Harjuntakasen ympyrälenkki Pihtiputaalla

Päivämäärä: 23.5.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 476
Reitin pituus: 6,5 km
Kohokohdat: Monipuolinen polku, järvien ja lampien rannat, Imarrekivi
Parkkipaikka: Yölammen lähtöpiste ja taukopaikka, Yölammintie. Reilusti tilaa. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Kuvittelin reitin olevan kostea (rantoja ja soita), mutta täällä oli yllättävän kuivaa. Ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Matkalla Nelostien tienoilla. Reitin varrelle osui hyviä kävelyreittejä, kuten aamulla kävelemäni 16 lähteen Valkeisjärven kierros. Samoilla seuduilla vaikutti olevan toinen mielenkiintoinen kohde, Suurijärven retkeilyreitistö Pihtiputaalla. Välimatkaa näiden kahden kohteen välillä on linnuntietä 13 kilometriä (Kansalaisen karttapaikan mukaan), mutta navigaattori näytti välimatkaksi 80 kilometriä. Tarkistin reitin myös googlesta, se tarjosi hieman lyhyempää reittiä, mutta valitsin kuitenkin asfalttireitin Reisjärven keskustan kautta.

Eikä tässä vielä kaikki. Kun navigaattori vei minut Kotajärventielle, olin ihmeissäni tiestä ja ympäröivästä maisemasta. Ajelin neljä kilometriä suoraa hiekkatietä voimalinjan alla. Erikoinen kokemus, näin mielessäni maiseman jostain preerialta. Aika pitkän hiekkatieajelun jälkeen saavuin Yölammentielle ja siellä sijaitsevalle parkkipaikalle. Toukokuisena arkipäivänä paikalla oli yksi auto. Ensimmäiseksi kuvaamaan reittikarttaa.

Suurijärven retkeilyreitistö koostuu tavallaan kahdesta reitistä - keltaisella merkitystä Harjuntakasen ympyrälenkistä sekä punaisella merkitystä Kolmen järven kierroksesta. Sinisellä karttaan on merkitty muutama yhdysreitti sekä 77 kilometriä pitkän Peuran polun reitit. Olin valinnut kävelyreitikseni Harjuntakasen ympyrälenkin, koska sen varrella oli mieltäni kiihottanut Imarrekivi. Nuoli taitaa osoittaa kiertosuunnan, vastapäivään.

Suurijärven retkeilyreitistöstä on täällä vielä erillinen opastaulu. Seutua kutsutaan taulun mukaan Vara-Lapiksi. Arkeologisia kohteita on paljon - ja täällä on myös paljon jääkauden jälkeisiä rantavalleja ja -kivikkoja.

Tein varustevalintoja, laitoin repun selkään ja napsautin mittauslaitteet päälle. Edellisessä kuvassa näkynyt sininen merkki ei vienyt polulle, Yölammella on myös taukopaikka, mutta Harjuntakasen reitti ei kulje sen kautta - ensimmäinen Harjuntakasen ympyrälenkin keltainen merkki löytyi hieman kauempaa. Päätin heti, että käväisen lammen taukopaikalla reitin kierrettyäni, ehkä pääsisin täällä vaikkapa uimaan. Lämpötila lähenteli nimittäin hellerajaa.

Tämän reitin alkumetreillä ohitetaan suo. Polku on kapeahko, mutta hyvin näkyvissä. Pitkoksia on tarjolla varsinkin reitin alkumetreillä.

Risteyskohdissa on selkeät suuntakyltit. Pakko mainita, että usein teksti oli kyltin "väärällä puolella" eli piti siirtyä polulta kyltin taakse sitä lukemaan. Näin oli tässäkin, noin 600 metrin kohdalla. Eipä tuo haitannut, mutta olipahan merkillinen yksityiskohta. Kameraa kohti lähtevä polku oli yhdyslenkki Peuran polun reitistölle.

Alkumatkalla kuljetaan kolmen lammen rantamaisemissa. Ensin ohitetaan Neva-Käyränen, sitten kuljetaan Raja-Käyräsen rannalla, kolmanneksi ohitetaan Koukku-Käyränen. Raja-Käyräsen rannalla oli tämä mukavan näköinen istuskelupaikka.

Oli tauon paikka. Tuuli toi mukavaa viilennystä kuumaan päivään.

Kun jatkoin matkaa, jäin heti kuuntelemaan ryystävää ääntä lähipuiden latvoissa. Järripeippo siellä piti konserttiaan - katselin sitä pitkän aikaa kiikareilla. Eteenpäin! Heti sadan metrin päässä oli tämä seuraava istumapaikka, yksinkertainen penkkirakennelma. Liekö joku pitkospuun tekijä improvisoinut sen siihen.

Koukku-Käyränen näkyy reitin itäpuolella, mutta ihan sen rannalla ei käydä. Reitti lähtee nousemaan kivikkoisessa maastossa hieman korkeammalle harjulle.

Mitä tulikaan mieleeni tästä maastosta? Mielestäni maisema oli hyvin samanlaista kuin Pahapuron lenkillä Salamajärven kansallispuistossa. No ei ihme, tässähän ollaan muutaman kymmenen kilometrin päässä sieltä.

Tässä maastossa oli myös hiljentymispaikka, Posto Silencio. Kävin luonnolliseti hiljentymässä pienen hetken. Kävelyä takana noin puolitoista kilometriä.

Vielä muutama sata metriä ja vastaan tuli kyltti, jota olin odottanut. Imarrekivelle sata metriä.

En ollut lukenut Imarrekivestä etukäteen. Luin faktat vasta tätä blogia kirjoitellessani. Kivessä on nähty mieshahmon kasvot ja sitä on palvottu ihmeitä tekevänä paikkana. Tarina kertoo, että 1600-luvulla elänyt Pekka Pekanpoika oli päättänyt särkeä sen, mutta kivestä irtosi pala, joka teki kasvot vielä enemmän näkyviksi. Blogin pääkuvassa Luontopolkumies mittatikkuna.

Imarrekiven vieressä on komea pirunpelto.

Reitti jatkui. Polku leveni jonkinlaiseksi metsätieksi. Kävelyä oli takana noin 3,4 kilometriä, kun saavuin risteykseen, jossa Harjuntakasen ympyrälenkki kulkee samaa reittiä toisen ympyräreitin eli Kolmen järven kierroksen kanssa.

Hetken päästä saavutaan Harjuntakasen komealle taukopaikalle, jossa on käymälä, puuvaja ja tämä hieno tulipaikka. Nyt en pitänyt taukoa, halusin jatkaa matkaa kohti Yölampea ja mahdollista uintihetkeä.

Eli matka jatkui - melkeinpä sateenkaaren väreissä. Ollaan keltaisella ja punaisella reitillä - ja näkyypä täällä yhdysreittien sinistäkin.

Tästäkin tykkäsin. Pitkospuiden päässäkin oli selkeä värikoodi.

Harjuntakasen jälkeen reitti oli suurilta osin mäntymetsää, kuivahkoa kangasta. Ohitettiin muutama muinaisranta. Välillä polkukin oli kivinen, toisaalla taas nopeampikulkuinen. Kävelyä oli takana jo melkein kuusi kilometriä, kun polku vaihtui hiekkatieksi. Ja tästä olinkin ajanut jo autolla - Yölammen pysäköinti- ja taukopaikka on seuraavan mäen takana.

Palasin parkkipaikalle. Nyt täällä oli vain yksi moottoripyörä. Sitä kuljettanut herra saapui taukopaikalta. Kysäisin, voisiko Yölammella uida ja sain myöntävän vastauksen. Hän sanoi käyneensä täällä joskus aiemmin ja huomanneensa, että rakenteet olivat uusia - tosin joku oli jo repinyt laiturista yhden laudan pois. Kävelin rantaan. Laiturin tuntumassa on tyylikäs piknikpöytäkin.

Sain käväistä vedessä ihan rauhassa, muita ei paikalla ollut kun motoristi huristi tiehensä. Vesi oli yllättävän lämmintä toukokuuksi, veikkaan noin 20 astetta. Aivan loistavaa! Lopuksi kuvasin tauko- ja tulipaikan, joka vaikutti samanlaiselta kuin Harjuntakasen rannassa.

Matkamittaus oli pysäytetty jo parkkipaikalla. Kävelyä minun mittaukseni mukaan noin 6,5 km, siihen sisältyi piipahdukset hiljentymispaikalla, Imarrekivellä ja Harjuntakasen taukopaikalla. Aikaa meni noin kaksi tuntia. Muita kävelijöitä en tavannut, ainoa tapaamani ihminen oli moottoripyörämies Yölammella.

Reitti on keskivaativa. Korkeuserot ovat melko pieniä, mutta reitillä on paljon kiviä ja polku on paikoin hidaskulkuinen. Ja kyllä, jäi halu päästä käymään täällä uudestaan. Seuraavalla kerralla suuntaan Kolmen järven kierrokselle!

Sijainti: N=7042324.023, E=406233.752 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63.496879, GEO:lon=25.116605

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pahapuron lenkki, Salamajärven kansallispuisto
16 lähteen Valkeisjärven rengasreitti
Karoliinanportaat ja luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle