Pappikallion luontopolku Kouvolassa

Päivämäärä: 5.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 119
Reitin pituus: 2,5 km
Kohokohdat: Hyvä ulkoilureitti
Parkkipaikka: Mäntykuja 2, noin kymmenelle autolle
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset. Jouduin pari kertaa kävelemään polkuja ja ihmettelemään, mistä löytyisi seuraava reittimerkintä. 
Jalkineet/varusteet: Suurimmaksi osaksi kuljetaan leveitä ulkoiluväyliä, mutta hetkellisesti piipahdetaan myös kosteilla metsäpoluilla. Uskoisin, että reitin voi hyvin kiertää myös lenkkikengissä.

Ajattelin, että kävelen pari luontopolkua siirtyessäni pääkaupunkiseudulta mökille Etelä-Savoon. Päätin ajella Kouvolan kautta. Pidän nimittäin kovasti Kouvolan Luonnon luontopolkusivusta ja valitsin sieltä tällä kertaa Pappikallion luontopolun. Olin paikalla toukokuisena tiistaiaamuna jo kahdeksan jälkeen. Parkkipaikalla ei ollut muita autoja. Pappikallion luontopolun opastaulu on melko kulunut ja valitettavasti myös jäänyt töhrijöiden uhriksi. Sain silti vähän tietoa. Reittikarttaa seurasin Kouvolan Luonnon nettisivun kautta. Reitti on merkitty sinisin maalimerkein, kuten tässäkin taulun viereisessä tolpassa näkyy.

Reitti alkaa leveillä ulkoiluväylillä. Heti ensi metreillä tapasin myös ulkoilijoita, tämä lienee hyvin suosittu kävely- ja lenkkeilyreitti. Lähdin kävelemään reittiä vastapäivään, suuntaa ei ollut mielestäni karttoihin merkitty.

Hieman yli kolmensadan metrin jälkeen luontopolku kääntyy pois ulkoilureitiltä.


Nettisivuillakin mainittiin pitkospuiden olevan paikoitellen heikossa kunnossa. Kyllä, mutta oikeastaan huonokuntoisimmat sattuivat tähän ensi metreille. Pitkospuut ovat melko vanhoja, mutta niitä pitkin pystyi hyvin kävelemään.

Luontopolun varrella oli muutama rastipiste, kuten tämä sekametsän kasvillisuudesta kertova rasti 2. Tämä oli ensimmäinen rasti, jonka näin - seuraava olikin sitten numeroltaan jo 7. Veikkaan, että täällä on aiemmin ollut enemmänkin rasteja, tällä kertaa minun silmiini osui niitä vain kolme.

Rastipisteen jälkeen kuljetaan synkässä kuusimetsässä ja ohitetaan komea kallio. 

Metsäosuutta oli noin puolisen kilometriä. Pitkospuut siis kohtuullisessa kunnossa. Yhdessä kohdassa oli hieman esterataakin, kun puita oli kaatunut reitille. 

Kilometrin kohdalla saavutaan Pappikalliolle. Olisi ollut mukava saada tietoa nimen historiasta, mutta valitettavasti täällä ei ole mitään opastaulua. Nettisivulta luin (tätä blogia kirjoittaessani), että kyseessä on sotien aikainen louhos.

Reitin puolivälissä, heti Pappikallion jälkeen, on istuskelupaikka (blogin pääkuvassa). Istahdin juomaan aamukahvit ja nauttimaan eväsleivistä. 

Paluumatka kohti parkkipaikkaa kulkee lähes koko matkan ulkoiluväylää pitkin. Välillä reitti käy kalliomaisemassa muutaman kymmenen metrin matkan, mutta palaa sitten takaisin ulkoiluväylälle. 

Ulkoiluväylä johdatti minut takaisin lähtöpisteeseen. Matkaa kertyi noin 2,5 km ja aikaa kävelyyn meni 50 minuuttia - evästaukoineenkin. Reitti on melko nopea kävellä, koska suuri osa kuljetaan todella helppoa ulkoilureittiä pitkin. Jyrkkiä nousujakaan ei ole. Muita luontopolun kävelijöitä en tavannut, ulkoilijoita siis jonkin verran. Kaiken kaikkiaankin Pappikallion luontopolku tuntui enemmänkin ulkoilureitiltä ja soveltuu mukavasti vaikkapa aamu- tai iltareippailuun.

Luontopolkumiehen muita reittejä Kouvolassa:
Niivermäen luontopolku

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Meikonkierros Kirkkonummella