Kuusijärven ja Bisajärven reitti Vantaalla Sipoonkorven kansallispuistossa

Päivämäärä: 31.12.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 103
Reitin pituus: n. 6 km (Kuusijärvi-Bisajärvi edestakaisin)
Kohokohdat: Kuusijärven ja Sipoonkorven yhdistävä hieno silta, vaihtelevat polut, Bisajärven taukopaikka
Parkkipaikka: Kuusijärvi, Vantaa. Runsaasti tilaa.
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Ainakin näin kesäkauden ulkopuolella reitti oli melko kurainen. Vaelluskengät tai saappaat suositeltavissa. Toisaalta alkumatkan leveillä ulkoiluteillä pärjää hienosti lenkkikengissäkin.

Luulin olevani talvitauolla, mutta leudon alkutalven myötä suunnitelmiini tuli yllätys ja muutos. Läksin vapaapäivän ja vuoden viimeisen päivän kunniaksi aamukävelylle Kuusijärvelle - ajatuksissani tutustua upouuteen kävelysiltaan, joka nyt yhdistää Kuusijärven ulkoilualueen ja Sipoonkorven kansallispuiston. Vuoden viimeisenä aamunakin parkkipaikalla oli jonkin verran autoja - saati sitten kolme tuntia myöhemmin, kun palasin taas samalle paikalle, silloin autoja oli jo kymmeniä. Parkkipaikan laidalla on infotaulu, josta löytyy mm. uudistetut reittikartat. Uudelle sillalle pääsee kahta reittiä, lähdin parkkipaikan itäreunasta suoraan kohti siltaa (en tästä portista kohti Kuusijärven rantaa).


Lähdin kävelemään uutta levennettyä ulkoilureittiä pitkin ja nappasin siitä kuvan. Vasta tässä vaiheessa aloin miettiä, pitäisikö minun kirjoittaa tästäkin reitistä blogikirjoitus. Reittiä ei ole varsinaisesti vielä nimetty, mutta esim. Sipoonkorven uudessa karttaesitteessä se on kuitenkin jo merkitty. Samoin luonnossa, keltaiset timanttikuviot olivat hyvin nähtävillä. Vielä mainitsen tässä yhteydessä, että eräs tuttavani oli tavannut Sipoonkorvessa jonkinlaisen luontoreittien suunnittelijan, joka oli puhunut rengasreitistä. Olisiko vielä sellainenkin tulossa? Tämä asia on vielä vahvistamatta - joka tapauksessa ainakin tällainen edestakainen reitti Kuusijärveltä Bisajärvelle jo löytyy.

Uusi silta tulee näkyviin. Se on tosiaankin komea. Teräksestä valmistettu silta ylittää Vanhan Porvoontien 20 metrin korkeudessa. Siltaa koristavat luontoaiheiset koristeleikkaukset (ylimmässä kuvassa).

 Ihan vielä ei olla kansallispuistossa. Muutama sata metriä kuljetaan vielä leveää ulkoiluväylää pitkin.

Sipoonkorpi alkaa ja reitti vähän kapenee. Maisemat näyttivät suurimmaksi osaksi tutuilta. Olen hiihdellyt täällä usein talvisin, mutta kävelemässä en ole näillä seuduilla ollut kuin kerran tai pari. Kaikki merkinnät ja kyltit lienevät aivan upouusia.


Hiihtoladut kulkevat täällä aika leveitä väyliä pitkin, mutta kävelyreitti oli kapea ja hyvin uudenkarhean tuntuinen. Ilmeisesti on luotu täysin uusia polkuja. Keltaiset timanttimerkinnät ovat tosi tiheässä - tässäkin kohdassa niitä on kolme näkyvillä yhtäaikaa. Todella selkeää!

Bisajärvi. Ei ehkä kauneimmillaan näin joulukuisena aamuna. Mutta olipa rauhallista, tähän mennessä olin tavannut vasta yhden muun retkeilijän. Tai no, koiran ulkoiluttajan.

Ja mitä kummaa! Mitkäs portaat tänne Bisajärven itälaidalle on tullut? Bisajärven rannasta noustaan portaat keittokatokselle ja taukopaikalle.

Keittokatoksen ympärillä on myös muutama pöytä/penkki-ryhmä.

Aamukahvia sain juoda näissä maisemissa. Yhä rauhallista, täälläkään en tavannut muita ulkoilijoita.

En halunnut vielä kääntyä takaisin. Jatkoin matkaa kohti Kalkkiruukkia, jonne keltaiset reittimerkinnät vievät. Seuraava kilometri tuntui suurelta osin juuri avatulta polulta. Mukavia mänty- ja kuusimetsiä. Lyhyt pitkospuupätkä. Oikeastaan hyvin mukava reitti tällaiseen "off season -retkeilyyn", täällä kun on melko vähän lehtimetsiä tai kukkaketoja. Ihan kaunista näin talvellakin.

Hiihtäjiä ei tarvinnut varoitusmerkistä huolimatta varoa. Tässä kohdassa ylitetään talvinen hiihtoreitti. Matkaa oli takana vähän yli 4 kilometriä.

Hieman erilaista kävelyalustaa. Juuri ennen Kalkkiruukkia on ilmeisesti taas aika tuoreita reitin kunnostuksen jälkiä. Polku on sorastettu parin sadan metrin matkalta.

Saavuin Kalkinpolttajanpolun laidalle. Täällä yllätys oli se, että ainoa Kuusijärvelle osoittava kyltti (ainakin juuri tässä kohdassa) oli tämä yksinkertainen keltainen merkki. Ehkäpä tänne on tulossa lisäkyltitystä. Matkaa tänne oli noin 4,7 km.

Halusin vielä käydä etsimässä hiidenkirnut, joita en ole aiemmin käynyt katsomassa. Ne sijaitsevat noin kilometrin tältä reitiltä pohjoiseen. Opasteita ei ole, mutta esim. Kansalaisen karttapaikasta voi napata itselleen kartan mukaan. Tässä sijaintilinkki. Itse löysin paikalle Sipoonkorven paperisen kartan perusteella.

Paluu Kuusijärvelle sujui vaihtelevassa säässä. Hetkittäin aurinkoa, välillä vähän räntäsadetta. Eipä haitannut - reitti oli oikein mukava. Loppumatkalla porukkaa alkoi lappaa vastaan aika reippaasti. Aika moni oli selvästi päättänyt lähteä kävelemään samoille reiteille puolen päivän jälkeen. Kuusijärvelläkin oli kuhinaa - tulipaikalla grillattiin ja avantouimarit pulahtelivat järveen uimaan.

Kävelyyn meni aikaa noin kolme tuntia. Matkaa kertyi kymmenisen kilometriä, kun kävin tosiaan sekä Kalkinpolttajanpolun laidassa että hiidenkirnuilla. Pidin reittiä melko helppona, korkeuserot ja mäet ovat maltillisia. Ei myöskään ihme, että reitti taitaa alkaa olla jo suosittu. Ulkoilijoita riitti paluumatkalla jo melkeinpä ruuhkaksi asti - tosin suurin osa tuli vastaani aika lähellä Kuusijärveä, mahtoivatko kävellä Bisajärvelle asti. Joka tapauksessa mainio lisä pääkaupunkiseudun merkittyihin reitteihin!
Luontopolkumiehen muut reitit Sipoonkorvessa:
Storträskin reitti
Kalkinpolttajanpolku
Ponun perinnepostia -luontopolku

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Glimsinjoen luontopolku Espoossa