Lammassaaren luontopolku Imatralla

Päivämäärä: 12.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 128
Reitin pituus: 4,2 km
Kohokohdat: Saimaan rantamaisemat, supat, istuskelupaikat mukavilla paikoilla
Parkkipaikka: Lammassaarentien laidalla sekä saaren että mantereen puolella. Hyvin tilaa.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät. Luontopolun merkintä ei oikein selvinnyt. Lisätietoa tekstissä.
Varusteet/jalkineet: Reitti on suurimmaksi osaksi kuivassa kangasmaastossa. Ei erikoisvaatimuksia.

Imatran retkipäivä ja toinen kohde. Lammassaaren luontopolku ja itse Lammassaari on hienolla paikalla, Ensimmäisen Salpausselän kupeella ja Imatran kylpylän läheisyydessä. Lammassaaressa on myös Imatran vene- ja matkustajasatama. Saareen pääsee pengertietä pitkin ja luontopolku alkaa pengertien päästä, vasemmalta puolelta. Parkkipaikkoja löytyy sekä mantereen että saaren puolelta.

Lähtöpaikalla on Saimaa Geoparkin kyltti, jossa on tietoa Lammassaaren kolmesta aikatasosta (kallioperä, hiekasta ja sorasta muodostunut saari sekä muinaisrannat) sekä kartta. Luontopolku on merkitty vihreällä karttaan.

Luontopolku kulkee myötäpäivään - tässä kuva heti alkumetreiltä. Luontopolun varrella on 31 rastipistettä. Niistä saa lisätietoa Imatran nettisivuilta löytyvästä laajasta luontopolkuesitteestä.

Kuljetaan Lammassaaren kaakkoisrantaa pitkin kohti saaren eteläkärkeä. En ollut ihan varma, miten luontopolku on merkitty. Puissa on valkoisia ympyränmuotoisia maalimerkkejä, sekä kelta-vihreitä raitamerkkejä. Myös oransseja tolppia on paikoitellen. Jossain vaiheessa aloin seuraamaan valkoisia maalimerkkejä ja ne tuntuvat kulkevan samaa reittiä luontopolun kanssa. Puista puheen ollen: olipa niissä paljon kirjosieppoja - niitä tuntui lentelevän täällä jokaisen puun oksalta, kun tässä maisemassa kävelin.  

Matkaa saaren eteläisimpään kärkeen on noin 600 metriä. Juuri ennen eteläkärkeä saavutaan mukavaan hiekkalahteen, jossa on myös reitin ensimmäinen taukopaikka. En pysähtynyt vielä tauolle. Näillä seuduin on myös sijainnut aikoinaan kivikautinen asuinpaikka, täältä on löydetty mm. kivisten työkalujen palasia.

Tyynen itä/kaakkois-rannan jälkeen käännytään etelä/lounais-rannalle. Polku kulkee rannan tuntumassa, mutta kuitenkin hieman metsän suojassa. Täällä oli hieman tuulisempaa, mutta silti mukavan lämmintä. Rastipiste 12 näytti olevan aivan rannassa. Täälläkään (kuten Vuoksenniskan metsäpolullakaan) ei ollut rastipisteillä muuta kuin numerot, faktat on luettava opasvihkosesta. Tämän rastin nimi on "Kookkaat rantaheinät - järviruoko ja ruokohelpi".

Rannassa on useampikin istuskelu- ja tulipaikka. Virallisen tekstin mukaan luontopolulla on kaksi levähdyspaikkaa, mutta näitä rannan tuntumassa olevia penkki/tulipaikka -yhdistelmiä on kyllä useita. 

Reilun puolentoista kilometrin jälkeen saavutaan Lammassaaren kodalle. Kota on vapaasti retkeilijöiden käytössä. 

Kodan kohdalla on myös istuskelupaikka rannalla. Syväväylä kulkenee muutaman sadan metrin päässä - jos katsot tarkkaan, näet ehkä rahtilaivan saarten välissä.

Aivan kodan vieressä on suppa ja siihen liittyvä opastaulu. Tässä on siis jääkauden loppuhetkinä ollut jäälohkare, jonka paikalle jäi tämä soistuva kuoppa eli suppa. Näillä kieppeillä polkuja lähtee useaan suuntaan - bongasin kuitenkin valkoisia merkkejä supan eteläreunalla, luontopolku kiertää oikeastaan koko supan reunoja pitkin.

Tämän jälkeen saavutaan reitin pohjoisimpaan kohtaan. Tässä kierretään kaunis laguuni - oikeasti siis Lammassaaren lahti, joka ilmeisesti matalan veden aikaan on eristyksissä Saimaasta ja sitä voidaan siis pitää lampena. Laguunin etelärannalla oli penkit ja pöytä, pidin tässä evästauon ja nappasin retkiselfien.

Kaksi ensimmäistä kilometriä kuljettiin siis aika lailla rantoja pitkin, nyt palattiin sitten kohti lähtöpaikkaa saaren sisäosissa. Korkeuserot eivät ole suuria, korkein mäki lienee noin 20 metriä järven pinnan yläpuolella.  

Tällainenkin jännittävä kyltti oli yhteen puuhun laitettu. Ha-rak-ka ei näyttäytynyt tällä kohtaa.

Nelisen kilometriä takana ja lähtöpiste venesatamineen näkyi jo puiden lomasta. 

Aikaa kävelyyni kului noin tunti ja kymmenen minuuttia. Maasto on melko helppoa ja kävely sujui melko nopeasti. Reitillä oli muutamia vastaantulijoita, uskoisin tämän olevan suhteellisen suosittu ulkoilureitti. Paikka on kaunis ja osa poluista melkein kuin ulkoiluväyliä, leveitä ja hyvin hoidettuja. Mukava kävely Saimaan rantamaisemissa, täälläkin on paljon istuskelupaikkoja, joten kannattaa lähteä eväiden kanssa rantareiteille!

Luontopolkumiehen muita kävelyitä Imatralla:
Vuoksenniskan metsäpolku