Meikonkierros Kirkkonummella

Päivämäärä: 29.9.2018
Reitin pituus: 7,5 km
Kohokohdat: Meikonjärven rannat, loistavia istuskelupaikkoja melkein koko reitin ajan.
Opasteet ja kyltit: Hyvät
Parkkipaikka: Korsonlammentie 31. Iso parkkipaikka. Lauantaina puolen päivän maissa melko täyttä!
Jalkineet/varusteet: Välillä mutainen reitti. Valitsisin itse vaelluskengät tai kumisaappaat. Yllättävän moni vastaantulija liikkeillä lenkkareissa.


Olen kuullut paljon Meikon ulkoilualueesta Kirkkonummella. Toistaiseksi en ollut käynyt siellä, koska Etelä-Suomen Retkeilyoppaassa mainitaan, ettei alueella ole merkittyjä reittejä. No, tieto vanhenee ja niin tämäkin - nykyisin Meikossa on kolme merkittyä reittiä ja onneksi löysin niistä tietoa googlen avulla. Laitoin navigaattoriin osoitteeksi Korsonlammentie 31, Kirkkonummi ja löysin paikalle helposti. Parkkipaikka on todella tilava ja aamulla siellä oli hyvin tilaa. Päivän mittaan se kyllä täyttyi vauhdilla.


Infotaulussa on melko vähän tietoa Meikon alueesta, mutta reittikartat toki löytyvät. Päätin kävellä Meikon kierroksen, n. 8 kilometriä. Reitti onkin hyvin selkeä, koska Meiko-järvi kierretään oikeastaan rantoja pitkin.


Reitin pituudeksi ilmoitetaan parkkipaikalta 8,6 km. Matkamittarinani toiminut kello näytti reitin pituudeksi lopulta 7,5 km. Loppupuolella reitissä on kaksi vaihtoehtoa, ehkä valitsin niistä sen lyhyemmän.

Reitti on siis merkitty keltaisin vinoneliöin. Polku on itäreunassa (lähtöpaikan lähellä) melko leveä, mutta kapenee kyllä länttä kohti.
Syyskuun viimeinen lauantaiaamu oli viileä. Mittari näytti jopa hieman pakkasta, kun olin matkaan lähdössä! Alkumatkalla saniaiset (lienevätkö alvejuuria vai hiirenportaita) olivatkin vielä kuurassa - ja Luontopolkumiehellä hanskat kädessä, kunnes aurinko alkoi kunnolla lämmittää.

500 metrin kävelyn jälkeen saavun Meikon rantaan. Olen todella innoissani - aamu on valtavan kaunis, taivaalla näkyy vielä melkein täysinäinen kuu, ja heti ensimmäinen Meikon rantamaisema on todella miellyttävä, suorastaan silmää hivelevä. Katselen rantakallioita ja mietin, että jos kävelyreitti kulkisi rantoja pitkin, niin minulla olisi vielä usea mahdollisuus istua auringossa aamukahvilla rantakalliolla. Ja kuinka oikeassa olinkaan.

En jää ensimmäiselle kalliolle vaan jatkan matkaa Meikon etelärannalle. Polku kapenee selvästi. Se sukeltaa välillä mänty- ja kuusimetsiin ja nousee usein takaisin rantakallioille.

Muutaman rantakallion ylityksen jälkeen löydän vihdoin paikan, jossa on hyvä istumapaikka kallion laidalla - ja vielä järvinäkymällä. Päätän siis pitää kahvitauon näissä maisemissa. 

Kahvitauon jälkeen jatkan matkaa ja hetken päästä loppuikin tämä rantakallioiden jono. Reitti laskeutuu vanhaan aarnimetsään. Meiko-järvi näkyy vähän aikaa maisemassa, mutta tässä kohdassa mennään toki noin kilometrin ajaksi pois järven rannasta.

Metsätyypit ja puulajit vaihtelevat. Metsälehmus tekee maisemasta näin syyskuussakin kovin vehreää.


Ja uskomatonta mutta totta - ensimmäiset vastaantulijat kohtaan melkein neljän kilometrin kävelyn jälkeen. Pari maastopyöräilijää polkee vastaan, mutta melkein heti sen jälkeen alkaa tulla myös kävelijöitä, ulkoilijoita ja koirantaluttajia tasaisena virtana. Olen selvästi taas aamuvirkkuna ensimmäisenä liikkeellä, mutta reitti on selvästi hyvin suosittu, niin paljon porukkaa näen.

Neljän kilometrin kohdalla saavutaan reitin läntisimpään pisteeseen ja taas järven rannalle. Tässä kohdassa olisi taas erinomainen taukopaikka.


Reitti kurvaa takaisin kohti itää ja parkkipaikkaa. Neljä kilsaa takana ja neljä edessä.

Meiko-järven pohjoispuolta kävellään niin, että järvi näkyy melkeinpä koko ajan oikealla. Rannoilla riittää istuskelupaikkoja. Alla olevassa kuvassakin siintää yksi Meikon viihtyisistä niemistä ja puiden välistä voi bongata niemellä istuskelevan retkeilijän.


Varsinaisia penkkejä ja pöytiä ei tähän mennessä ollut reitilleni sattunut. Enpä ollut niitä kaivannutkaan, kun kiviä ja kallioita riitti. Pohjoisrannalla silmiini osui ainakin yksi penkki.  

Itse kävelen penkistä ohi ja valitsin seuraavan niemenkärjen. Istahdan tähän maisemaan vielä toisen kerran kahville ja eväsleipää järsimään.

Olen kävellyt noin 6,5 km ja saavun lyhyemmän Kuikankierroksen yhtymäkohtaan. Polku levenee selvästi.

Viimeinen kilometri on todellakin taas leveämpää polkua. Kuikankierros olisi varmasti hieman helpompi, mutta täytyy kuitenkin todeta, että reiteillä on jonkin verran korkeuseroja ja paljon puiden juuria ja kiviä ylitettävänä.


Lopputulos: 7,5 km kävelyä, aikaa meni kaksi ja puoli tuntia. Meikon kierros on ehdottomasti mukavin kävelyreitti, jonka olen Helsingin lähistöllä kävellyt. Suosittelen ehdottomasti kaikille, joiden kunto riittää noin seitsemän kilometrin kävelyyn melko vaativassa maastossa. Ja toki parkkipaikalta voi kävellä vaikka lähimmille kallioille aamu- tai iltapäiväkahville! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Luutaharjun Samo Lopella

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa