Vaisakon luontopolku Salossa

Päivämäärä: 15.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 423
Reitin pituus: 4,5 km
Kohokohdat: Upea lehtoluonto
Parkkipaikka: Palttatie 24, tilaa noin 10 autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Kesällä reitti oli kuiva, mutta rehevä luonto työntyi myös polulle ja pitkospuille. Nokkosten takia ainakin pitkät lahkeet suositeltavat.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Salossa sijaitseva Vaisakon luonnonsuojelualue oli saanut tuttaviltani hyviä arvosteluja - sen lehtomaisemia oli kehuttu tosi komeiksi. Siksi päätin lähteä muutaman ystävän kanssa retkelle Salon suuntaan ja käydä samalla tutustumassa Vaisakkoon. Heinäkuinen lauantai oli juuri sopiva kävelyretkelle, lämpöä oli parikymmentä astetta ja päivä puolipilvinen. Löysimme Vaisakon parkkipaikan Palttatieltä helposti, sinne on selkeät opasteet Lehtiniementieltä. Lähtöpaikalla on viitta kohti Vaisakkoa ja pieni infotaulu. Sen mukaan luonnonsuojelualue on perustettu tänne vuonna 1985.

Infotaulusta voi katsoa myös reittikartan. Reitti koostuu noin puolentoista kilometrin janareitistä ja noin kilometrin ympyräreitistä.

Leveähkö polku on alkumatkalla sorastettu. Täällä lähdetään kulkemaan pellon laitaa kohti Halikonlahtea. Reittiä on tässä helppo kulkea – ja seurata, vaikka alkumatkalla ei ole varsinaisia reittimerkintöjä.

Noin puolen kilometrin kohdalla on lähde. Otin kauhaan vähän lähdevettä – mutta vesi ei kuitenkaan näyttänyt niin puhtaalta, että olisin uskaltanut sitä maistaa.

Polku kapenee lähteen jälkeen. Täällä on ensimmäinen pitkospuuosuus. Reitin luonto on todellakin niin rehevää, että polku melkeinpä häviää kasvillisuuden väliin.

Tätä kirjoittaessani totesin, että esim. visitsalo.fi -sivulla kerrotaan reitin pituuden olevan 4,3 km, josta luontopolun pituus on 2,5 km. Luontopolun aloituspiste lienee tässä paikassa, vajaan kilometrin kohdalla.

Tässä on reitin ensimmäinen luontotaulu, jonka aiheena on käävät.

Myös reittimerkinnät alkavat samalta kohdalta. Luontopolku on merkitty oransseilla vinoneliöillä.

Vaisakon kukkaloisto saattaisi olla parhaimmillaan touko-kesäkuussa. Taulu kertoo myös, että täällä pyritään edistämään kukkaloistoa muun muassa kuusia poistamalla.

Reitti kulkee jonkin matkaa laaksossa, joka on aiemmin ollut niittyä. Siihen on istutettu koivua vuonna 1971. Lisäksi Metsähallitus testaa täällä tapoja suosia jaloja lehtipuita. Niitä tuntuikin riittävän – erityisesti tammia.

Puolentoista kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan ympyräreitin alkuun. Kiertosuuntaa ei ole määritelty. Päätimme kurvata vasemmalle ja kiertää ympyrän myötäpäivään. Reitti nousee kuvan vasemmassa reunassa näkyviä portaita pitkin pienelle mäelle.

Tämä taisi olla suosikkitauluni reitin varrella. Siinä on hauska aloitus: ”Ei ole helppoa olla tammi.” Tammi vaatii sopivaa ilmastoa ja sopivaa maaperää – puhumattakaan sopivista kosteusolosuhteista. Vaisakossa on suuri määrä parisataa vuotta vanhoja tammia, jotka kasvavat edelleen.

Reitin varrella voi juuri ja juuri huomata vanhan rakennuksen perustuksia. Ne ovat kyllä jääneet rehevän luonnon alle jo piiloon. Vaisakon torpassa on asuttu 1700-luvulta aina vuoteen 1959. Se on kuulunut Wiurilan kartanolle ja myöhemmin Vuorentaan kartanolle.

Tämä tammi, aivan entisen torpan läheisyydessä, on luultavasti tämän reitin suurin yksilö.

Odottelin jonkinlaista taukopaikkaa. Torpan kieppeillä merkityltä polulta olisi mennyt pieni pisto kalliolle – ja jälkeenpäin totesin, että ainakin Jonna mainitsi sen eväspaikkana Retkipaikan tekstissään. Minä tutkin jälleen kerran Karttaselain-sovellusta ja totesin, että reitti kulkisi vielä lähemmäksi rantaa. Ehkä siellä olisi taukopaikka. Ei, reitti saapuu korkeaan rantaruovikkoon, tämän lähemmäksi merta emme päässeet. Vielä on mainittava, että näillä seuduin kuulimme hyvin Vuohensaaren uimarannalta kantautuvat lasten äänet – ranta on noin sadan metrin päässä lahden toisella puolella. Kävin siellä vuotta aiemmin Vuohensaaren luontopolkua kävellessäni.

Alla oleva kuva on otettu samoilla tienoilla, rantaruovikon läheisyydessä. Kävelin ensimmäisenä ja yritin potkia pitkoksille taipuvia nokkosia pois edestä. Pääsimme kulkemaan ilman nokkosen ”puremia”.

Jostain syystä seuraava polun osa – ympyräreitin viimeiset sadat metrit olivat mielestäni mielenkiintoisimmat. Täällä oli paljon järeitä jalopuita ja myös paljon kaatuneita puita – ja ehkä juuri siksi hyvin monimuotoista luontoa, jossa riitti ihmeteltävää.

Ystävät kyselivät minulta, mikä on tämä maiseman ruskeaksi muuttava kääpä. En tiennyt vastausta ja sanoin selvittäväni sen retken jälkeen. En saanut kuvahaulla itse asiaa selvitettyä, mutta ystäväni Virpi tarkisti asian kirjasta ja tarjosi lattakääpää. Kyllä, siitä on mielestäni kyse. Kiitos avusta!

Ympyräreitti päättyi. Marssimme pikku hiljaa takaisin kohti parkkipaikkaa. Saatoin mutista yhtä vakiohokemaani: ”Ei ole niin lyhyttä luontopolkua, etteikö siellä pitäisi olla edes yksi istuskelupaikka.” Reitin varrella ei tosiaan ollut yhtään ainoaa penkkiä.

Palailimme parkkipaikalle ja pidimme kahvi- ja evästauon autoon nojaillen. Kierroksen pituudeksi mittasin 4,5 km ja aikaa käytimme noin puolitoista tuntia. Se ei siis sisältänyt evästaukoa. Muita kävelijöitä emme myöskään täällä nähneet.

Reitti on helpohko. Korkeuserot eivät ole suuria eikä reitillä ole hankalia kohtia – toki puiden juuria on polulla jonkin verran. Taukopaikan puuttuminen voi tehdä kävelystä suorittamista, kivaa taukopaikkaa ei tosiaan meidän reitillemme osunut. Paikka on kuitenkin hieno ja erikoinen - lehtoluonto on hurmaavaa ja uskoisin, että touko-kesäkuussa tämä paikka on parhaimmillaan! Muista, että Vaisakko on luonnonsuojelualuetta, kohtele luontoa kunnioittavasti!

Sijainti:  N=6698524.451, E=281136.177 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.363860, GEO:lon=23.030928

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa:
@luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Vuohensaaren luontopolku
Halikonlahden esteetön polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle