Ekuddenin luontopolku Porvoossa

Päivämäärä: 4.7.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 167
Reitin pituus: 2,5 km
Kohokohdat: Tammet, lehmukset, merenrantamaisemat
Parkkipaikka: Tarkkistentie 155, Porvoo. Alle 10 autolle, Tarkkisten pallokentän laidalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset
Varusteet/jalkineet: Melko helppokulkuinen, ei erikoisvarusteita. Heinikon takia pitkät lahkeet tarpeen. Uskoakseni kosteaa keväisin.

Porvoon retken toisen kävelyn aika. Valitsin Ekuddenin luontopolun, jossa olinkin käynyt jo kerran aiemmin viitisen vuotta sitten. Siltä keväiseltä kävelyltä muistin lintutornin, rantaniityt ja rannassa kukkineet mukulaleinikit. Sekä onneksi parkkipaikan, joten tällä kertaa en edes navigoinut perille. Parkkipaikka on tosiaan pallokentän laidassa ja siinä sijaitsee myös Tarkkisten jätepiste. Testiaamuna parkkipaikalla oli yksi auto, mutta jätepisteellä oli melkeinpä ruuhkaa.

Pallokentän laidalla olevassa rakennuksessa on luontopolun kartta. Kierros on tavallaan kaksiosainen, sinisellä karttaan merkitty tammi-metsälehmuslenkki sekä punaisella merkitty luontopolku. Luonnossa reitit nivoutuivat kyllä yhteen.

Parkkipaikka löytyi helposti, mutta reitin aloituspaikkaa en heinikosta meinannut löytää. Karttakin tutkin - näyttäisi, että polku lähtee pallokentän etelälaidalta. Ja niin lähteekin, mutta itse asiassa aivan lounaiskulmalta. Alkumatka on hieman heinikkoinen, tein varmuudeksi punkkitarkastuksen heinikon jälkeen. En onneksi bongannut punkkeja.

Alkumatka kuljetaan peltomaisemassa.

400 metrin kävelyn jälkeen tullaan metsän laitaan. Täältä löytyi isompi opastaulu. Ekudden kuuluu laajempaan Stensbölen luonnonsuojelualueeseen - taulussa kerrotaan Stensbölen alueen ja kartanon historiasta. Historiaan liittyy mm. perunan tulo Suomeen olennaisesti, täällä nimittäin kasvatettiin aikoinaan Suomen ensimmäisiä perunoita. 

Opastaululta lähtee polkuja ainakin kolmeen suuntaan. Viittoja eri poluille ei ole. Päätin lähteä kulkemaan reittiä tai reittejä vastapäivään ja otin oikeanpuoleisimman polun. Pääsin heti lehtimetsän siimekseen. 

Maisemia pitää ehdottomasti katsoa myös ylöspäin. 

600 metrin kohdalla käydään mukavalla kallioisella niemellä. Edessäni olevasta ruovikosta lähti harmaahaikara ja yllätyksekseni se laskeutui puunoksalle rantametsään. Alla olevassa kuvassa se on suurin piirtein keskellä kuvaa.

Kartan perusteella näyttäisi, että tammi- ja metsälehmuskierros palaisi opastaululle, mutta minä kyllä onnistuin kävelemään rantaa pitkin varsinaiselle luontopolulle. Olisiko niin, että vain luontopolku on täällä merkitty kyltein? Nuoli ohjasi minut luontopolulle satakunta metriä kalliorannan jälkeen.

Molemmilla kierroksilla oli muutama rasti- tai opastaulu. Palokärjestä kertova opastaulu oli kiviaidan kohdalla, liekö tässä joskus ollut kartanon maiden raja.

Hieman yli kilometrin kävelyn kohdalla voi käväistä lintutornissa. Ensimmäiseksi bongasin lahden toisella puolella Sikosaaren, jossa olin juuri tuntia aiemmin ollut kävelemässä. Seuraavaksi katselin kiikareilla ruokokerttusta (luulisin), joka esitti rätisevää lauluaan noin kymmenen metrin päässä korkeimman järviruo'on nokassa. 

Matka jatkuu rantaniitylle, jossa kyltti johdattaa suuren vanhan tammen luokse. Valitettavasti mitään lisätietoa tammesta (esim. sen ikää) ei ole tarjolla. Opastaulussa kerrotaan tammivenhokkaasta, joka on pieni yöperhonen. 

Tällä kohdalla luontopolulta eroaa toinen polku, joka vie rantaniityille. Opastusta ei ollut, joten käännyin noin sadan metrin jälkeen takaisin ja palasin varsinaiselle luontopolulle.

Karttaan oli merkitty myös levähdyspaikka, joka osoittautui matalaksi penkiksi pellon laidalla. Tässä vaiheessa matkaa oli takana noin kaksi kilometriä.

Viimeisellä metsäosuudella piti vähän taiteilla pitkospuilla pysymiseksi. No, maasto oli ainakin nyt kuivaa.

Takana 2,3 km ja saavutaan taas pellon reunaan. Tästä parkkipaikalle takaisin samaa reittiä kuin alussa. 

Kävelyä siis takana kaksi ja puoli kilometriä, aikaa meni noin tunti. En pitänyt evästaukoa. Luontopolulla en oikeastaan tavannut muita kävelijöitä, ainoa tapaamani parivaljakko, mies ja koira, tulivat vastaan ihan ensimetreillä. 

Reitti on merkitty kohtuuhyvin, mutta kartasta oli kieltämättä hyötyä, muuten en ehkä olisi osannut kiertää oikeita polkuja. Joka tapauksessa ihan mukava reitti rehevässä maastossa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Meikonkierros Kirkkonummella

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa