Hannusmetsän luontopolku Espoossa

Päivämäärä: 3.7.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 164
Reitin pituus: 3 km
Kohokohdat: Mukava kompakti luontopolku, Hannusjärvi
Parkkipaikka: Useampi mahdollisuus reitin ympärillä. Valitsin pienen parkkipaikan tien laidassa, Järvisilta-nimisellä kadulla.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät
Varusteet/jalkineet: Reitti oli yllättävän kostea näin kuivanakin kesänä. Toki lenkkareillakin pärjää, mutta kosteina aikoina vedenpitävät jalkineet lienevät tarpeen.

Heinäkuinen perjantai-ilta ja teki mieli käydä kävelemässä pari lyhyttä polkua työpäivän jälkeen. Ensimmäinen valintani oli Hannusmetsän luontopolku aivan Länsiväylän kupeessa. Ajelin viiden jälkeen Espooseen ja navigoin Järvisilta-nimiselle kadulle, kiitos Lähiluonnon lumoa -blogista löydetyn vinkin. Parkkipaikka löytyi helposti ja kävelin lähtöpaikalle. Kartan perusteella päätin kiertää pisimmän lenkin eli Hannusmetsän lenkin (sininen) sekä Bondaksen kalliot (punainen) ja käväistä myös Hannusjärven rannassa. Päätin kävellä reitin vastapäivään. Näitä karttoja oli reitin varrella useampikin ja ne vaikuttivat melko uusilta.

Matkaan! Polku on merkitty sinisillä merkeillä ja niitä tuntui olevan riittävästi, yhtään harha-askelta en reitillä ottanut.

Muutamissa kosteissa kohdissa oli pitkospuita tai keveitä siltarakenteita. 

Juuri kun olin ajatellut, että ilmeisesti tällä luontopolulla ei ole tyypillisesti luontopolkuun kuuluvia rastipisteitä, niin sellaisia tuli parikin vastaan. Rasti- tai opastaulut ovat melko simppeleitä, mutta selkeitä.

Noin 600 metrin kävelyn jälkeen Hannusjärvi siinsi oikealla puolellani. Luontopolku ei varsinaisesti pistäydy rannassa, mutta minä pistäydyin. Kaunis paikka.

Tässä kohdassa sininen reitti kääntyi takaisin ja minä jatkoin punaista pitkin. Reitti alkoi heti nousemaan kallioille. Korkeuserot eivät ole suuren suuria, matalimman ja korkeimman kohdan eroa lienee noin 20 metriä.

 

Mäen päällä oli sympaattinen pieni suonpläntti.

Ja lopuksi, noin puolentoista kilometrin kohdalla, ollaan reitin korkeimmalla kohdalla. Jos olisin pitänyt evästaukoa, niin täällä kalliolla olisi helposti löytynyt istuskelupaikkoja. Penkkejä tällä reitillä ei ole.

Reitti laskeutuu kallioilta alas. Yksi luontopolun rasteista on tämä siirtolohkare, noin miehen mittainen.

Näillä tienoin siirryttiin taas takaisin siniselle reitille. Kävelyä takana hieman yli kaksi kilometriä.

Tutkin polun laidalla korkeita mustikanvarpuja, kun näin silmäkulmasta liikettä. Pienehkö ruskea koira jolkotteli takanani polulla ihan vapaana. Meni puoli sekuntia hoksaamiseen - sehän olikin kettu. Hyvin hoikka ja rauhallinen, liekö ollut vielä nuori yksilö. Tämä ei ole vuoden luontokuva, mutta tarkkasilmäinen näkee kuitenkin ketun menevän polulla.

Olin käynyt Hannusmetsän polulla joskus kymmenkunta vuotta sitten ja silloin muistan nähneeni paljon pähkinäpensaita. Ihmettelin, kun niitä ei tullut vastaan - mutta lopulta tietenkin saavuttiin siihen paikkaan, jossa pähkinäpensaat täällä kasvoivat. Ihan loppumetreillä, hieman ennen kierrokseni päättymistä.

Reitti käy vielä aivan Länsiväylän laidassa. Täytyy myöntää, että liikenteen äänet kuuluivat kyllä koko reitin ajan, mutta vain muutaman hetken ajan liikenne on myös näkyvissä. 

Paluu takaisin lähtöruutuun. Aikaa kävelyyni meni noin tunti. Tapasin retkelläni pari kävelevää seuruetta, pari koiranulkoiluttajaa, pari maastopyöräilijää ja yhden ketun. Hannusmetsän luontopolku oli mukava ja kuitenkin melko monipuolinen reitti, oikein sopiva vaikkapa tällaiseen iltakävelyyn.

Kumpikaan reitti ei ole kovin vaativa ja sininen reitti on suorastaan helppo. Ei ihan esteetön, mutta sopii kyllä lähes kelle tahansa. Kiitos Espoon Hannusjärven suojelu ry:lle mukavasta polusta! 

Luontopolkumiehen muita reittejä Espoossa:
Hanikan luontopolku
Tikankierros