Nåtön luontopolku Lemlandissa Ahvenanmaalla

Päivämäärä: 18.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 402
Reitin pituus: 3,5 km
Kohokohdat: Upea luonto lehdesniittyineen, luontotaulut, merimaisemat – ja pähkinänakkeli
Parkkipaikka: Pieni parkkipaikka noin 6–8 autolle, Båthusgränd 7. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Tätä olin odottanut. Se mitä olin Nåtön luontopolusta lukenut, kuulosti mielenkiintoiselta. Nyt oli myös kaunis aurinkoinen aamu, olisi hienoa lähteä testaamaan tätä vehreää ja merellistä polkua. Nåtö sijaitsee Maarianhaminan eteläpuolella ja sinne ajellaan tietä numero 30, joka on yksi Ahvenanmaan hienoimmista maisemateistä. Myös bussilla on mahdollista ajella Nåtöhön, pois kannattaa jäädä biologisen aseman pysäkillä.

Parkkipaikka löytyi Ahvenanmaan retkeilyoppaan mainitsemasta osoitteesta, Båthusgränd 7. Paikalla on tilaa alle 10 autolle – ja retkipäivänäni helatorstaina parkkipaikka melkeinpä täyttyi. Parkkipaikan laidalla on polun aloituspiste ja opastaulu.

Opastaulut ovat Ahvenanmaalla "standardoituja", ne sisältävät samat tiedot. Hyvä näin! Kartan lisäksi kerrotaan reitin pituus ja reittimerkinnät. Valkopäinen tolppa näkyi jo ensimmäisessä kuvassa, ne toimivat täällä reitin opasteina. Nåtö on luonnonsuojelualuetta, täällä kuuluu pysyä merkityillä reiteillä. Päätimme kulkea reitin ympäri reunoja pitkin – eli tavallaan pisimmän mahdollisen ympyräreitin aivan itäisimpään pisteeseen eli Fiskaruddeniin asti.

Matkaan. Alkumatka kuljetaan tien 30 länsipuolella. Reitti kiepaisee heti muutaman kymmenen metrin päässä Nåtön biologisen aseman pihaan. Asemaankin voi ilmeisesti tutustua (se jäi meiltä väliin) ja täällä on myös muutama parkkipaikka lisää, jos Båthusgrändin parkkipaikka on täynnä. Osoitekin näkyy kuvassa! Retkikaveri unohti jotakin autoon, joten odottelin tässä risteyksessä hetken ja kuvasin maisemaa useampaan suuntaan.

Kuten etelään. Tästä jatketaan hetken matkaa asfalttitien tuntumassa, kunnes tie ylitetään.

Tien ylityksen jälkeen päästään asiaan. Varsinainen polku alkaa, kun kuljetaan laitumen veräjästä sisään. Kallion laidalla voi ihailla ensimmäistä kukkaloistoa kämmeköineen ja kevätesikkoineen. Sitten sukelletaan pähkinäpensaiden holvaamalle polulle. Polulle oli tässä tuotu purua tai haketta helpottamaan kulkua, sitä oli muutaman kymmenen metrin matkalla. Reitillä ei ollut kuraista, vaikka pari edellistä päivää olikin ollut sateista.

Noin 300 metrin kävelyn jälkeen saavutaan ensimmäiseen risteykseen. Me valitsimme kierroksen vastapäivään ja otimme oikeanpuoleisen haaran. Se vie parin mutkan jälkeen kohti merenlahtea, joka näkyy jo seuraavassa kuvassa taustalla. Kuvattavaa riitti – samoin kuunneltavaa. Retkikaveri taisi ottaa kuvan, kun nauhoitin sirittäjän ääntä videolle. Samoilla tienoilla kuului myös kultarinnan ääntä, se oli meille tämän vuoden ensimmäinen kultarintabongaus. Kaikista lintujen äänistä tulee aina jotain mieleen, minun mielestäni kultarinnan ääni kuulostaa vähän videopelin tehosteilta. Vielä huomio alla olevasta kuvasta: pitkospuita täällä ei juurikaan ollut, tässä kohdassa sentään jokunen metri.

Idvikenin rantaniityn kerrotaan hauskasti olevan kahlaajille niin pesintäpaikka kuin ruokakomerokin. Punajalkaviklo ja meriharakka ovat täällä tyypillisiä – mekin bongasimme niitä. Rannalla kasvaa tyrniä, joka on ollut täällä pioneerilaji.

Maisema oli kaunis, tyyni, rauhaisa. Olipa miellyttävää hetki seisoskella ja rauhoittua.

Reitti siirtyi taas hieman kauemmas rannasta. Seuraava ihmetyksen aihe oli marjakuusi, joka ilmeisesti kasvoi täällä ihan luonnonvaraisena. Edellisenä päivänä olimme Eckerön Träsket-polulla nähneet metsän, jota suojeltiin marjakuusien takia, mutta itse kuusta emme siellä nähneet. Täällä niitä oli parikin, aidattuina.

Sitten aiheeseen lehdesniitty: käsite ei ollut minulle tuttu ennen Ahvenanmaalle tuloa. Täällä Nåtössä asia ja konsepti selvisi. Täällä kuljetaan suurilta osin perinteisillä tavoin hoidetuilla lehdesniityillä. Niiden tunnusmerkkinä ovat harvat ja usein ryhmissä kasvavat puut, joita usein latvotaan tai lehdestetään. Niistä siis katkotaan latvoja ja isoja oksia, jotta ne eivät varjosta niittyjä ja tuottavat paljon lehtiä. Kaiken päätarkoituksena on tuottaa talvirehua: heinää (karjalle ja hevosille) ja lehtiä (lampaille). Lehdesniittyihin liittyi täällä suuri määrä näitä luontotauluja, tässä kerrotaan lehdesniityn vuodenajoista.

Lehdesniityn ihastuttavaa maisemaa tässä Idvikenin tienoilla. Lehdestettyjä puita taitaa näkyä tässäkin taustalla, myöhemmissä kuvissa niitä on vielä selvemmin.

Kevään kukkaloisto Nåtössä oli mainittu niin retkeilyoppaassani kuin nettiteksteissäkin. Ja niin olikin. Kämmekät kukkivat valtoimenaan. Sulassa sovussa niin seljakämmekät kuin miehenkämmekätkin. Miehenkämmekässä käsittääkseni on hieman vaaleampi violetti ja kapeampi kukinto. Seljakämmekkä taas on hieman tuhdimpi ja tummanpunainen. Myös keltaista seljakämmekän versiota samassa kuvassa.

Puolitoista kilometriä kävelty. Saavutaan taas rannan tuntumaan. Rannassa kävellään puolisen kilometriä. Reitti on tässä hieman vaativampi kivikon takia, mutta ei kovin vaikea. Myös täällä näkyy latvottuja puita.

Lisää mielenkiintoisia luontofaktoja. Rannassa kasvaa luonnonvaraisia metsäomenapuita. Tässä kerrotaan myös, että aito metsäomenapuu on luultavasti kuolemassa sukupuuttoon, koska se muuttuu koko ajan risteytyessään tarhaomenapuun kanssa.

Polku kulkee täällä aivan rannan tuntumassa.

Taukopaikka, Fiskarudden, Nåtön itäkärki. Melkein kaksi kilometriä takana ja aivan loistava hetki pitää kahvitaukoa. Istahdimme pöydän ääreen ja kuuntelimme aivan parinkymmenen metrin päässä ei-niin-kauniisti äänteleviä mustakurkku-uikkuja. Taisimme saada soidinnäytöksen. Uikut olivat merenlahdessa, joka jäi vähän pensaikon taakse. Annoimme niiden olla rauhassa ja nautiskelimme eväistä ja merimaisemasta. Hieno paikka.

Tauon jälkeen jatkoimme polkua pitkin. Tässä on taas yksi mielenkiintoinen paikka, Granen. Se on koealue, jossa ei ole pidetty yllä lehdesniityn perinteiseen hoidon periaatteita. Tässä voi nähdä tuloksen: mitä seuraa, jos niittyä ei hoideta. Kuusikkoinen, tiheä ja pusikkoinen korpimetsä.

Lyhyen korpiosuuden jälkeen palataan taas lehdesniityille. Hetken päästä reitti kurvaa Nåtön pohjoisrannalle ja toiselle taukopaikalle.

Polku käväisee pohjoisrannan tuntumassa.

Sen jälkeen se kurvaa melko lailla u-käännöksen omaisesti takaisin saaren keskelle. Puissa oli joitakin keltaisia merkintöjä, lienevät olleet aiempia reittimerkkejä. Näissä maisemissa bongasin yhtäkkiä puussa linnun, jossa oli mustaa, harmaata ja valkoista. Kiikarit. Västäräkki? Lepinkäinen? Se kuitenkin kulki puunrungossa pää alaspäin. Retkikaveri sanoi tietävänsä, että Suomessa on vain yksi lintu, joka osaa kulkea puunrungolla siinä asennossa. Pähkinänakkeli. Ja sehän se todellakin oli. Meille se oli "elis" – eli näimme linnun ensimmäistä kertaa. Samoilla tienoilla linnuista kertova luontotaulukin vahvisti, pähkinänakkelia voi nähdä täällä. Se on yleistynyt 1990-luvun lopusta alkaen.

Kolopesijöille täällä riittäisi paljon koteja.

Loppumatkalla voi vielä tutustua lehdon kukkiin. Kasveja tunnistava sovellus Plantnet muuten vahvisti pariin kertaan reitin varrella katsomamme kasvin hammasjuureksi. Sekin oli uusi tuttavuus. Kasvi ei kukkinut vielä näin toukokuussa. Taulussa mainittiin myös hammasjuuren erikoiset itusilmut, jotka kasvavat lehtihangoissa. Ne näyttivät pienilta punkeilta.

Ympyräreitti päättyi. Muutama sata metriä takaisin parkkipaikalle. Kierroksen pituudeksi mittasin noin 3,6 km – siinä oli varmaan jonkun verran edestakaisin käveltyjä metrejä. Virallisen tiedon mukaan pisin reitti täällä on 3,3 km, lienee hyvin lähellä oikeaa. Aikaa käytimme noin kaksi tuntia ja vartin. Tapasimme muutaman muunkin kävelijän, ja lopussa vastaan tuli myös englanniksi keskenään sorissut nuorisoryhmä. Milläköhän he olivat paikalle tulleet?

Reitti on suhteellisen helppokulkuinen. Ainoa hankalampi paikka taisi olla kivikko-osuus rannan tuntumassa, sekään ei kovin vaativa.

Nåtö oli varmasti yksi mukavimmista luontopoluista, jonka olen kokenut. Sopivan mittainen, hyvin opastettu, vähän eksoottinen mannermaalla (ja Savossa) kasvaneelle. Luontopolulle tyypillisiä infotauluja tai luontotauluja oli mukava määrä ja niissä kerrottiin juuri tähän maisemaan liittyviä asioita. Se on asia, jota arvostan kovasti. Huippukohde. Top ten -materiaalia!

Sijainti: N=6677508.133, E=109126.438 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.047522, GEO:lon=19.973359

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ramsholmen, Jomala
Herröskatan, Lemland
Järsö, Lemland

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle