Uittomiehenlenkki Evijärvellä

Päivämäärä: 25.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 428
Reitin pituus: 4,2 km
Kohokohdat: Suomaisemat, hauska taukopaikka puolessa välissä, kaksi katselulavaa, Uittomiesperinnealue.
Parkkipaikka: Uittomiehentie 35, tilaa noin 10 autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Pohjanmaan reissun toinen päivä. Päätin tutustua Evijärvellä sijaitsevaan Uittomiehenlenkkiin. Auton navigaattori ei tunnistanut Uittomiehentietä, joka oli reitin lähtöpaikka, Jälkeen päin tuumin, että tie on saattanut vaihtaa nimeä silloin, kun luontopolku tänne avattiin - auton navigaattorissa tien nimi näytti luultavasti olevan Jokisaari. Naputtelin kuitenkin nyt osoitteeksi Kaustisentie 290, joka oli aika lähellä risteystä, josta Uittomiehentielle sitten käännyttiin. Parkkipaikka ja reitin lähtöpaikka löytyivät helposti. Reitin lähtöpisteessä on opastaulu karttoineen.

Kartta vielä tarkempana versiona. Reitille startataan sen eteläisimmästä pisteestä, puolivälin krouvi on pohjoisimmassa paikassa ja siellä on myös reitin taukopaikka laavuineen ja näkötorneineen.

Matkaan! Reitti on melko hyvin merkitty, maalimerkinnät ovat haalean keltaisia tai kellanvihreitä.

Katsoin ensimmäisiä metrejä ja mietin vielä jalkinevalintaa. Tässä oli nimittäin hieman mutaista - ja muutenkin kosteaa, kun ensimmäisen pienen heinikon läpi kävelin.

Mutta nyt on myönnettävä: täällä pärjäsi erinomaisesti ilman vedenpitäviä kenkiä. Pitkokset alkavat heti muutaman kymmenen metrin jälkeen ja niitä riittää. Kun ei kävellä pitkoksilla, kävellään melko leveillä metsäpoluilla. Kyltti kertoo laavulle olevan matkaa 1,8 km.

Noin puoli kilometriä pitkospuita (Rääshaannevalla, se on tämän suon nimi kartan mukaan), sen jälkeen vuorossa on reitin ensimmäinen metsäsaareke. Näin myös heti alkumatkasta vuoden ensimmäiset lakat. Söin muutaman, mutta niin paljoa niitä ei ollut, että olisin voinut niitä mukaan kerätä.

Metsäsaarekkeella reitti oli leveä ja pehmeä. Penkkejä oli reitin varrella useita. Kuvassa saattaa näkyä myös kellertävä reittimerkintä, puussa reitin vasemmalla puolella (mutkan loppupuolella).

Kilometrin kohdalla suo-osuus loppuu ja kävellään vähän aikaa vähän kiinteämmällä maalla, Nöörpakankankaalla. Leveähkö reitti vaikutti ehkä olevan myös moottorikelkkailureittiä opasteista päätellen. Reittimerkintä näkyy taas polun oikealla puolella männyssä. Huomasin merkinnän ja aukean reunassa olevat pitkospuut ja jatkoin tästä suoraan (enkä vasemmalle).

Pitkospuihin oli merkitty talkoolaisten nimmareita, useammassakin paikassa. Netissä tosiaan kerrottiin, että reitti valmistui vuonna 2020 ja talkootunteja täällä on kertynyt yli 500.

Polku oli tällä seudulla paikoin vähän kivikkoinen, mutta ei silti kovin hidaskulkuinen. Ja taas oli tarjolla penkkejä istuskelua varten.

Taukopaikka tuli vastaan 1,8 kilometrin kohdalla. Ensimmäinen näkemäni rakennus oli tämä niliaitta.

Mikä on niliaitta? Joillain reiteillä se varmaan kerrottaisiin paikalla olevassa infotaulussa. Täällä tolpassa oleva kyltti hoitaa asian näin.

Jatketaanpa vielä niliaitasta. Googlen teksti on tässä: "Niliaitta, nili eli patsasaitta on korkean pylvään päähän rakennettu pienehkö varastorakennus. Niitä on käytetty ruuan ja varusteiden säilyttämiseen. Poikkeuksellinen rakenne ja toteutustapa ovat seurausta halusta estää eläimiä pääsemästä käsiksi varastoituun ruokaan."

Niliaitan vieressä on myös näkötorni tai ehkä mieluummin katselulava, josta avautuu jonkun verran maisemaa läheiselle suolle. Täällä on laavu ja vielä erillinen tulipaikka, jonka tienoilta alla oleva kuva on otettu (samoin blogin pääkuva). Lisäksi puusta veistetty metsätyöläinen yrittää sahata pölliä poikki. Istahdin tauolle katselemaan metsätyöläisen hommia.

Tauon jälkeen matka jatkui. Vielä hetken matkaa kuljetaan leveällä metsäpolulla, sen jälkeen siirrytään taas soiden ja metsäsaarekkeiden mosaiikkiin. Tällä kertaa suon nimi on Vilvistinneva.

Noin kolmen ja puolen kilometrin kohdalla reitti ylittää ojan hienoa siltaa pitkin ja ylittää heti perään myös tien. Täällä on toinen katselulava.

Lavalta on näkymä Evijärven rehevään ja ruovikkoiseen Jokisuunlahteen, joka lienee myös luonnonsuojelualuetta. Kuulin lavalle ruokokerttusen ääntä - muuten heinäkuussa ei lintuja ihmeemmin voinut bongata. Paikka on varmasti keväisin mielenkiintoinen. Lavalle näkyi myös vastarannalla oleva Valmosannevan lintutorni.

Reitti jatkuu lavalta rannan suuntaisesti kohti etelää. Tässä kuljetaan pururadalla - eli haketetulla polulla suopursujen keskellä.

Pururadan loputtua ollaan lahden pohjukassa - tässä pääsee melko lähelle vettä ja voi hyvin vilkaista vielä järvelle päin.

Hetken päästä saavuin Uittomiehentielle ja näin parkkipaikan ja auton vasemmalla. Halusin kuitenkin kurvata oikealle ja käväistä Pohjanmaan Järviseudun Uittomieskämpän pihalla. Täällä toimii myös kahvila, joka oli valitettavasti avoinna keskiviikosta sunnuntaihin (olin paikalla tiistaina, hiljaista oli täälläkin). Täällä on myös opastaulu, joka kertoo paikan historiasta. Evijärvi on ollut keskeinen paikka uittotukkien koontipaikkana - täältä on kuljetettu miljoonia tukkeja Ähtävänjokea pitkin Pietarsaareen sahalle.

Muistelin lukeneeni, että täällä voisi harjoitella tukkilaistaitoja. Ulkorakennuksen seinässä on kartta, johon harjoituspaikat on merkitty. Niitä näytti olevan paljon.

Löysin helposti tukkisuman (jossa voisi harjoitella sumajuoksua) sekä pitkän juoksupuomin. Hetken jopa mietin, kokeilisinko käväistä tukkisuman päällä, mutta arvelin, ettei se kuitenkaan olisi turvallista. Muita harjoittelupaikkoja oli vaikeaa havaita, ne vaikuttivat olevan vähän käytettyjä ja ruohikon seassa.

Olin napsauttanut matkamittauksen hetkeksi pois päältä kävellessäni Uittomieskämpälle. Palasin takaisin risteyksen ja kävelin parkkipaikalle. Matkamittauksen tulos oli noin 4,2 km ja aikamittauksen tulos tunti ja kaksikymmentä minuuttia. En tavannut muita kävelijöitä. Parkkipaikalle oli tosin tullut pari autoa retkeni aikana, ehkäpä joku oli lähtenyt polulle jälkeeni.

Uittomiehenlenkki on helpohko. Korkeuseroa on vähän (kymmenkunta metriä), ei jyrkkiä mäkiä. Vain muutama kivikkoinen kohta. Evijärven kunnalle plussaa tällaisen reitin toteuttamisesta - rakenteet olivat hyvät ja taukopaikkoja oli riittävästi. Olisin mielelläni lukenut vielä jonkin verran lisää tietoa vaikkapa paikannimistä kuten Rääshaanneva ja Nöörpakankangas, ne kun olivat Savon kasvatille eksoottisia.

Sijainti: N=7031311.541, E=325883.561 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63.367872, GEO:lon=23.517510

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Sulkaharjun luontopolku
Korpinkierros, Kauhava

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle