Norppapolku Puumala 2020

Päivämäärä: 10.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 125
Reitin pituus: 11,7 km, Puumalansalmen sillan eteläpuolelta kaikki kolme kierrosta kiertäen.
Kohokohdat: Saimaan rantamaisemat ja moninaiset metsät sekä upea laavu.
Parkkipaikka: Reitillä on useampikin parkkipaikka. Jos kävelet koko reitin, voit jättää auton Puumalan kirkonkylälle ja aloittaa reitin nousemalla satamasta hissillä sillalle. Kahdesta muusta parkkipaikasta lisätietoa blogitekstissä.
Opasteet/kyltit: Hyvät. Vastapäivään kiertäessä huomasimme yhden epäselvän kohdan.
Varusteet/jalkineet: Reitti on pääosin kuivaa kangasmaastoa. Lenkkareillakin pärjää hyvin. Polkujuoksukin onnistuu, kuulemma.

Olin käynyt Norppapolulla kesällä 2017, jolloin aloitin blogini. Nyt oli aika päivittää Norppapolun tekstiä, koska itse polkuakin on päivitetty huimalla vauhdilla viime aikoina. Päätin kuitenkin jättää vanhan tekstin tänne blogiin, sen löydät tästä. Siksi nimesin tämän tekstin uudella vuosiluvulla.

Kauniina toukokuun sunnuntaiaamuna läksimme matkaan neljän ihmisen ja yhden koiran porukalla. Päätimme aloittaa kävelyn Puumalansalmen sillan laidasta, sen etelä- tai lounaispuolelta. Paikassa on selkeä sininen kyltti. Itse Norppapolkuhan koostuu oikeastaan kolmesta perättäisestä lenkistä, joista ensimmäinen on Kitulan lenkki. Läksimme siis sitä kohti.

Kantatien läheisyydessä kävellään muutama ensimmäinen metri.

Sen jälkeen polku ylittää peltomaisen aukean ja siirtyy metsän siimekseen. Valoisaa mäntymetsää. Sitä tällä polulla riittää. Maalimerkit selvisivät matkan varrella. Norppapolun pitkä kierros on merkitty sinisellä ja lyhyemmät kolme lenkkiä eri väreillä, ensimmäinen eli Kitulan lenkki on keltainen. Heti alkumatkasta käydään myös reitin korkeimmalla kohdalla, Huutovuorella.

Parkkipaikat, osa 1. Ensimmäinen reitin varrella olevista parkkipaikoista on tässä, Kitulanniementien ja Luukkolantien risteyksessä. Tätä voi hyvin suositella lähtöpaikaksi sille, joka haluaa kävellä kaikki kolme kierrosta lähtemättä kirkonkylältä. Tällöin matka lienee noin 11 kilometriä.

Reittimerkinnät - niin maalimerkit kuin risteyksien siniset kyltitkin ovat melkoisen selkeitä. Hetkittäin ihmetyttää kuitenkin nuolien suunta. Kun ollaan Kitulan lenkillä, niin voisiko nuoli olla molempiin suuntiin? 

Hetken päästä alkaa taas Saimaa siintää mäntyjen välistä.

Korkeimmalta kohdalta laskeudutaan noin 40 metriä alemmas, Saimaan rantaan. Meillä matkaa oli takana noin 1,5 km - äskeiseltä parkkipaikalta alle puoli kilometriä. Nyt on siirrytty toiselle rengasreitille, Kaivannon kiepille. Se on merkitty erikseen punaisin maalimerkein.

Täällä riittää hiekkarantoja - ja mukavasti myös penkkejä, joihin voi hetkeksi istahtaa ihailemaan Saimaan hienoja maisemia. Näissä maisemissa käydään myös elokuussa Saimaa Swimrun. Reitin varrella on useampikin kohta, jossa polulta pulahdetaan uintiosuuksille.

Kaivannon kiepin puoliväliin on nyt rakennettu laavu. Vai pitäisikö tätä sanoa jo "taukokeskukseksi" - kokoa ja näköä riitti! Puumalan nettisivulla mainitaankin, että "Kaivantoon on valmistunut uusi hulppea laavu" - se on varmasti juuri oikea adjektiivi tälle rakennukselle.

Istahdimme kahville. Alla olevan kuvan ottopaikalle (eli laavun eteen) on vielä tulossa jonkinlainen tulisija - ja toinen samanlainen laavun sisään. (Ja huom! Kuvan ottajan selän takana on vanha tulipaikka.) 

Annetaanpa laavulle vielä yksi mainos. Tässä tutun kuvaajan ottama kopterikuva paikasta.

Kaivannon laavun vieressä on toinen hyvä parkkipaikka. Tästä on helppo lähteä kiertämään jompikumpi tai molemmat viimeiset rengaslenkit tai vaikka tulla aamukahville hulppealle laavulle. Parkkipaikalla on myös opastaulu, joka sisältää reittikartan ja tietoa esim. saimaannorpasta.

Kaivannon lenkiltä siirrytään viimeiselle rengasreitille eli Kotkatsaaren kierrokselle. Tässä kohtaa on hieman pidempi maantieosuus, viitisensataa metriä.

Seuraavassa käännöksessä pitää olla tarkkana. Maantieltä lähdetään oikealle ja tässä voi tehdä piston retkisatamaan, jonne käännytään melkeinpä 180 astetta oikealle maantieltä. Retkisataman suunnan kyltissä lukee "Kotkatsaari".


Kotkatsaaren kierros jatkaa melkein päinvastaiseen suuntaan. Kylttejä kohti "oikeaa" reittiä ei ole. Tässä vaiheessa mietimme, olisiko reitti helpompi kiertää toisin päin. Puumalan nettisivujen tekstissä kerrotaankin, että Norppapolku on myötäpäivään hieman helppokulkuisempi. Ylläolevassa kyltissäkin kerrotaan, että Norppapolusta on 7,5 km takana - oletus on siis, että kierrämme reittiä myötäpäivään. Vaan kyllä se näinkin päin sujuu! Saavutaan taas valoisaan mäntymetsään - nyt vähän nuorempaan sellaiseen. Kotkatsaaren kierros on merkitty valkoisilla maalimerkeillä.

Hieman vaihtelua: seuraava metsätyyppi on pienen suon laidassa kasvava lehtimetsä koivuine ja tervaleppineen. 

Ylitetään tie ja ollaan reitin puolivälissä. Jos tähän asti oli kuljettu Luukkolantien eteläpuolella, nyt siirrytään pohjoispuolelle. Reipas nousu harjun päälle.

Saimaa Geoparkin opastauluissa on tietysti geologiaan liittyviä tietoiskuja. Tämän harjun päällä saamme tietoa mm. Puumalan maaperästä. Taidamme kävellä tässä soran päällä.  

Kotkatsaari on erityisen tunnettu hiekkarannoistaan. Itärannalla kävellään useampi sata metriä hiekkarannan tuntumassa ja Naistenveden äärellä. Upein hiekkaranta on juuri ennen saaren koilliskulmaa. Täällä voi totisesti kuvitella olevansa Rivieralla. Tai vähintään Kalajoen tai Yyterin hiekkarannoilla.

Kotkatsaarelta palataan taas maantien laitaan ja siirrytään Kaivannon kiepille. Tässä ovat reitin vaativimmat kiipeilyosuudet, kun noustaan Kataalahden rantakallioille. Nousua reilut 20 metriä.

Kataalahden rannalla seurasimme kummallista näytöstä, kun kaksi tiiraa näytti hyökkäilevan kohti kahta kuikkaa, jotka sukeltelivat karkuun. Vai oliko kyseessä vain kalaparvi, jota sekä kuikat että tiirat seurasivat? Tässä kohtaa siirrytään taas Kitulan lenkille, kuten keltainen maalimerkki puussa osoittaa. Rantametsät olivat täälläkin tosi kauniita. 

Kitulan lenkin tällä puoliskolla metsätyypit vaihtelivat tiuhaan. Rannassa tervaleppää, sitten komean kuusikon läpi mäntytaimikkoon. Lopuksi ylitetään Luukkolantie ja kävellään polulla, jonka vasemmalla puolella on mahtava koivikko ja oikealla puolella kuusikko.

Melkein kolmenkymmenen metrin nousu Huutovuorelle ja laskeutuminen kohti Puumalansalmen siltaa. Kierroksemme alkoi olla jo loppumetreillään.

Saavuimme sillan pieleen. Matkaa kertyi meille 11,7 km ja aikaa meni 3 tuntia ja 20 minuuttia. Vastaantulijoita oli varmasti toistakymmentä. Laavun luona on kävijälaskuri, joka kuulemma on laskenut lähipäivinä noin parisataa kävijää. Puumalalaiset ovat selvästi ottaneet Norppapolun omakseen ja reittiä on kuulemma tultu viime aikoina kävelemään kauempaakin. Ja kyllä kannattaakin! Kirjoitin jo kolme vuotta sitten, että on uskomatonta, että tällaisessa mökkikunnassa on näin paljon vapaata Saimaan rantaa. Saimaa on suuren aikaa näkyvissä ja oikeastaan koko ajan läsnä ja aistittavissa. Puumala saa olla ylpeä upeasta ulkoilureitistään!


Luontopolkumiehen muita reittejä Puumalassa:
Kukkeistenpolku
Metso-polku Nestorinrannassa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Meikonkierros Kirkkonummella