Lehmusreitti Lahdessa

Päivämäärä: 9.6.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 231
Reitin pituus: 12,5 km
Kohokohdat: Hienoja kohteita Lahden keskustan lähettyvillä: Lanupuisto, Radiomäki, hyppyrimäet, Häränsilmä
Parkkipaikka: Lehmusreitin voi aloittaa oikeastaan mistä vain reitin varrelta. Paljon mahdollisuuksia Lahden keskustan lähistöllä.
Opasteet/kyltit: Kohtalaiset. Useita kohtia, joissa pitää olla tarkkana reitillä pysyäkseen!
Varusteet/jalkineet: Reitti kiertelee kaduilla, ulkoiluväylillä ja poluilla. Mukavat ja pitävät jalkineet tarpeen, jos kierrät koko reitin.

Lahden Lehmusreitti on kehuttu ja tunnettu kävelyreitti, joka kulkee koko ajan noin parin kilometrin etäisyydellä Lahden torista. Se kulkee suureksi osaksi polkuja pitkin, mutta paikoitellen on myös lyhyitä katuosuuksia. Ei ihan perinteinen luontopolku, mutta olin päättänyt ottaa sen "ohjelmistooni", koska sitä oli minulta suorastaan toivottu. Terveisiä ja kiitos palautteesta, Anneli ja Risto.

Reitistä on saatavana karttaa, jonka voi myös tulostaa Lahden seudun luonnon nettisivulta. Näin kannattaakin tehdä, sillä reittiä on välillä hieman hankala seurata, kun osa reittimerkintöinä toimivista lehmusmerkeistä (kuten blogin pääkuvassa) on pensaiden tai lehvistöjen takana. Kartasta voi vähän ennakoida risteyksiä. Itse kävelin kierroksen melkein eksymättä. Asiasta kohta lisää. Mutta aloitetaanpa alusta. 

Minä päätin lähteä kiertämään reittiä numerojärjestyksessä, myötäpäivään, ja reitin ensimmäinen kohde on kartan mukaan Lahden matkustajasatama. Ehkä reitin voisi aloittaa vaikkapa näistä Sibelius-talon hallitsemista maisemista.  

Satamassa ei taida olla mitään opastetta, siksi olin tässä jo hieman epävarma seuraavasta suunnasta. Kartan perusteella totesin, että reitti kääntynee rantakahviloiden takaa Karirannankujalle. Ja toden totta, muutaman askelen jälkeen löysin tolpan ja tarran, jossa oli valkealla pohjalla jonkinlainen vihreä lehmuksenlehti (olin ainakin melko varma, että tämä oli ainakin joskus ollut reittimerkintä). Seuraava merkintä löytyi muutaman kymmenen metrin jälkeen, joten tiesin olevani oikealla polulla.

Karirannankuja päättyy ja Lehmusreitti siirtyy puistomaisemiin, Kariniemen mäelle ja Lanupuistoon. Täällä en ollut aiemmin käynytkään. Täytyy myöntää, että olin vaikuttunut. Puistossa on 12 edesmenneen kuvanveistäjän, Olavi Lanun patsasta. Sen lisäksi puistossa on myös arboretum upeine puineen.  

Yksi suosikkiteoksistani oli tämä vuoden 1978 Venetsian biennaliin tehty Kaksi kiveä. (Alkuperäinen teos oli tosin tehty lasikuidusta)

Lehtomaiseman ja patsaiden lisäksi Lanupuiston vaikuttavuutta korostaa sen maanmuodot. Mäki on noin 50 metriä korkea ja kiipeämisen ohessa oli kiinnostavaa pysähtyä katselemaan patsaita ja lukemaan niistä kertovia tauluja. Tässä ollaankin jo aika lailla mäen laella, teoksen nimi on Rankakasa ja se on saanut muotonsa pajukasan mukaan.

Lehmusreitillä riittää nousuja ja laskuja. Ensimmäinen selvitetty ja kilometri kävelty. Nyt kannattaa lukea karttaa hetken ajan. Muutama askel Vesijärvenkatua - seuraa lehmusmerkkejä. Sen jälkeen polku siirtyy oikealle puistoon ja hetken päästä vasemmalle Niemenkadulle.

Niemenkadun kävelyä on noin kolmisensataa metriä. Kaksi kilometriä alkaa täyttyä, kun ollaan Ankkurinkadun ja Niemenkadun kulmassa, Puuspiraali-veistoksen kohdalla. Tässä reitti siirtyy oikealle metsään. Tarkkana, sillä reittimerkinnät eivät näy kadulle, mutta ne voi huomata heti kun astuu metsään ja kallioille nousevalle polulle.

Melkoisen jyrkkä nousu Niemen kallioille. Sitten taas jyrkkä vasen ja jonkin matkaa polku kulkee jyrkän rinteen suuntaisesti. Hieman hankala kulkea, mutta ehkä ei kuitenkaan liian haastavaa. Aamun rankkasateen jäljiltä reitti oli tosin paikoin hieman liukas.

Olin kuullut, että Niemen kallioilla on hienoja näköalapaikkoja. Ensimmäinen avoin maisema penkkeineen oli mielestäni paras. 

Niemen kallioiden metsäosuudella tuli otettua perinteinen retkiselfiekin.

Metsä oli yllättävänkin rehevää. Maa oli täynnä kukkivia kieloja.

Tätä metsäosuutta oli noin kilometrin verran. Reitti laskeutuu kallioilta alas Mukkulantielle ja ylittää sen. Ja taas kannattaa olla tarkkana, Suomenkadulta käännytään hyvin yllättäen oikealle metsään. Ihmettelin aitaa ja portaita sen yli - sain kuulla myöhemmin, että tällä alueella, Vesteråsissa, pidetään kesäisin lampaita. Tänään aidan veräjä oli vielä auki eikä lampaita näkynyt.

Puolen kilometrin metsäosuuden jälkeen käväistään taas kadulla. Kivimaan koulun kohdalla kuljetaan Lahdenkatua parisataa metriä kohti keskustaa. Lehmusmerkkejä ei näy - olisiko syynä koululla menossa oleva remontti ja siihen liittyvät väliaikaiset suojaseinämät. Taas pitää olla tarkkana: reitti kurvaa portaisiin ja alikulkuun koulun alueen viimeiseltä kulmalta. 

Seuraava osio meni ensimmäisellä kerralla väärin. Kävin tutkimassa oikean reitin heinäkuussa. Kivimaan uimahallin ja saksalaisen marketin parkkipaikkojen jälkeen tulee kääntyä oikealle kevyen liikenteen väylälle. Lehmusmerkki näkyy jälleen hetken päästä vasemmalla ja reitti kääntyy kallioille laskeutuakseen taas Hirsimetsäntien ja Katajakadun kulmaan. (Ensimmäisellä kerralla kävelin vain Katajakatua pitkin samaan paikkaan). Nyt reitti nousee vesitornin lähistölle.

Reitti jatkuu kohti Mustankallion hautausmaata, jonka laitaa kuljetaan tovi. Minä kävelin tovin liian kauan - huomasin vasta hautausmaan viimeisillä metreillä, että olin pudonnut reitiltä. Eli tarkkana taas: reitti kääntyy hautausmaan laidalta alas oikealle noin 250 metrin kävelyn jälkeen.

Yksi tämän reitin komeimmista maisemapaikoista on täällä, Mustankallionmäellä. Takana noin kuusi kilometria kävelyä.

Suurin piirtein samassa kohdassa. Polku näyttää tältä.

Mustankallionmäeltä laskeudutaan alas Karjalankadulle ja noustaan sen toisella puolella Salpausselälle. Lehmusmerkkejä on seurattava tarkasti, sillä hetken päästä ylitetään jo toinen iso tie, Iso-Paavolankatu. Taas noustaan korkealle mäelle ja lähdetään kulkemaan melko leveää ulkoiluväylää puistomaisessa pienessä metsässä. Näissä maisemissa kuuntelin kahtenakin päivänä kultarinnan ääntä, se tuntuu asustavan tässä keskustan lähellä olevassa metsikössä. Joidenkin mielestä se kuulostaa vinkulelulta, minä ajattelen sen kuulostavan videopelin tehosteääniltä.

Vuorossa on taas lyhyt katuosuus. Oikokadun laidassa on mielestäni hauska taideteos, nimeltään Kukkatervehdys. Teos on valmistunut vuonna 1973 ja sen historiaan liittyy myös melkein täydellinen vaurioituminen, kun kuorma-auto törmäsi siihen vuonna 2009. Nyt teos on kunnostettu ja koristaa kaupunginsairaalan ympäristöä. 

Harjukadulla Lehmusreitti kulkee lehmusten varjossa kohti kaupungintaloa. Yrjö Liipolan veistos Työn patsas tähyilee samaan suuntaan. Vai pyyhkiiköhän se hikeä? Kuten minäkin, oli todella lämmin sää.

Lehmusmerkit johdattivat seuraavaksi Radiomäelle. Ohitin läheltä kaksi radiomastoa, joiden korkeus lienee jopa 150 metriä.

Radiomäeltä on taas hieno näköala, tällä kertaa etelään kohti Launetta ja Renkomäkeä. 

Radiomäeltä reitti laskeutuu Hollolankadulle, joka ylitetään liikennevaloista. Reitti nousee taas mäelle jäähallin takana. Ja hetken päästä taas alas ihan Urheilukeskuksen kupeeseen. Entisen junaradan laitaa muutama metri - ja nyt taas hankala paikka. Lehmusmerkki alla olevassa koivussa näkyy huonosti junaradan laitaan. Tässä lienee koko reitin hankalin nousu - jyrkkä, pitkä, täynnä juuria. Mäen päällä ollaan muuten tosi tutuissa maisemissa, hiihtokisoista tutulla Intiaanikukkulalla.

Valosta johtuen kuva on epätarkka, mutta reitin varrella on muutama infotaulu, joissa kerrotaan vuoden 1918 tapahtumista näillä seuduilla. Huhti-toukokuun vaihteessa täällä taisteltiin Lahden kaupungin hallinnasta. Punaisten puolella oli Lahden rykmentti, valkoisten puolella saksalaisten johtama suojeluskuntaosasto. Taistelu päättyi valkoisten voittoon.

Hyppyrimäkiä voi ihailla monesta vinkkelistä. Reitti kulkee tästä Intiaanikukkulalta ison hyppyrimäen juurelle ja kääntyy sieltä oikealle ja takaisin kohti satamaa. Suurmäen kohdalla mittarini näytti jo yhtätoista käveltyä kilometriä. 

Jääkauden jälkiä on totisesti joka puolella. Häränsilmä on kaunis pieni suppalampi Salpausselällä. Sen rannat ovat soistuneet ja kasvamassa umpeen - ja se on rauhoitettu jo 1980-luvulla. Häränsilmän luona oli tuliterä tyhjä opastaulu, johon on tulossa tietoa tämän kesän aikana. Samanlaisia tauluja on muuten tulossa muuallekin Lehmusreitin varrelle. Lisäilen kuvia, jahka ovat kunnossa!

Tutun näköistä hiihtoreittiä alas Salpausselältä ja Teivaankadun yli kohti Villa Rauhalaa, jonka kulmilla on tällainen opaste. Milleköhän reitille tämä "Maiseman solmukohta"-taulu kuuluu?

Loppusuora alkamassa!

Upouusi Lahti-kyltti ottaa vastaan satamaan kävellessä. Kierros päättyy, reilusti yli 12 kilometriä kävelty. 

Kaksitoista ja puoli kilometriä. Kolme tuntia ja vartti kävelyä. Jos koko reitin haluaa kävellä, on varattava reilusti aikaa. Toisaalta reitin varrella on montakin mukavaa taukopaikkaa, joten on helppo pitää pidempi tauko kävelyn lomassa. Myönnettäköön, että kuuman sään takia pistin kerran mittaukset seis ja kävelin parisataa metriä sivuun juomatauolle - ja lopuksi jäin satamaan istumaan ja nauttimaan hienosta säästä (tosin, kuten viimeisen kuvan uhkaavasta taivaasta voi ehkä huomata, sade alkoi tunti kävelyni jälkeen). 

Lehmusreitillä on paljon nähtävää ja hienoja maisemia. Reitin opasteissa on kuitenkin toivomisen varaa - toivotaan, että saadaan siihen parannusta ja siihen asti: seuraa neuvojani ja karttaa, niin voit nauttia hienosta kävelyreitistä.

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pesäkallion luontopolku
Linnaistensuon luontopolku

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meikonkierros Kirkkonummella

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Vekaruksen luontopolku Joensuussa