selästä ja pitää kahvi-, vesi- ja eväsleipätauko. Kävelyä oli takana noin 4,5 km.

Haukvuorelta on rajoitettu maisema kohti länttä. Jonkinlainen hiekanottopaikka tai muu louhos/kaivos/tehdas pilkottaa puiden takana luoteen suunnassa.

Tauon jälkeen palailin ympyräreitille. Se lähtee kulkemaan kohti pohjoista ja Myllymäkeä sorastettua metsätietä pitkin.

Metsätie päättyy. Karttaan on merkitty Hauksuo, ilmeisesti kuljetaan sen laidalla jonkin matkaa. Seuraavalla kilometrillä on melko paljon kosteita kohtia. Alla olevassa kuvassa polku on painanteessa, joka oli kurainen ja märkä. Kosteat paikat pystyi kiertämään helposti. En sitä yleensä suosittele, mielestäni polkuja ei tulisi leventää ja siirtää uusiin paikkoihin - mieluummin suosittelisin oikeita jalkineita. Näin heinäkuussa täällä ei kuitenkaan tarvinnut ottaa montaakaan askelta metsän puolelle. Toukokuussa tai syksyllä suosittelisin ehdottomasti vedenpitävää jalkaan!

Minulla alkoi olla seitsemän kilometriä jo kävelyä takana. Täällä oli taas risteys, jossa oli hieman huononlaisesti opasteita. Katsoin Karttaselaimesta, että tässä polku tekee 90 asteen mutkan ja siirryin kapeahkolle hiekkatielle. Samalla loppui kellosta akku ja matkamittaukseni seisahtui. Napsautin vuorostaan puhelimesta matkaa mittaavan sovelluksen päälle. Hetken päästä reitti ylittää tien - tässä oli selkeä opaste, reitti jatkuu suoraan kohti Kurkikangasta.

Kurkikangas oli yksi reitin mukavimmista kävelyosuuksista. Valoisaa mäntykangasta ja leveä metsäpolku tai -tie monen sadan metrin matkan ajan.

Sitten 90 asteen mutka oikealle ja matalaan taimikkoon. Takana näkyy jo Myllymäki ja laskettelukeskuksen rakennelmat. Aika lähellä reitin loppumista ollaan.

Pian kurvataankin jo pururadalle. Ympyräkierros päättyy ja viimeiset parisataa metriä noustaan mäkeä ylös kohti Myllymäen huippua. Nousin ylös sitä samaa "vaativaa laskua", jolla reitti alkoi. Mäen päällä napsautin puhelimesta matkamittauksen kiinni ja suoritin yhteenlaskua. 7 kilometriä kellon mittaamaa matkaa ja 1,5 kilometriä lisää kännykästä. Siihen sisältyi noin sadan metrin harhailu. Oikea matka lienee jonkin verran yli kahdeksan kilometriä. Aikaa käytin kaksi tuntia ja vartin. En tavannut ainuttakaan ihmistä kävelyni aikana - ja näin vain yhden auton hiekkatieosuuksista huolimatta. Rauhallista siis oli!

Mielestäni Haukvuoren lenkki oli melko vaativa. Korkeuseroja on jonkin verran ja parissa nousussa oli melkoisesti jyrkkyysastetta. Polku oli suurimmaksi osaksi hyväkuntoinen ja leveä, mutta kapeita ja hieman ehkä hankaliakin paikkoja oli muutamassa kohdassa. Kapeimmissa kohdissa (esim. nuorissa mäntytaimikoissa) polulla oli mahdotonta kävellä raapimatta käsiään männyn oksiin. Ehkä pientä raivaushommaa olisi jo hyvä tehdä, jotta kävely olisi mukavampaa. Joka tapauksessa nautin kävelystä melko paljon - erityisesti mukavien mäntykankaiden mutta myös vaihtelevien metsätyyppien takia. Haukvuoren taukopaikkakin on sopivasti puolessa välissä.

Sijainti: N=6776454.498, E=585870.645 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.113360, GEO:lon=28.5935414

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ukonmäen luontopolku
Lammassaaren luontopolku
Hämmäauteensuo

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle