Haukankierros Mäntsälässä

Päivämäärä: 20.4.2021 ja 7.10.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 212
Reitin pituus: 5,2 km
Kohokohdat: Vähäjärvenkalliot, Ilveskallio, Haukkakallio, Hunttijärvi
Parkkipaikka: Tilaa muutamalle autolle osoitteessa Rantalantie 13, Saari, Mäntsälä. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Reitillä on kosteita ja hankalia kohtia (kaatuneita puita). Hyvät ja vedenpitävät jalkineet plussaa. 

Mäntsälän Haukankierros oli minulle tuttu reitti, olin kävellyt sen parikin kertaa - ensimmäisen kerran näköjään keväällä 2016. Siksi sain kierrettyä sen helposti, vaikka reittiopasteet olivat sen jälkeen hieman haalistuneet ja vähentyneet. Huom! Syksyllä 2021 kuulin, että opasteita ja kylttejä oli parannettu ja reittiä hieman muutettu. Muutokset päivitetty lokakuussa 2021.

Päätin tosiaan aamulla pitkästä aikaa lähteä Haukankierrokselle ja ajelin Saaren taajamaan Mäntsälässä ja siellä tutulle parkkipaikalle, Rantalantielle. Syksyllä 2021 tänne on luotu uusi parkkipaikka, jossa on tilaa varmasti ainakin kymmenelle autolle. Saaren kartano on hyvä maamerkki tänne ajettaessa, se on 140-tien toisella puolella.

Syksyn 2021 uutuutena täällä on myös pieni opaste ja reittikartta.

Aiemmin reitti kulki alkumatkan peltomaisemissa ja Mäntsälänjoen laitaa pitkin, nyt reitti alkaa metsätietä pitkin. Haukankierros-opasteet ovat uudenkarheita.

Reitti sukeltaa metsään parinsadan metrin jälkeen.


Muutama sata metriä rinteen laidassa, sen jälkeen polku lähtee nousemaan ylös kohti Vähäjärvenkallioita.

Kierroksen varrella on muutamia välimatkakylttejä, ne ovat yhä hyvässä kunnossa.

Vähäjärvenkallioiden laella ollaan noin 60 metriä korkeammalla kuin joen rannassa. Nousu ei tunnu kovin kovalta, se on melko loivaa. Matkaa kertyy lähtöpaikalta noin kilometri. Maisema kallioiden laella on avointa mäntymetsää. 

Vähäjärvenkallioilta laskeudutaan todelliseen korpikuusikkoon. Haukankierrokselle sopivasti sain näillä tienoin kohdata varpushaukan, joka lensi edestäni kuusien taakse suojaan. 

Varoitus: seuraava kilometri on kieltämättä melko vaikeakulkuinen. Kaatuneita puunrunkoja on sikin sokin ja joissain kohdissa on mietittävä kiertämisen ja ryömimisen väliltä. Otin kuvan yhden ryömimisen jälkeen.  Syksyllä 2021 täällä oli jälleen paljon helpompi liikkua - ei tarvinnut kiertää eikä ryömiä. Kuvat ovat suurinpiirtein samasta paikasta keväällä ja syksyllä.

Kaatuneita puita ei sentään tarvitse kierrellä koko ajan, mutta kyllä ne jonkin verran vauhtia hidastavat. Toinen hidaste oli näin huhtikuussa jäinen lumi, jota oli varjopaikoissa vielä jonkin verran polulla jäljellä.

Kaatuneista (tai katkenneista) puunrungoista puheenollen: luonnon taidetta reitin puolivälissä.

Lahden moottoritien äänet kuuluvat tänne melko selvästi. Kun lopulta astutaan pois synkästä metsästä, reitti kääntyy 90 astetta vasemmalle ja kulkee hetken matkaa metsään hakattua aukkoa pitkin. Tässä täytyy kuitenkin olla tarkkana. Merkinnät ovat huonoja, mutta reitti kääntyy tästä maisemasta oikealle heti parinkymmenen metrin jälkeen. Jos et näe merkintöjä, nouse oikealla olevalle kalliolle kohti moottoritien ääntä. (Ensimmäisellä kävelylläni 5 vuotta sitten jatkoin tätä aukkoa pitkin parisataa metriä, kunnes huomasin, ettei reitti jatkunutkaan sinne.) Syksyllä 2021 juuri tähän kohtaan on saaut hyvä selkeä opaste. 

Reitti nousee Ilveskalliolle. Täältä löytyy melko hieno muinaisranta, jonka yli kuljetaan kohtuuhyvässä kunnossa olevaa portaikkoa/lankkusiltaa pitkin.

Ilveskallion ylitys, pieni laakso, sitten nousu Haukkakalliolle. Tapasin nousussa ensimmäiset muut retkeilijät - pariskunnan ja koiran. Haukkakalliolta on hyvä näköala kohti moottoritietä. Istahdin kalliolle kahvitauolle. On melko erikoista pitää taukoa "luonnon rauhassa" kuunnellen ja katsellen liikenteen vilinää. Moottoritiellä ajellessa paikkaa ei näe, jos ei ole täällä joskus itse käynyt. Omasta mielestäni Haukkakallio on aika hauska ja erikoinen taukopaikka. Ja aamulla parhaimmillaan, koska maisema aukeaa kohti itää.

Lisään tähän myös syksyisen kuvan samasta paikasta.


Haukkakalliolta on melko jyrkkä laskeutuminen kohti Hunttijärveä. Lopulta päästään rantaan. Reittiä ei ole muuten pidetty kovin paljoa yllä, mutta tänne oli kyllä tehty uudet pitkospuut.

Kävelyä oli takana nyt noin nelisen kilometriä. Hunttijärvellä oli rauhallista. Seurasin silkkiuikkujen soidinmenoja kiikarilla. 

Sinivuokot kukkivat Hunttijärven rannoilla.

Rantaosuutta on noin 500 metriä. Saavutaan venevalkamaan, josta reitti kääntyy pois rannasta - täälläkin on selkeä punainen merkki näyttämässä suuntaa. 

Reitti nousee järven rannasta Saaren urheilukentälle. Sen laidalla on kota ja tulipaikka. Tänään tulipaikka oli käytössä, joten otin kuvan vähän kauempaa ja jatkoin matkaa urheilukentän vastakkaiseen kulmaan, josta reitti jatkuu.

Parisataa metriä ja lähtöpaikka näkyykin jo pellon takaa. Viimeiset metrit kävellään valaistua pururataa pitkin.

Kierros päättyi. Hieman yli viisi kilometriä kävelyä, aikaa meni kaksi tuntia. Tapasin reitillä siis yhden pariskunnan koirineen - juttelimme vielä parkkipaikalla (Terveisiä!). He kertoivat käyvänsä täällä useammin ja mainitsivat esim. pitkospuiden tulleen Hunttijärven rantaan vuoden 2020 aikana, jos oikein muistan. Reitin ylläpito on aikoinaan ollut läheisen Keudan oppilaitoksen harteilla - laitoin myöhemmin samana päivänä Mäntsälän kuntaan viestiä ja yritän vähän selvittää, mikä tilanne on tänään. Lisäys syksyltä 2021: Ei vastauksia, mutta hienoja muutoksia tapahtunut kesän ja alkusyksyn aikana!

Reitti oli siis melko hankala vielä keväällä 2021, mutta syksyllä tilanne jo paljon parempi. Lähde ihmeessä tutustumaan - maisemat Haukkakalliolla ja Hunttijärven rannalla palkitsevat kulkijan!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä: 
Mallusjoen vanha metsä Orimattilassa
Karkkulan luontopolku Orimattilassa
Kaukasten luontopolku Hyvinkäällä