Tiilikkajärven reitit (Uiton kierto ja Aution kierto) Rautavaaralla

Päivämäärä: 23.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 405
Reitin pituus: 13 km (Uiton kierto, Aution kierto ja piipahdus Venäjänhiekalla)
Kohokohdat: Upeat suot, komeat sillat, Venäjänhiekan ranta
Parkkipaikka: Sammakkotammen tilava noin 20 auton parkkipaikka, Valtimontie 1095. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Todella hyvät
Varusteet/jalkineet: Paljon suomaisemaa, jossa saappaat olivat hyödylliset. Harjumaisemassa toisaalta aika kuivaa. Valitsisin kuitenkin vedenpitävää.
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

Parin vuoden ajan olen jo tuuminut, että voisin ottaa tavoitteeksi käydä kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Jos nyt olen oikein laskenut, niin tämän vuoden alussa oli vielä viisi kansallispuistoa käymättä. No, nyt on sitten neljä! Tiilikkajärvelle ajelin toukokuisella lomaviikollani Lapinlahdella asuvan kaverin kanssa. Olimme paikalla aamupäivällä, parkkipaikalla oli jo muutama auto. Reiteillä ei kuitenkaan varmasti olisi ruuhkaa. Auto parkkiin, reput selkään ja ihan ensiksi kohti Sammakkotammen lähtö- ja taukopaikan opastauluja. Vielä huomio kuvasta: luin vasta tätä kirjoittaessani, että Tiilikkajärven kansallispuiston tunnuksessa on kruunu ja risti - samanlaisina kuin ne on piirretty Täyssinän rauhan rajakiveen, joka on täällä reittien varrella.

Sammakkotammen katoksessa oli suuri määrä opastauluja. Yksi opastauluista alarivissä kertoo Tiilikanautiosta, joka sijaitsee siis Aution kierto -nimisen reitin varrella. Tila on asutettu Isovihan aikaan eli 1700-luvulla ja sen tunnetuin asukas on Olli Tiainen, joka johti voitokasta sissiryhmää Suomen Sodassa 1808-1809. Palaamme aiheeseen!

Olen ottanut kuvan reittikartasta niin, että Sammakkotammi ei aivan näy kuvan alareunassa. Uiton kierto on noin seitsemän kilometrin kierros, merkitty karttaan oranssilla, Aution kierto vihreällä. Tarkoituksemme oli kiertää nämä kaksi kierrosta ja käväistä sen lisäksi Venäjänhiekalla, joka kuuluu vain 18 kilometrin Tiilikan kiertoon.

Reitin voisi aloittaa vasemmalle myötäpäivään, tällöin lähdettäisiin tätä siltaa pitkin.

Sammakkotammen tulipaikan kylteissä ja luontoon.fi -sivuston kuvauksessa Uiton kierto on merkitty samaan suuntaan, vasemmalle. Myötäpäivään. En oikein osaa sanoa, miksi minun jalkani veivät minut oikealle.

Näin kuitenkin kävi. Starttailimme siis Uiton kiertoa vastapäivään. Oranssit reittimerkit näkyvät tässäkin heti ensimmäisissä puissa. Vastapäivään kierrettäessä reitti alkaa pitkospuuosuudella. (Reitti on helppo kiertää myös vastapäivään. Vaikka lähdin jostain syystä väärään suuntaan, siitä ei koitunut mitään ongelmaa missään vaiheessa.)

Pitkoksia saa täällä kävellä metri- jos ei kilometrikaupalla. Eipä siinä mitään, minusta pitkoksia on todella mukava kävellä. Vaikka pitkokset ovat täällä hieman kuluneita ja vaikka sää oli ollut epävakainen ja pitkokset olivat tässä kohtalaisen kosteat, eivät ne kuitenkaan olleet liukkaita. Seurasimme säätiedotusta ja olimme siinä uskossa, että aamun pahimmat sateet olisivat nyt ohi. Kuvastakin näkee, että melko tummia pilviä oli lähistöllä.

Alkumatkallamme suo-osuudet ja pienet metsäsaarekkeet vuorottelivat. Suolla on pieniä lampia ja kosteikkoja, siksi täällä kuului varmasti esimerkiksi valkoviklon ääntä monessa paikassa. Näin myös pikkulokin - se oli minulle aiemmin melko tuntematon laji, nyt bongasin sen jo toisen kerran samana keväänä. Ja täällä näin sen monta kertaa. Taisin juuri vähän aikaa sitten kirjoitella blogiin siitä, miten lintujen äänet tuovat usein jotain mieleen. Pikkulokin ääni kuulostaa mielestäni vinkulelulta.

Pienellä metsäsaarekkeella oli suon laidassa myös penkki, jossa olisi voinut pitää taukoa. Me päätimme jatkaa reittiä Uiton kämpälle asti.

Muutamassa kohdassa pitkospuita oltiin selvästi uusimassa. Vanhat pitkospuut olivat kuljettavissa, uudet eivät olleet vielä ihan valmiina, mutta niitäkin pitkin saattoi kävellä.

Suo-osuuksia riitti yli kahden kilometrin matkalle. Sen jälkeen käveltiin kauniissa ja valoisassa mäntymetsässä.

Kolme ja puoli kilometriä takana. Saavuimme Itkonjoen ylittävälle sillalle ja heti sen jälkeen Uiton kämpälle, jota voi vuokratakin. Tässä oli nuotiopaikka, jossa päätimme juoda kupilliset kahvia.

Olimme jatkamassa tästä toiselle ympyräreitille, Aution kierrolle. Siksi päätimme pitää seuraavan tauon tässä samassa paikassa kolmen kilometrin kävelyn jälkeen. Reitti lähtee Uiton kämpän länsipuolelta (eli vasemmalta puolelta täältä tulipaikalta katsoen). Aution kierron reittimerkinnät olivat nekin oransseja maalimerkkejä.

Täälläkin kuljettiin pitkospuilla. Tiilikkajärvi on melko lähellä reittiä, mutta aivan rantaan ei tässäkään mennä (kuten ei Uiton kierron itäisellä osuudellakaan).

Aution kierto on saanut nimensä Tiilikanautiosta, josta mainitsin jo blogin alussa. 1700-luvulla perustettuun tilaan liittyy tarinoita, jotka saattavat olla tarua tai totta. Yhden mukaan paikan on raivannut ja rakentanut Hemming Tiainen, joka olisi paennut Pohjanmaalta tänne miestapon vuoksi. Toisen mukaan paikalle muutti ensimmäisenä Hemmingin isä Antti, joka piileskeli täällä tekemänsä murhan vuoksi. Oli miten oli, täällä syntynyt Olli (Hemmingin poika) Tiainen harjoitti menestyksellä sissisotaa venäläisiä vastaan Suomen sodassa ja on siis kuuluisin täällä asunut henkilö.

Pidimme hetken sadetta rakennuksen sisällä. Hetken aikaa satoi aika reippaasti. Tässä ollaan jo tulossa ulos.

Sateen helpotettua jatkoimme matkaa. Aution kierto kääntyy Tiilikanautiosta itää kohti eli pois Tiilikkajärvestä. Tässä oli valtavan pitkä pitkospuusuora. Olisiko tämä jopa pisin suoraan jatkuva pitkospuuosuus, jota olen kävellytkään! Pituutta tällä suoralla taitaa olla noin kilometri.

Pitkospuiden loppupuolella oli myös hauskat puuhahmot Miina ja Tiina. Ne ovat blogin pääkuvassa. En tiedä, miksi toisella on hyvä ja toisella huono tunnelma, sitä tarina ei valitettavasti kerro.

Pitkospuuosuuden jälkeen kävellään hetki metsäpolulla. Hetken päästä 90 asteen mutka kohti lounasta (ja Uiton kämppää).

Taas on vuorossa melko pitkä pitkospuuosuus, sekin lähes viivasuora. Keskustelimme kaverin kanssa suolla kasvavista kasveista. Suokukka ja vaivero taisivat olla ne, jotka kukkivat tähän aikaan vuodesta. Tässä vaiveron valkoiset kukat ja taustalla näkyvät pitkokset.

Aution kierto päättyi, se oli jotakuinkin 3,4 km kuten luontoon.fi -sivulla oli ilmoitettukin. Palailimme Uiton kämpälle. Nyt oli aikaa paistaa makkarat. Polttopuita oli hyvin tarjolla.

Ylitimme Itkonjoen ja kurvasimme nyt T-risteyksestä vuorostaan oikealle. Tässä piti heti parinsadan metrin jälkeen ylittää vielä toinenkin silta. Se on Tiilikkajärven ja Autiojärven välisen lyhyen joen ylitys. Komea silta tässäkin.

Jos olisimme jatkaneet Uiton kiertoa suoraan kohti Sammakkotammea, olisimme kääntyneet sillan jälkeen vasemmalle eli etelään. Me halusimme kuitenkin kävellä vielä noin 300 metriä Venäjänhiekalle pohjoiseen. Komea on paikka. Olisiko tämä yksi Suomen hienoimmista hiekkarannoista? Pientä lisämaustetta tuo vielä se, ettei tähän voi ajaa autolla viereen. Sammakkotammesta on yli kolme kilometriä kävelyä tälle upealle paikalle.

Venäjänhiekallakin on hyvä taukomahdollisuus tulipaikkoineen ja piknikpöytineen. Paikka oli tänään rauhallinen. Emme olleet vieläkään nähneet muita retkeilijöitä koko kävelyllä. Ja matkaa oli takana jo yli 8 kilometriä.

Emmekä kääntyneet vieläkään takaisin vaan käväisimme vielä Kalmoniemessä, josta Tiilikan kierto jatkuisi ylitysveneellä Pohjoisniemeen. Kartastakin voi katsoa, miten niemi kapenee ja sitten taas levenee. Pohdimme, mahtaisiko aallot lyödä niemen yli kapeimmassa kohdassa. Kovalla tuulella näin varmasti käy. Nyt oli lounaistuuli - kuva on otettu juuri kun käännyimme takaisin kohti etelää. Toisella puolella niemeä on tuulista ja aallokkoa - toisella ihan tyyntä.

Paluu Venäjänhiekan ohi ja takaisin lähelle viimeisintä siltaa. Sammakkotammeen 3,4 km, kertoi opaste. Olimme kävelleet jo 10 kilometriä. Tässä oli reitin hankalin osuus. Polku kulkee melko kivikkoisen harjun päällä melkein kahden kilometrin ajan.

Loppumatkalla on sitten taas helpompaa. Kuljetaan lähellä Sammakkojärven rantaa. Pitkospuuosuudet ja sorastettu polku vuorottelevat. Tässä on helppoa kävellä. Viimeinen kilometri menossa! Ja ihmettä - hieman ennen viimeistä kilometriä tapasimme myös reitin ensimmäiset vastaantulijat, näin taisin vähän ennustaakin. Silti on melko uskomatonta, että saimme kulkea omassa rauhassa melkein koko kierroksen.

Niin saavuimme takaisin Sammakkotammeen. Matkaa kertyi siis hieman yli 13 km ja aikaa käytimme peräti 5 tuntia ja 10 minuuttia. Koko viiden tunnin aikana tapasimme siis kaksi muuta retkeilijää.

Reitit olivat hieman eri vaativuustasoa. Aution kiertoa voisi kyllä sanoa helpoksi, se on suurilta osin pitkostettu eikä korkeuseroja ole juurikaan. Uiton kierrolla läntinen osa on jo keskivaativa, siinä kuljetaan harjumaisemissa (vähän nousuja ja laskuja) ja melko kivikkoisessa maastossa.

Maisemista pidin paljon. Jäi tunne siitä, että koko 18 kilometrin Tiilikan kiertokin pitäisi päästä käppäilemään - vaikkapa syksyllä, jolloin suomaisemat voisivat olla jopa kauneimmillaan. Jätämme ajatuksen hautumaan!

Sijainti: N=7055620.987, E=565783.611 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63.622392, GEO:lon=28.327050

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pisan reitit, Kuopio
Hiidenkierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle