Huikeinlenkki Kouvolassa

Päivämäärä: 29.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 409
Reitin pituus: 1,5 km
Kohokohdat: Ihastuttavan rehevät rantalehdot, lintutorni
Parkkipaikka: Uimarannantie 79, runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia. Voisin tosin kuvitella, että kesällä polun ympärillä saattaa olla vaikkapa nokkosia. Pitkät lahkeet silloin varmasti tarpeen.
Helppo reitti
Yksi tulipaikka (jos oikein muistan, uimarannan lähtöpaikalla oli tulipaikka)

Ajelin taas kerran kohti pääkaupunkiseutua ja matkan varrella olisi mukava pitää pieni tauko johonkin luontopolkuun tutustuen. Olin jo vuosi sitten kerran ajellut Valkealassa sijaitsevan Huikeinlenkin (mistähän muuten nimi mahtaa tulla?) lähtöpaikalle. Tein silloin viime tingan päätöksen jättää reitin kävelyn seuraavaan kertaan, syynä taisi silloin olla myöhäinen ilta ja harmaa sää. Tällä kertaa minulla oli paremmin aikaa ja aurinkokin paisteli.

Oli toukokuun lopun maanantai, kello varmaankin noin kuusi illalla. Tiesin, että polku ei ole järin pitkä, tässä kuluisi luultavasti noin tunti. Jostain syystä navigaattori ajelutti minulla tälläkin kertaa ylimääräisen lenkin pitkin Keskitietä (josta ei ole ajotietä uimarannalle), joten tämä vinkkinä seuraavalle kävijälle: reitti kulkee Vanhatieltä Uimarannantielle. Muistan tosiaan tehneeni tämän saman kierroksen ja ihmettelyn aiemminkin.

Toisella yrittämällä ajelin Lappalanjärven rantaan. Uimarannalla on runsaasti tilaa. Opastaulua täällä ei sen sijaan ole. Kouvolan nettisivujen perusteella tiesin, että reitti starttaisi täältä kohti etelää - ja polun aloitus on toki selkeästi nähtävissä.

Ensimetrit kuljetaan koivikossa. Luontopolku koostuu täällä ympyräreitistä ja kahdesta lyhyestä janasta reitin molemmissa päissä. Vain sata metriä ja varsinainen ympyräkierros alkaa. Polun risteyksessä kuului muuten kovaa piipitystä. Käpytikan pojat pitivät todella kovaa meteliä ihan pääni yläpuolella - alle kolmen metrin päässä! Emo kävi niitä syöttämässä ja lähti taas seuraavalle ruoanhakureissulle.

Päätin kiertää reitin myötäpäivään ja kurvasin vasemmalle. Blogin pääkuva on otettu näillä tienoilla, jossa luonto muuttui entistäkin rehevämmäksi. Lehtipuita: koivujen lisäksi tuomia, vaahteroita, tammia. Rehevä kenttäkerros. Reitin varrella oli muutamia pitkospuu- tai siltaosuuksia - samoin numeroituja tolppia, joiden arvoitus ei minulle selvinnyt. Huikeinlenkin varrella ei muutenkaan ole luontopoluille tyypillisiä infotauluja.

Tällä reitillä riittää ihasteltavia kasveja. Pikkutalvio kukki täällä komeana mattona.

Reitti ylittää kapeahkon hiekkatien. Jatketaan vielä hetki kohti etelää. Mietin, miltä tämä maisema saattaa näyttää heinäkuussa. Veikkaanpa, että pitkokset jäävät melkeinpä kasvillisuuden peittoon. Toistaiseksi ne sentään näkyivät heinien ja sananjalkojen välissä.

Risteys. Päätin kävellä vielä lyhyen janareitin, joka johtaa Paununtielle. Koivujen välissä alkaa näkyä jo asutusta. Koivikossa kukki jo runsaasti kurjenpolvea, sitä en ollut aiemmin tänä keväänä vielä nähnytkään. Paununtiellä ei taida olla pysäköintimahdollisuutta, siksi lähtöpaikaksi suositellaan pohjoista polun aloitusta Uimarannantieltä.

Käännyin ympäri Paununtien laidassa. Nyt ympyräreitin rannan puoleiselle osuudelle. Reitti saapuu komealle sillalle, joka mutkittelee ja ylittää kostean kohdan ja ojan. Lukaisin tätä kirjoittaessani, että Huikeinlenkki on ollut poissa käytöstä syksyllä 2022 "huonokuntoisen sillan vuoksi". Silta on nyt uudistettu ja loistokunnossa.

Parikymmenmetrisen sillan loppupäässä oli selfien paikka.

Sillan jälkeen ihailin lemmikkejä - ja kuuntelin lintujen ääniä. Olisiko lähistöllä jokin kerttu? Kun soitin mustapääkertun ääntä puhelimestani, sain yhden mustapääkertun lentämään viereiseen puuhun katsomaan "kilpalaulajaa" ja ehkä ajamaan sitä pois reviiriltään. Sain katsella mustapääkerttua hyvän tovin ennen kuin se lensi hieman kauemmas.

Lintutornille ei ole erillistä opastetta. Onneksi sinne on alle 50 metriä polulta. Se näkyy reitin varrelle ja sinne johdattaa puinen silta, joka on kohtuukunnossa.

Tarjolla on maisema läheiseen rantapuustoon, ruovikkoon ja kauempana sijaitsevalle Lappalanjärven lahdelle, Hovinlahdelle. Olen aiemminkin toki huomannut sen, että mitä lähempänä jonkin kunnan tai kaupungin taajamaa ollaan, sitä varmemmin reitin rakenteissa on graffiteja tai jotakin kirjoittelua. Harmi sinänsä. Yritän välttää niiden kuvaamista, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen - tänne oli kirjoitettu sillan kaiteeseen lause, joka luutltavasti pitää paikkansa: "tänne kannattaa tulla katsomaan auringonlaskua".

Lintutornilta lähtiessäni huomasin, että sillan vieressä kasvaa kovasti lehtopalsamia. Olen saattanut aiemminkin mainita että jostain syystä sitä kasvaa myös kesämökkini entisen tunkion luona. Se ei ole haitallinen vieraslaji, kuten sukulaisensa jättipalsami.

Myös omenapuu kukki täällä reitin loppupuolella - ja pölyttäjäkin oli paikalla.

Palaillaan alkumatkan maisemiin, koivuvoittoiseen metsikköön. Kuuntelin vielä hetken tikanpoikasten ääntä, sitten kohti uimarantaa.

Matkamittarini kertoi minun kävelleen 1,5 km. Käytin aikaa puolisen tuntia. Tapasin reitillä pari koiranulkoiluttajaa, muuten sain kävellä yksikseni.

Reitti on hyvin helppo. Korkeuseroja ei ole, ei myöskään juuria tai kivikkoa. Pitkoksien ja siltojen sekä kapean polun takia reitti ei luonnollisestikaan ole esteetön, mutta aika lähellä sitä.

Lintu- ja kasviretkeilijälle tämä on melko mielenkiintoinen paikka - ainakin keväällä ja kesällä, miksei vielä syksylläkin. Itse yllätyin rehevän vehreästä luonnosta, tämä oli mukava kokemus.

Sijainti: N=6755631.839, E=488328.934 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.935613, GEO:lon=26.784762

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Niivermäen luontopolku
Pappikallion luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle