Kemien luontopolku Tohmajärvellä

Päivämäärä: 28.8.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 358
Reitin pituus: 6 km
Kohokohdat: Upeat lehdot ja vaarat, monta kiinnostavaa rastitaulua
Parkkipaikka: Keski-Karjalan musiikkiopiston piha, Kirkkotie 16. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Todella hyvät, tosin yksi epäselvä kohta reitillä.
Varusteet/jalkineet: Reitti kulkee lehto- ja vaaramaisemissa eli sekä kosteutta että korkeuseroja riittää. On korkeita heiniä ja jopa nokkosia. On märkiä painanteita. Varaudu niihin.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Tohmajärvi-viikonloppu jatkui. Lauantaina kävelimme kaverin kanssa Mikonpolun ja Siirinpolun ja jäimme seudulle myös yöksi. Yövyimme hienolla paikalla sijaitsevassa Karjalan Helmessä Kiteen puolella. Sunnuntaiaamuna ajelimme heti aamusta takaisin Tohmajärvelle, suuntana Kemien luontopolku. En tiennytkään, että Kemie on Tohmajärven keskustaajaman nimi. Täten myös Kemien luontopolku sijaitsee ihan keskustan tuntumassa, lähtöpaikka on Musiikkiopiston piha ja vieressä sijaitsee myös Tohmajärven pitäjänmuseo, jonka rakennuksia kävimme myös ohimennen vilkaisemassa.

Parkkipaikka ja lähtöpaikka löytyivät siis varsin helposti. Musiikkiopiston vieressä on näkyvä opastaulu.

Opastaulussa on paljon infoa. Tohmajärven luontotunnukset, mm. tunnusmineraali (stauroliitti) ja tunnuskasvi (lehtoukonhattu) sekä esittely muista mielenkiintoisista luontokohteista (mm. Aconitum-kierros, jonne olimme Kemien jälkeen suuntaamassa). Olipa tässä esitelty myös musiikkiopiston piha ja viereisen ulkomuseoalueen piha arboretumeineen. Vielä pitää mainita alhaalla näkyvä Karelianpolkujen kartta. Seudulla on panostettu polkuihin, joissa voi maastopyöräillä, harrastaa polkujuoksua tai patikoida. Näitäkin reittejä on Tohmajärvellä peräti 30 kilometriä.

Kuvasin Kemien luontopolun kartan. Olin myös printannut sen Tohmajärven nettisivuilta. Polku on hyvin merkitty karttaan ja siitä voi katsella jopa reitin pitkospuuosuudet etukäteen. Kartasta oli hyötyä yhdessä hieman epäselvässä kohdassa.

Lähtö. Reitti alkaa hyvällä alamäellä, jonka voi tallustaa kuntoportaita pitkin.

Portaita lienee hieman yli 200, sillä tämä numeroitu porras tuli vastaan melkeinpä alkumetreillä.

Karttaan oli merkitty ensimmäinen pitkospuuosuus heti mäen alle - ja niinpä se tästä löytyikin. Koivussa näkyy punainen ja keltainen maalimerkintä. Kemien luontopolku on merkitty luontoon keltaisin maalimerkein, punaiset viittaavat Karelianpolkuihin.

Ensimmäinen rastitaulu kertoo Mokinlammesta. Mielenkiintoisiin rastitauluihin on täällä panostettu. Niissä on kaipaamaani paikallisväriä ja niinpä tässäkin kerrotaan lammen nimen taustat (nimi pohjaa rannalla asuneeseen Mokei Mikitoffiin) sekä lammen erityispiirteitä (esim. syvyys enimmilläänkin vain pari metriä).

Mokinlampi näkyy vain hieman ruovikon takaa.

Reitti kulkee hetken matkaa Mokinlammen tuntumassa, sen etelärannalla, todella leveää pururata-tyyppistä väylää pitkin. Samoilla seuduilla lähdetään kiertämään Kemien luontopolun ympyräreittiä - reitti kierretään vastapäivään, toiseen suuntaan reittiä ei edes huomaa (se putkahtaa siis viisi kilometriä myöhemmin takaisin metsästä tähän pururadan ja lammen tuntumaan). Mokinlammen lounaiskulmassa on taas vuorossa siirtyminen pienelle pitkospuuosuudelle. Tässä kohdassa Karelian polkuihin kuuluva Pekan Trail eroaa luontopolusta.

Kemien luontopolku jatkuu pitkospuiden jälkeen Mokintietä pitkin. Kartassa näytti, että polku siirtyisi pois hiekkatieltä noin parinsadan metrin jälkeen, mutta merkinnät jatkuivatkin tietä pitkin. Saavutaan risteykseen, jossa ei ole minkäänlaista kylttiä polun jatkumisesta. Kartan mukaan tiesimme kääntyä vasemmalle. Todennäköisesti polun linjaus on aiemmin ollut erilainen - ilmeisesti polku on kääntynyt tästä kuvanottopaikan kohdalta vasemmalle ja oikaissut metsikön läpi taaempana näkyvälle Oravaarantielle. Jostain syystä oikopolku ei enää ole käytössä.

Oravaarantietä kävellään vain parisataa metriä, nyt polku kääntyy pois hiekkatieltä ja jatkuu selvästi oikealle.

Reitti laskeutuu suolaksoon, jossa on erikoisia mutahautoja. Kuva blogin pääkuvana. Ravinteikasta mutaa on käytetty maanparannusaineena, sitä on ajettu pelloille, jolloin maan muokattavuus on parantunut, samoina veden ja ravinteiden pidättyminen. Mutahautojen jälkeen polku siirtyy todella reheviin lehtomaisemiin. Ollaan korkean Jalajanvaaran pohjois- ja koillispuolella.

Jalajavaaran läheisyydessä ovat suurin osa metsistä on aikoinaan raivattu pelloiksi, vain tämä louhikkoinen koillisrinteen alla oleva notko on säilynyt kivien takia metsikkönä. Täällä kasvaa monia vaateliaita kasvilajeja, myyränporras, lehtokorte, mustakonnanmarja ja jopa karjalanruusu, jonka huomasimme reitin varrelta. Yritin bongata myös kämmekkäkasveja, kuten soikkokaksikko tai tikankontti, mutta niitä ei ainakaan näin elokuun lopussa ollut helppo havaita.

Pitkospuukuvastakin huomaa, että ollaan rehevässä maastossa.

Kaksi kilometriä kävelyä takana. Reitti alkaa nousta kiemurrellen kohti Jalajanvaaran huippua. Hetken päästä ollaan noin 60 metriä korkeammalla. Mäen päällä odottaa penkki ja pari rastitaulua (penkki ei tosin näy rinteessä ottamassani kuvassa). Istahdimme evästauolle mäen päälle.

Matka jatkui. Jalajanvaaran huipullakin viidakkoa riitti. Uskon käyväni täällä joskus uudestaan touko- tai kesäkuussa, luonto on varmasti kauneimmillaan kevään kirkkaassa heleydessä.

Tunnelmasta toiseen. Jalajanvaaralta laskeudutaan sen itärinnettä pitkin loivasti alas. Yhtäkkiä saavutaan kaltevalle niitylle, joka muistuttaa kovasti alppiseutujen rinteitä. Metsähallitus hoitaa täällä niittyä ja ketoa yhdessä Keski-Karjalan Luonto ry:n kanssa. Tässä on myös pöydät ja penkki taukoa varten. Kävelyä takana noin kolmisen kilometriä, joten ollaan myös reitin puolivälissä. Rastitaulun mukaan tässä on aikoinaan sijainnut Jalajan tila. Sen romahtaneet rakennukset mainitaan rastitaulussa, mutta me emme niitä havainneet.

Vuorossa hieman pidempi tieosuus. Seuraava vajaa kilometri kävellään taas hiekkateitä pitkin. Ollaan jo toisen kerran reitillä Oravaarantiellä ja nyt kuljetaan myös Oravaaran kartanon ohi. Tohmajärvellä on ilmeisesti useita empire-ajan rakennuksia 1800-luvulta. Hieman kuvassa näkyvän kartanon rakennutti aikoinaan kirkkoherra Petrus Wallenius, jota rastitaulu tituleeraa Karjalan kuninkaan pojaksi. Mitä se sitten tarkoittaneekin...

Kartanon kohdalta reitti kurvaa taas oikealle. Hiekkatie vaihtui hieman kapeammaksi metsätieksi, jota olikin oikein mukava kävellä. Kuulimme ryskettä metsässä. Näimme todella kookkaan hirven, joka juoksi muutaman kymmenen metrin päässä meitä pakoon. Hirvistä puheen ollen - on mainittava taas hirvikärpäset, niitä riitti tälläkin reitillä, varsinkin Jalajanvaaran tienoilla.

Heti perään lisää hirvihavaintoja. Tällaista Kemien luontopolun merkkiä en ollut vielä nähnyt.

Melkein viisi kilometriä kävelyä takana. Luontopolku lähestyy Pientä Palovaaraa, joka on hyvin jyrkkäpiirteinen pieni harjanne ja luonnonsuojelualue. Mäelle nousun ja laskun avuksi oli laitettu köyttä ja se oli todella tarpeen, ennen kaikkea laskuosuudella, joka oli selvästi jyrkempi kuin tämä kuvassa oleva nousu. Vaaran laella oli myös postilaatikko, johon pyydettiin kirjaamaan nimen lisäksi havainnot reitiltä, jotta sitä voidaan kehittää. Hyvä idea!

Vielä kuljettiin pienen kaskikoivikon läpi. Olisipa mukava kuulla kuhankeittäjän ääntä pitkästä aikaa - en ole bongannut sitä moneen vuoteen. Tänään sitä ei täällä kuultu.

Ympyräreitti päättyy siis lähelle Mokinlammen rantaa. Vielä on noustava reilut 200 porrasta ja melkein 50 metriä lähtöpaikalle.

Melkein perillä!

Musiikkiopiston luona matkamittari näytti sitten noin kuutta kilometriä, aikaa siihen kului kaksi tuntia ja vartti. Muutaman ulkoilijan tapasimme, lähinnä kuntoportaiden tuntumassa. Yksi maastopyöräilijä tuli viimeisessä ylämäessä kuntoportaiden kohdalla mäkeä alaspäin noin tuhatta ja sataa. Hurjan näköistä!

Reitti oli siis melko vaativa. Nousut ja laskut ovat melko jyrkkiä ja niissä vaaditaan hieman kuntoa ja ketteryyttä. Korkeuseroa on kuutisenkymmentä metriä.

Kemien luontopolku oli tosiaan aika mielenkiintoinen. Pidin kovasti rastitauluista ja niiden paikallisesta informaatiosta. Sitä oli sopiva määrä kuuden kilometrin lenkille. Kuten sanottu - täällä tekisi mieleni vierailla uudestaan keväällä tai alkukesällä. Tämä oli luontopolku isolla L-kirjaimella!

Sijainti: N=6902954.619, E=673414.163 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.218347, GEO:lon=30.335965

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Mikonpolku
Siirinpolku
Aconitum-kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle