Herröskatanin luontopolku Lemlandin kunnassa Ahvenanmaalla

Päivämäärä: 16.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 396
Reitin pituus: 1,5 km
Kohokohdat: Lehtoluonto, rantakalliot, lintutorni ja sieltä avautuva merimaisema
Parkkipaikka: Herrövägen 612, paikkoja max 10 autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Reittimerkinnät hieman puutteelliset
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

Luontopolkumies pääsi vihdoinkin Ahvenanmaalle. Retken suunnittelussa auttoi kovasti Sanna-Mari Kuntun kirja Ahvenanmaan retkeilyopas. Liimasin tarralappuja kirjan väliin ja pistin tähtiluokituksia eri reiteille. Kiertue alkoi Bomarsundista ja Prästöstä (joiden blogitekstit tulevat yhteistyösyiden takia perässä - lisäilen linkit tänne myöhemmin). Seuraava aamu olikin sitten sateinen. Emme halunneet retkikaverin kanssa jättää kävelyä kokonaan väliin, vaan katselimme tuntiennusteita ja sadetutkaa ja totesimme, että aamulla klo 9-10 kieppeillä voisi todennäköisesti kävellä lyhyehkön reitin jossakin.

Tutkin kirjaa ja päädyin Herröskatanin luontopolkuun Lemlandissa. Olin jo laivamatkan aikana katsellut sen sijaintia - se kun on Ahvenanmaan pääsaaren eteläisin kärki ja laivaväylä kulkee melko lähellä. Se saattaisi olla hyvä aamuretken kohde (vaikka totesin kyllä heti, että isoja laivoja tuskin siihen aikaan näkisimme). Ajelimme Herrövägeniä. Erinomainen tie - asfalttia ihan perille asti. Parkkipaikalla on selkeä opastaulu reittikarttoineen.

Polun aloitus on heti opasteen takana. Erikoisen sillan tarkoitus lienee pitää laiduntavat lampaat sillan takana. Näin toukokuussa laitumet olivat vielä tyhjiä.

Aloitimme heti kasvien ihmettelyn. Olimme nimittäin opastaulusta lukeneet, että täällä voisi kasvaa mm. miekkavalkkua ja miehenkämmekkää, puhumattakaan harvinaisesta syysmyrkkyliljasta, jota kutsutaan myös nimellä "alastonimpi". Kevätesikkoa kummempaa emme alkumatkasta bonganneet.

Luontopolku koostuu lyhyestä janareitistä, jonka jälkeen alkaa ympyräreitti. Kurvasimme oikealle kiertääksemme reitin vastapäivään. Ajattelimme jättää merenrantaosuuden loppupuolelle. Reittimerkinnät, valkoiset maalimerkit, olivat melko harvassa, mutta reitti oli kyllä aika selvästi näkyvissä. Yksi asia jäi kuitenkin epäselväksi. Ahvenanmaan retkeilyoppaassa mainittiin pistoreitti hautakivelle, sitä emme tässä löytäneet.

Ranta lähenee. Tässä ylitetään kaunis keto. Kedolla kasvoi mm. seljakämmekkää, josta enemmän Bomarsundin blogissa.

Kedon takareunalla on raunioita ja niiden vieressä taukopaikka, jossa on kaksikin penkki/pöytä-yhdistelmää ja tulipaikka. Puita ei ole tarjolla, ne kuuluu tuoda mukana.

Jatkoimme matkaa suoraan kohti reitin eteläisintä pistettä. Loppumatka kuljetaan katajien lomitse, hieman kivikkoisessa maastossa. Sadekin paheni, joten liukkautta piti varoa. Kohta lintutorni olikin jo näkyvissä.

Kaveri kiipesi tornin ensimmäiselle tasanteelle ja otti kuvan minusta tornin länsipuolen kalliolla.

Sitten kiipesin minäkin torniin. Olin meistä rohkeampi ja nousin vielä ylemmällekin tasanteelle. Torni oli ehkä aavistuksen kuluneen näköinen, mutta ihan varmasti täysin turvallinen. Otin kuvan hieman enemmän kohti lounasta. Ei tosiaan ruotsinlaivoja tähän kellonaikaan. Eikä myöskään merikotkaa, jonka olisi todennäköisesti hieman paremmalla säällä saattanut bongata. Bongataanpa nyt edes saaret, Buskskär (lähempänä) ja Ledskär (hieman taaempana). Ilmeisesti laivaväylä kulkee saarien välistä.

Palailimme takaisin ketomaisemaan ja kurvasimme siitä reitin itäisemmälle osalle. Ihailin tuulenpesiä ja retkikaveri sanoi heti: "Taphrina betulina". Se oli tarttunut muistiin jostain nuoruuden opiskeluista. Tuulenpesä on siis tuulenpesäsienen aiheuttama oksakertymä. Tarkistimme kuitenkin tämän faktan: tuulenpesät ovat todella paljon yleisempiä hieskoivulla kuin rauduskoivulla - eli melko varmasti voi olettaa tuulenpesiä sisältävän koivun olevan hieskoivu.

Heti tuulenpesäkoivun jälkeen polku saapui lähellä mukavan näköistä hiekkarantaa (blogin pääkuvassa). Täällä oli seuraava taukopaikka penkkeineen, pöytineen ja pienine tulipaikkoineen. Sade häiritsi kävelyämme, emme pysähtyneet tauolle. Rannan tuntumassa oli vielä ruotsinkielinen opastaulu luonnonsuojelualueesta. tästä sain lisätietoa mm. kedolla olleista raunioista. Osin Venäjän vallan aikaisia, osin toisen maailmansodan aikaisia, jolloin suomalaiset joukot tekivät jonkinlaista puolustusrakennelmaa. Hauta, jota emme löytäneet, kuuluu englantilaiselle sotilaalle, joka oli kuollut vuonna 1854 eli Krimin sodan (ja Bomarsundin taistelun) aikaan.

Lisää asioita, joita emme löytäneet. Ehkäpä huonon sään takia. Kartan mukaan niemen itärannalla on kaksi taukopaikkaa, toinen niistä jäi meiltä huomaamatta. Kävelimme tietä pitkin kohti parkkipaikkaa pysähtelemättä.

Perillä. Äkkiä pois sateesta, joka paheni koko kävelymme ajan. Reissun pituus tosiaan noin 1,5 km, aikaa käytimme puolisen tuntia. Ei evästaukoa tällä kertaa. Muita kävelijöitä emme nähneet, parkkipaikalla taisi kuitenkin olla yksi matkailuauto.

Reitti oli pientä kivikko-osuutta ja lintutorniin nousua lukuun ottamatta todella helppo. Itäreunan tulipaikoille pääsee lähes esteetöntä reittiä.

Minulla oli kovat odotukset Ahvenanmaan lehtomaisemista. Tämä oli ensikosketus niihin ja pidin reitistä kovasti. On myönnettävä, että hienompaa oli vielä tulossa, palaan siihen pikapuoliin. Täällä lisämaustetta toi tietysti komea merimaisema lintutornista. Harmi, että sää vesitti parhaat maiseman ihailut.

P.S. Sama paikka pari päivää myöhemmin. Lintutornin voi bongata kuvan keskellä.

Sijainti: N=6668268.568, E=119894.359 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=59.975436, GEO:lon=20.1820682

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Prästgårdsnäset
Ramsholmen
Järsö

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Storträskin reitti Sipoonkorven kansallispuistossa

Meikonkierros Kirkkonummella

Linlon saaren kierros Kirkkonummella